Äidin syömishäiriö

Katsoin dokumenttia perheellisestä naisesta joka sairastaa vaikeaa syömishäiriötä, löytyy edelleen Areenasta. Omalla äidilläni on ollut vuosien ajan syömishäiriö ja me muut perheen jäsenet joudumme kulkemaan munankuorilla, varomaan, pelkäämään, joustamaan. Kaikki riippuu AINA äitini mielialasta, tilanteesta, voinnista. Vaikka ymmärrän äitini olevan vakavasti sairas, on hän hallinnut koko perheen elämää sairaudellaan niin kauan kuin muistan. Toivon usein, että isäni olisi tajunnut lähteä ja olisi etsinyt uuden normaalin puolison, hän on hyvä mies joka ansaitsisi hyvän elämän. Me lapset olemme saaneet kärsiä ja pelätä, mutta nyt 27 vuotta syntymäni jälkeen olen päättänyt, etten enää jaksa tanssia sairauden pillin mukaan. En enää jaksa pelätä, että äidin sydän pysähtyy, koska niinhän lopulta käy ja niin ei käynyt, kun sitä pelkäsin koko varhaislapsuuden. En enää jaksa välittää jos äitini vaikuttaa uniselta, poissaolevalta tai itkuiselta, sellaista se välillä on ja taas seuraavalla kerralla erilaista. En enää pysty, jaksa ja nyt se osaltani loppu. Hän on kaikista tuntemistani ihmisistä itsekkäin ihminen, siltä minusta tuntuu.