Jos sinä olet ollut hoidossa lapsena niin...

mutta ei se vaikuta mitenkään siihen että en ole vienyt vielä omaani hoitoon

Olen ollut kotona kesäisin, kun mutsilla oli lomaa. Joskus oli hoitaja kotona. Mutta suurimman osan olin joko perhepäivähoidossa tai päiväkodissa. Kaikissa oli ihan mukavaa, eikä lapsuuden kokemukset ole vaikuttaneet omiin lapsiin.



Sen sijaan olen ollut päiväkotiapulaisena monessa eri päiväkodissa. Hoitanut monia lapsia yksityisillä heidän kotonaan satunnaisesti tai kokopäiväiväisesti eri perheissä todella paljon. Ja niistä kokemuksista päättänyt, että jos joskus minulla lapsia on, haluan heidät ehdottomasti kotona hoitaa. Haluan nähdä miten lapset kehittyvät ja kasvavat, olla omieni lasten elämässä paljon mukana. Minä nautin kotiäitinä olemisesta. Toki meillä lapset paljon on hoidossa, kun minulla ja miehellä yhteisiä menoja tai miehen duuniaikana mulla omia menoja. Lapset mummilassa, serkuilla, ystäperheille, lapsettomillla ystävillä, kummeilla, satunnaisia vakkari lastenhoijat meillä kotona tms. Mutta lapset viihtyvät hyvin tuttujen ja turvallisten aikuisten tai teinien kanssa.

niistä ajoista muistan hyvin vähän, mutta nekin on tosi ihania muistoja... 4v menin sitten ensimmäisen kerran perheväivähoitoon ja se paikka oli niin ihana, sellaiseen veisin omanikin heti. Voi, että kun me leivottiin paljon, ja autettiin ruoan valmistuksessa ja käytiin mökillä uimassa ja vaikka mitä kivaa... Siellä olinkin aika pitkään kun sitten 6v siirryin päiväkotiin ja siellä pääsin eskariin. Enkä kyllä muista päiväkodistakaan mitään huonoja juttuja vain kaikki kivoja muistoja.



Siltikin olen edelleen kotona ja tarkoitus on olla siihen asti kun nuorimmainen täyttää 3v eli vielä 1,5v kotona oloa edessä...

Pelkästään hyviä muistoja: paljon kavereita ja omanikäistä seuraa. Sanomattakin selvää, että omat lapset menevät myös hyvään hoitopaikkaan.

Mitään huonoja muistoja ei ole, mutta olinkin pääasiassa hoidossa sukulaistädeillä ja leikkikavereita riitti. Tästä huolimatta omaa lastani en halunnut hoitoon laittaa ennen kuin kaksivuotiaana, tosin nytkään ei sitten viedä kun seuraava ilmoitti tulostaan. :)

oma lapsi on 10kk ja menossa kohta hoitoon. En vois kuvitellakaan että olisin kotiäitinä. Ja kun asutaan maalla, niin ei oo niitä hiekkalaatikkokamuja, joten hoidossa tapaa muita lapsia.

Olin kouluun mennessa kamalan ujo ja arka, vaikka en sita temperamentiltani ollutkaan. Toki leikin pihalla toisten lasten kanssa ja kotona minulla oli sisarus, mutta isoon ryhmaan sopiminen ja saantojen noudattaminen oli kamalaa - muistan sen vielakin! En vain osannut... vielakin huomaan jattaytyvani helposti ryhman ulkopuolelle ja kuljen yksin.



Siksi minun lapseni olen vienyt paivakotiin (en pph:lle) ihan tarkoituksella. Toinen oli silloin 4 v, toinen 2,5 v. Koska olen sita mielta, etta sosiaalistuminen ja ryhmassa toimiminen ovat asioita, jotka opitaan parhaiten nuorena, enka halua heille samaa lapsuutta kuin itsellani oli.



Osa kayttaytymisestani johtuu tietysti temperamentistani ja luonteestani. Mutta tunnen itseni niin hyvin, etta tiedan, etta hyvin moni lapsuuden kokemus vaikuttaa kayttaytymiseeni. Todettakoon viela, etta olen koulutukseltani kasvatustieteen maisteri. Olen tullut tahan tulokseen paitsi oman kokemukseni myos teoriatiedon kautta.