Kognitiivinen käyttäytymisterapia -kokemuksia?

Lopetettiin tehottomana sairaalassa.

Itselläni auttoi pakko-oireisiin, mutta sitten monet vaikeat kokemukset jäivät käsittelemättä, koska se oli lopulta sellaista ajatusten pyörittelyä. Minun mielestäni ei ollut järkeä vain pyöritellä sitä, että miksi ajattelen tietyllä tapaa tms. Ongelmani oli enemmän tunteet. En siis kaikilta osin pitänyt kognitiivisesta lähestysmitavasta. Osalle se sopii äärimmäisen hyvin.

En pitänyt. Kognitiiviseen terapiaan erikoistuneen psykoterapeutin kanssa menivät sukset nopeasti pahasti ristiin. Ratkaisukeskeinen psykoterapia on auttanut minua traumojeni ja jaksamiseni kanssa paljon tehokkaammin. Onneksi Kela puolsi hakemustani terapeutin vaihtamiseksi.

Millä tavoin ratkaisukeskeinen eroaa kognitiivisesta? Onko siinä enemmän sitä menneisyyden käsittelyä? Periaatteessa pidän kognitiivisen ideasta, mutta olen jo pahimpien ahdistuksien ja paniikkikohtausten yli päässyt ja koen olevani siinä pisteessä että voimavarat ja keinot päästä tällaisten asioiden ylipääsemiseen löytyy. Ongelma on loputon väsymys ja mielenkiinnon katoaminen. Kun on tullut padottua niin paljon vuosien ajan kaikenlaista, eikä enää mikään oikein liikuta, niin haluaisin vain puhua ja purkaa näitä jollekkin enkä tehdä mitään itsetuntoharjotteita. Tai toki niistä harjotteistakin iso apu varmasti on mutten usko että ainakaan nyt energiat riittää.. haluaisin kyetä tuntemaan edes jotain. Auttaako kognitiivinen tähän?

Ratkaisukeskeinen varmaan toimii paremmin,ymmärsin että on traumataustaa. Kuten nimi kertoo, pyritään tunteiden pyörittelyn sijaan etsimään omia,olemassaolevia voimavaroja ja vahvistaa itsetuntoa siten että ahdistuneisuus ja siitä mahdollisesti aiheutunut masennus helpottaa pikkuhiljaa.

Mikäli sinulla on pakko-oireita tai pakko-ajatuksia, kognitioterapia harjoitteiden kautta muuttaa kaavaa jota olet tottunut mielessäsi käyttämään,mielekkäämmäksi/vähemmän vahingolliseksi.

Menneisyyden mörköjä voi hoitaa hyväksymis-ja omistautumisterapiassa. Tämä suhteellisen uusi psyk ter.suuntaus on erittäin tehokas jos pystyt ja olet halukas pyörittelemään armahtavasti muiden ja omia tekojasu,tapahtumia ja niiden seurauksia. Suomessa tätä suuntausta opiskelleet ovat pääosin Ratkaisukesk.psykoterapiaa lukeneet.

En ole selvillä miten kognitiivinen käyttäytymisterapia poikkeaa kognitiivisesta psykoterapiasta, mutta käyn itse kognitiivisessa psykoterapiassa ja siitä on ollut paljon apua masennuksesta toipumisessa. AIka paljon käydään läpi menneitä, justiin niitä traumaattisia asioita joita mullakin riittää yllin kyllin.

Mahdotonta sanoa auttaako kognitiivinen juuri sulla tuohon että tuntisit jälleen tunteita normaalisti, mutta luulen että siihen asiaan ei ole suurta vaikutusta sillä että minkä suuntauksen terapia on. Pääasia että menee terapiaan, niin pääsee asiassa eteenpäin, ja tunteet palautuu toipumisen myötä jossain vaiheessa. Mulla on aika hyvin jo palautunut, en kylläkään täysin normaalissa määrin tunne iloa ja mielihyvää, mutta sitten taas alakuloinen mieliala ja tuskaisuus on lähtenyt.

Jos on sellaisia ongelmia, joihin tarvitsee esim altistamista (esim pakko-oireet, ahdistavat tilanteet) niin käyttäytymisterapia on varmasti paikallaan. Mutta muihin ongelmiin riippuu mitä henkilöstä.. .

Ei käsitellä menneisyyttä eikä periaatteessa hoideta traumoja. Voihan niistä toki terapeutin kanssa keskustella, mutta fokus ei ole traumoissa ja sitä myöten on ihan terapeutista riippuvaista, miten hän osaa kohdata traumat.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa keskitytään "kouluttamaan" itseä uudelleen, vaikkapa tällaisissa asioissa: En ota herkkua. Katson kassamyyjää silmiin. Kieltäydyn, kun työkaveri tulee kysymään, voisinko tehdä hänen puolestaan yhden pienen asian.

Eroa analyyttisempaan suuntaukseen on, ja se tuli itselle yllätyksenä, kun aloitin kognitiivisen käyttäytymisterapian.

En tiedä onko minulla varsianaisesti pakkoajatuksia mutta joitan hyvin haitallisia ajatusmalleja tulin omaksuneeksi tässä hiljattain luettuani pari selfhelp kirjaa :D tunnen ihan hirveää syyllisyttä ja huonommuutta juuri näiden traumojen takia kun aloin tiedostaa tätä "jokainen on vastuussa itsestään " elämänohjetta.. vaikka tiedostan järkitasolla että eihän sen kuulunut tarkoittaa sitä että pitäisi syyllistää itseä itselle tehdyistä vääryyksistä, mutta jotenkin mun masentuneet aivot vain vääntää asian niin että olen hirveä ja paha ihminen koska olen antanut näin tapahtua itselleni ja olen itse vastuussa pahasta olostani. Ja kun tunnistan tämän ajatusmallin ja tiedostan aiheuttavani itselleni lisää kärsimystä niin tunnen syyllisyyttä siitäkin ja koen ettei minun pitäisi häiritä kenenkään elämää tai tuhlata yhteiskunnan varoja ongelmillani. vaikka tiedostan että nämä ajatukset ampuu yli niin vaikea on pysyä niskan päällä.. ihan hirveä ajatusten analysointi kokoajan. Olen saanut jonkun pakkomielteen siitä etten satuttaisi tai loukkaisi ketään. Onko nämä pakkoajatuksia vai jotain psykoottisen masennuksen oireita, en tiedä. Mutta välillä ajatukset ampuu ihan tosissaan yli. Hassua tässä on se, että olen aina ollut luonteeltani hiljainen hissukka ja tyypillinen kynnysmattoihminen.. ja nyt jotenkin tunnen syyllisyyttä ihan kaikesta ja analysoin kaiken tekemiseni ja sanomiseni. Tämä paska alkoi tosiaan n. Puolivuotta sitten kun aloin ihan tosissaan lukemaan selfhelppiä ja katselemaan kaikenmaailman youtube videoita ja lueskelemaan lapsuuden traumojen aiheuttamista ongelmista. Jotenkin iskostui takaraivoon ajatus siitä että traumatisoitunut ihminen on paha automaattisesti. Jos tästä itseanalysoinnista pääsisi niin hyvä kyllä olisi. Pakkomielteinen persoonallisuus minulla kyllä on mutta sellaisia tyypillisia käsienpesu yms ocd -oireita Ei ole koskaan ollut