Miksi ahdistun joistakin asioista turhaan?

Mulla on ollut sama ongelma koko elämäni ajan. En osaa auttaa, tuntuu että tämä ominaisuus vaan pahenee vuosi vuodelta. Mulla oli jossain vaiheessa ihan hyväkin kausi (20-25 vuotiaana), mutta sitten tuli lapset kuvioihin ja nyt saa jännittää lisäksi vanhempainiltoja, synttäreitä yms. Tuntuu että tämä elämäni on yhtä ahdistusta vaan, vaikka täytän pian 40.

Mitä jännittäminen haittaa? Se saa sinut vain skarpimmaksi ja saat aloitettua työt taas tarmokkaasti aivan niin kuin hyvän loman jälkeen ideaali tilanne onkin. Ota siis tuo jännittäminen positiivisena, älä negatiivisena asiana. Älä ajattele sitä ahdistamisena, vaan vain jännittämisenä. Kaikkia jännittää samalla tavalla, mutta eivät he asiaa niin tuo esille tai ajattele. Minä jännitän tavallaan jo huomista maanantaita viikonlopun jälkeen, mutta en anna sen häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut sama ongelma koko elämäni ajan. En osaa auttaa, tuntuu että tämä ominaisuus vaan pahenee vuosi vuodelta. Mulla oli jossain vaiheessa ihan hyväkin kausi (20-25 vuotiaana), mutta sitten tuli lapset kuvioihin ja nyt saa jännittää lisäksi vanhempainiltoja, synttäreitä yms. Tuntuu että tämä elämäni on yhtä ahdistusta vaan, vaikka täytän pian 40.

Mitä sitten tapahtuu, kun vanhempainilta menee hyvin? Tuntuiko aikaisempi huoli turhalta ja hukkaan heitetyltä murehtimiselta? Sinun pitäisi asettaa itsellesi joku aika murehtimiseen ja sitten antaa sen asian olla ja antaa mennä omalla painollaan. On täysin turhaa käyttää aikaa sellaiseen, vaan voit käyttää ajan ja energian mielenkiintoisempaan.

Mistä lähtien normaalia jännittämistä on alettu kutsua ahdistukseksi? Ei tuo ap:n kuvailema tilanne ole ahdistusta nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien normaalia jännittämistä on alettu kutsua ahdistukseksi? Ei tuo ap:n kuvailema tilanne ole ahdistusta nähnytkään.

No, ehkä se ei ole ahdistusta, mutta se on kuitenkin sellaista, joka vaikuttaa jo edellisenä päivänä, että silloin ei oikein osaa rentoutua / nautiskella. Mielestäni se ei ole enää normaalia, kun työpaikassa on ollut jo vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien normaalia jännittämistä on alettu kutsua ahdistukseksi? Ei tuo ap:n kuvailema tilanne ole ahdistusta nähnytkään.

No, ehkä se ei ole ahdistusta, mutta se on kuitenkin sellaista, joka vaikuttaa jo edellisenä päivänä, että silloin ei oikein osaa rentoutua / nautiskella. Mielestäni se ei ole enää normaalia, kun työpaikassa on ollut jo vuosikausia.

Minulla jännittäminen voi mennä niin överiksi, että alan oksennella. Aina olen ollut stressiherkkä. Sen takia varmaan minulla onkin ahdistuneisuushäiriö -diagnoosi.

Ahdistus ja normaali jännitys tai sosiaalisten tilanteiden pieni jännittäminen on ihan eri asioita. huomasin itse tämän kun olen nyt reilun viikon ollu tosi ahdistunut, tarkoittaen että en pysty syömään, nukkumaan, tai oikein keskittymään mihinkään kun mielessä pyörii vaan kaikki asiat. myös hiloiken ja tärisen välillä. selkeästi vaikuttaa esim. reaktio ja keskittymiskykyyn jo haittaavasti, eikä sillä tavalla kuin pitäisi (että jännittäminen lisäisi tarkkuutta niikuin normaalisti). Olo on kertakaikkiaan paska. hiukan on nyt jo helpottanu mut vieläkin oireilen. Mielestäni ahdistus-sanaa käytetään ihan väärin. 

Teillä on lievä asperger.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on lievä asperger.

Perustuen mihin?

Muakin rasittaa jännittämiset. Ensi viikolla on lapsen synttärit ja mitäs muuta. Kyllä se rasittaa jos on monta erilaista tapahtumaa ja kaikkiin pitää vähän asennoitua etukäteen. En oikein osaa toimia nopeasti yllättävissä tilanteissa joten koetan miettiä, millaistahan siellä on, millaisia kohtaamisia tod.näk. vastassa ja suunnittelen toimintatapaa niihin.