Lue keskustelun säännöt.
Hissiin jäänyt siivooja pysyi elossa kaksi viikkoa juomalla likavettä – Tapaus sai 1970-luvun suomalaislapset vuosiksi pelkäämään hissejä
27.10.2018 |
HS artikkeli:
HÄNEN NIMENSÄ oli Martta S. Hän oli 48-vuotias ja asui yksin. Sen takia kukaan ei ollut kaivannut häntä kahteen viikkoon. Vasta kun poliisi meni hänen asuntoonsa, huomattiin, ettei sanomalehtiin eteisen lattialla ollut koskettu 14 päivään.
OLI TORSTAI-ILTA, kun hissi, jossa Martta S. seisoi, pysähtyi. Se oli teräsovinen kymmenen hengen automaattihissi. Martta S. oli tehtaalla töissä siivoojana, ja tänään hänellä oli iltavuoro.
Hän odotti, että hissi käynnistyisi uudestaan.
Kuuliko hän, kuinka tehdasrakennus hiljeni, kun viimeiset työntekijät lähtivät?
Miten on mahdollista, ettei kukaan kuullut hänen avunhuutojaan? Miten on mahdollista, ettei kukaan kuullut niitä seuraavanakaan päivänä? Vai oliko Martta saanut sairauskohtauksen, niin ettei hän enää pystynyt huutamaan?
Viikonloppuna tehdas oli kiinni.
Maanantaina oli itsenäisyyspäivä. Kaikilla oli vapaata.
TOTTA KAI MARTTA oli painanut hälytysnappia heti, kun hissi oli pysähtynyt. Mutta hälytysääni oli niin heikko, ettei kukaan kuullut sitä, kun työntekijät viimein tiistaina palasivat ja tehtaan laitteet käynnistettiin.
Torstaina Martta ollut hississä viikon. Bulevardin liikenne jyrisi ohi.
Aamuruuhka. Iltapäiväruuhka
Päivisin tehtaan sadat työntekijät ajoivat viereisellä hissillä ylös viidennen kerroksen ruokalaan Martan ohi. Koska hissien ulkopuolella ei ollut kerrososoitinta, kukaan ei huomannut, että vasemmanpuoleinen hissi seisoi joka päivä samassa paikassa.
Viikonloppuna tehdas jälleen hiljeni.
Maanantaina työntekijät palasivat. He ajoivat hissillä Martan ohi ylös ja alas.
KESKIVIIKKONA, kun Martta S. oli ollut vankina hississään jo kolmetoista päivää, joku huomasi toisen hissin juuttuneen paikoilleen. Huoltomiehille soitettiin. Mutta nämä menivät väärään osoitteeseen.
Kun huoltomiehet viimein torstaina 16. joulukuuta 1971 saapuivat, he saattoivat yhä kuulla hissin heikon hälytysäänen. Martta S. oli hädin tuskin tajuissaan ja anoi heikosti apua.
Hän oli kietonut siivoojantakkinsa päänsä ympäri, koska hississä paloivat valot ja koska hälytysääni, tuo piinallinen hälytysääni, soi kellon ympäri ilman, että kukaan kuuli.
Marttaa hoidettiin pitkään sairaalassa, ja hän jäi eloon. Viranomaisten mukaan hän pysyi hengissä juomalla siivousämpäristään likavettä. Sinebrychoffin juomatehdas siirtyi Bulevardilta Keravalle 1990-luvun alussa, ja osa rakennuksista purettiin. Purettujen joukossa oli talo, jossa Martta jäi hissiin. Sen paikalla on nyt sisäpiha. Tapauksesta kerrottiin lehdissä laajasti, ja monet 1970-luvun lapset pelkäsivät hissejä vuosikausia. Sijainti: Bulevardi 56:n sisäpiha, 60°9′42′′ P 24°55′52′′ I Jutun lopussa olevia sijaintikoordinaatteja on korjattu 4.10. klo 16.05.
- Anu Nousiainen HS-
Muistelen että tuosta on tehty elokuvakin?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Muistan tapauksen, olen 55vuotias. Järkyttävä tapaus. Siihen aikaan ei hisseissä ollut "hätänappuloita" ,eikä kännyköitä. Loma-aika, kukaan ei käynyt paikalla eikä kuullut hänen huutoansa.
Silloin opetettiin, niin aikuiset kuin lapset, hädän sattuessa kolkuttelemaan hissin metalliosia: kerrostaloissa äänet kantautuisivat helposti ja joku kyllä tulisi katsomaan, että kuka möykkää. Ja hisseissä oli ikärajoitus. Meidänkin hississä oli kyltti, että alle x-vuotiaat eivät saa kulkea hississä yksin (en muista sitä ikärajaa enää). Meillä oli sovittu vanhempien kanssa, että saadaan kyllä kulkea yksin, mutta pitää kertoa jollekin aikuiselle, että menee hissiin. (ei ollut puhuttu tuota tapauksesta kuitenkaan eikä sopimus tai lasten hissien käyttökielto tuohon tapaukseen liittynyt, vaan ihan vain siihen, että hissisysteemit olivat erilaisia ja lapsi voi helposti jättää itsensä jollain sellaisella tavalla jumiin, että käuy köpelösti. Nykyisinkinhän myös aikuiset osaavat tuon taidot koiriensa kanssa hissillä kulkiessaan: oliko ihan viime kuussa taas jossain jonkun koira mennyt yksin hissiin, ovi kiinni ja hihna puoliksi hississä, puoliksi käytävällä. siellä sitten koira kiikkui taas hetken narun jatkona, kun hissi laittoi ovet kiinni ja lähti liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, olen juuri tuo 70-luvun lapsi. Kyllä siinä pikkutyttö saa kauhun hisseistä. Miten muistelisin vielä, että jossain lehtijutussa oli, että joi oksennuksensa? Saatan muistaa väärin
Muistan kyllä,eikä traumoja jäänyt.
Vanhemmat tästä puhuivat. Onneks oli vesi mukana, kauhun päivät ollut.
Mitenkähän Martan loppuelämä sujui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan tapauksen, olen 55vuotias. Järkyttävä tapaus. Siihen aikaan ei hisseissä ollut "hätänappuloita" ,eikä kännyköitä. Loma-aika, kukaan ei käynyt paikalla eikä kuullut hänen huutoansa.
Silloin opetettiin, niin aikuiset kuin lapset, hädän sattuessa kolkuttelemaan hissin metalliosia: kerrostaloissa äänet kantautuisivat helposti ja joku kyllä tulisi katsomaan, että kuka möykkää. Ja hisseissä oli ikärajoitus. Meidänkin hississä oli kyltti, että alle x-vuotiaat eivät saa kulkea hississä yksin (en muista sitä ikärajaa enää). Meillä oli sovittu vanhempien kanssa, että saadaan kyllä kulkea yksin, mutta pitää kertoa jollekin aikuiselle, että menee hissiin. (ei ollut puhuttu tuota tapauksesta kuitenkaan eikä sopimus tai lasten hissien käyttökielto tuohon tapaukseen liittynyt, vaan ihan vain siihen, että hissisysteemit olivat erilaisia ja lapsi voi helpos
Aina silloin tällöin jotkut lopettavat koiransa hirttämällä sen hissiin.
Nykyään huomataan hyvin pian, jollei siivooja ole tehnyt töitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tämän. Oli traumatisoiva uutinen.
Muistan tämän! Ja muistan myös lukeneeni hänen haastattelunsa jostain aikakausilehdestä, olisiko ollut Apu?
Hän kertoi pistäneensä kätensä kyynärpäitä myöten sankkoon, jossa oli sitä likavettä ja ajatelleensa, että nyt hän joutuu juomaan sitä. Muistelen, että hän olisi jopa pureskellut sitä siivousrättiäkin.
Ja kyllä, en vieläkään pidä hisseistä, tulee heti mieleen se Martan tapaus.
En muista että olisin ikinä itse jäänyt kerrosten väliin hississä mutta kerran kävin eräällä isolla teurastamolla ja siellä oli verinen kuljetushissi...siinä kulki ihmiset ja ruhot.
Samoin Intian suurlähetystön hissi (kävin hakemassa viisumin)Helsingissä. Pelottava nitisevä, häkkimäinen kapine, joka on varmaan Suomen ensimmäisiä hissejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mysteerissä käsittämättömintä miksi ketään ei kiinnostanut toimimaton hissi kahteen viikkoon?
kumpa hän on elossa ja voi hyvin edelleen
Isä kertoili tätä juttua meille lapsille 80-luvulla ja kamala tapaushan tuo oli