2,4v. päiväunista!
Stressaan nyt ton meidän pikku miehen päiväunista. Jo viime kesänä hänellä alkoi olla vaikeuksia nukkua. En tiedä johtuiko valon lisääntymisestä vai talosta kuuluvista remonttiäänistä(todennäköisempää)joihin hän joutui heräilemään kesken unien ja tulikin sellainen pienoinen nukkumispelko(pelkäsi että setä alkaa poraamaan), joka saatiin sitten onneksi unohtumaan.
Talvella hän nukkui välillä hyvin päiväunet ja välillä oli pitkäkin jakso, jolloin saimme hänet nukkumaan vaan joka toinen päivä ja muutamaan viikkoon ei nukkunut ollenkaan päiväunia. Sitten alkoi taas unet maistumaan hyvin.
Sitkeästi olen pitänyt siitä kiinni, että joka päivä hänet laitan päiväunille ja se on ihan itsestäänselvyys. Myös aamupäivällä ulkoillaan ja peuhataan riittävästi, että on sitten väsynyt poika. Olen myös yrittänyt ajoittaa unia oikein, että olisi sitten ihan varmasti juuri sopiva aika nukahtaa. Yöunille poikaa ei nukutella, eikä yleensä päiväunillekaan, mutta jossakin vaiheessa sain pojan nukahtamaan ainoastaan niin, että pidin kättä hänen korvalla(ettei kuulu ääniä) ja joskus jouduin pitämään jalkojakin paikoillaan(jopa itse pyysi sitä, kun ei pystynyt rauhoittumaan). Niin ja hyräilen vielä hiljaa, jolloin kuuntelee sitä, eikä kiinnitä huomiota mahdollisiin muihin ääniin. Hän on sellainen " mikä ääni?" mies. Nykyään ei nukahda näilläkään keinoilla.
On päiviä, että hän nukahtaa hyvin ja nopeasti itsekseen, mutta nyt on taas ollut enemmän näitä toisia. Yleensä illat menee silti kohtalaisen hyvin ja hän menee yöunille sitten n.klo 19.30 ja nukkuu 12h tai enemmänkin.
Tiedän, että uhmaiässä kokeillaan usein tätäkin hommaa, ettei tarvitsis nukkua ja tän ikäinen pystyy pitämään itseään hereillä vaikka väsyttäisikin. Olenkin ollut tässä asiassa sitkeämpi ja vahvempi vaikka joskus jos kello lähentelee jo kolmea ja poika ei vaan vieläkään nuku, niin olen luovuttanut. Jos poika sitten monen tunnin päästä klo 15 aikaan nukahtaisi, niin menisi illalla myöhempään ennen kuin uni tulisi ja ruoka-ajat ja kaikki siirtyisi.
Mielestäni tämän ikäisen pitäisi nukkua vielä päiväunet(itse asiassa se olisi ihan kaikenikäisille hyväksi!)ja en nyt tiedä mitä tekisin. Jatkanko tätä samaa rumbaa vai annanko pojan suosiolla jättää unet nukkumatta, jos ei nukuta? Tiedän monia joiden lapset ovat " jättäneet" päiväunet pois jo 2-vuotiaana ja ihan normaaleita lapsilta he vaikuttavat, mutta olen ollut sitä mieltä, että ainakin osa heistä olisi voinut alkaa uudestaan nukkumaan, jos olis sitkeästi jatkettu sitä linjaa, että nukutaan.
Meidän pojalla ei ole kauhean vahva tempperamentti ja hän antaa periksi yleensä aika helposti, mutta tämä uniasia ei vaan nyt meinaa millään toimia. Muutenkin olemme kasvatuksessa mahdollisimman johdonmukaisia.
Miehelläni on adhd ja jo senkin takia olisi hyvä, että poika nukkuisi päiväunet ja saisi aivot levätä vähän aikaa, joka vaikuttaa keskittymiskykyyn. Poika on muuten ihan normaalinoloinen, eikä ylivilkas tms. mutta selvästi tuota aistiyliherkkyyttä on ollut vauvasta asti. Eli pitäisi olla ihan hiljaista ja pimeää(hänen huoneen saakin ihan pimeäksi verhoilla), kun hän nukkuu. Ärykkeitä ei saa olla ympärillä yhtään, se on edellytys nukahtamiselle. Jotkut lapset kun nukahtaa jopa ruokapöytään tms. mutta en usko, että meillä koskaan niin käy.
Kertokaahan nyt viisaammat, kokeneemmat ja asioista paremmin perillä olevat, että jatkanko näin vain jätetäänkö unet pois niinä päivinä kun ei nukuta, esim. tunnin yritysten jälkeen? Mietityttää se unistressireaktiokin, josta jostain toisesta ketjusta luin.
Eilen poikaa ei saanut nukkumaan mitenkään. Toissa päivänä nukutuksen avulla n.1,5h jälkeen. Sitä edellisenä nukahti hyvin itsekseen ilman ongelmia. Tänään on yrittänyt itse nukahtaa. Oli alkuun n.15min ihan hiljaa sängyssä ja sitten tuli niin iloisen ja virkeän oloisena pois. No, ei kun takas sänkyyn monta kertaa. Yritin nukutellakkin, mut ei tulosta. Jä välillä oli tietysti pissi ja kakka hätäkin(usein keksittyjä vain, nyt ihan oikeasti). Nyt kun on melk.2h kulunuit, niin taisi herra nukahtaa. Ainakin on ollut hiljaista nyt jo jonkin aikaa. Voihan se sieltä vielä tulla pois...
Kommentit (7)
Niin ja sillon kun ei nukkunut pariin viikkoon ollenkaan, niin lueskeltiin kirjoja parisängyssä pojan kanssa n. puoli tuntia päivällä . Jos ei viihdy huoneessaan, niin jatketaan sitä samaa linjaa.
Jaahas, kuulostaa sille, että on löytäny leluja jostain huoneestaan(kaappi teipattu kiinni)ja leikkii siellä. Nyt huutelee äitiä. Ei nukuttu sitten tänäänkään.
Mun mielipide on et miksi nukuttaa lasta " väkisin" jos ei kerta nukuta.
Meidän neiti jätti jo pikkasen vajaa kaks vuotiaana päikkärit pois kun ei kertakaikkiaan ruennut enää nukkumaan vaan joka kerta sai huudon kans yrittää,niin sit päätin et ei sit nukuta! Nyt on 2v3kk ja tosi hyvin ollaan pärjätty ilman päikkäreitäkin ja jaksaa ihan hyvin touhuta koko päivän.
Nukkumaan mennään n. 21.00 ja nukahtaakin kyllä tosi nopsaan (alle viidessä minuutissa) eli ilta nukahtamisestakin tuli helpompaa,kun ennen saatto mennä 1-1½ tuntia ennenku nukahti. (siis sillon päikkäri aikaan)
Meillä toimii näin hyvin, mut me ollaanki me! :o))
Mua taas mietityttää et mitenkähän muksut rupeaa nukkumaan sit joskus syksyllä/loppu vuodesta hoidossa päikkäreitä,kun eivät enää nuku kotonakaan. Kun eikö päiväkodeissa ole pakko nukkua ainakin vähän aikaa,vai olenko ihan väärässä? Muistan vaan joskus kuulleeni tälläista, mut sekinhän on tietysti päiväkoti kohtanen.
ainakin olet perusteellisesti asiaa miettinyt. Meillä päikkärit jäivät pois 2v6kk vanhana, kun en enää jaksanut nukuttaa ja lapsi ei kerta kaikkiaan enää nukahtanut. Muutoinkin olen ollut tosi huono tuossa " nukuttamisessa" , joten meillä jäivät pois. Annoin näin käydä, koska
- lapsi ei ollut iltaisin yhtään väsynyt, vaikkei nukkunut päikkäreitä
- lapsi nukahti helposti yöunille ja nukkui (nukkuu yhä) 12-13h putkeen heräämättä
- lapsi sai (saa) aina aamulla nukkua niin kauan kuin nukuttaa (ei tarvitse herättää hoitoon)
Itsekin olen sitä mieltä, että päikkärit kuuluisivat ilman muuta lapselle ainakin 5-vuotiaaksi, mutta täytyy kai myöntää, että lapsetkin on yksilöitä. Meillä ei tosin ole ollut mitään aistiherkkyyksiä eikä muitakaan, joten niistä minulla ei ole kokemusta.
Meillä lapsi nukkuu nyt päikkärit satunnaisesti hoidossa ehkä kerran viikossa, mutta pakottamaan ei unille ruveta. Jos nukahtaa hoidossa, saa toki nukkua, mutta nytkin yöunille mennään vasta 21.30 (herää siis n. klo 8.30-9.30).
t. emmakaisa ja lapsi 4v.
Jos nukuttamisesta tulee liian iso juttu, siitä saattaa tulla ongelma ja nukkumisesta ikävä asia.
että ainaski levättäis päivällä puoli tuntia vähintään, joko unta tai pötkötystä esim. sohvalla ja kirjojen katselua tms rauhallista et sais levähdettyä, mut jos ei nukuta niin ei nukuta. Yöunet on kuitenkin pitkät.
Itsellä 2-vuotias nukkuu päiväkodissa sisällä päikät ja kotona vaunuissa tai autossa. Kotona en saa sisälle nukahtaan. Ja ihan selkeästi tarvii vielä unet (nukkuu 2-3h), mutta varmaan muutaman kk kuluttua tilanne on jo toinen. Enkä lasta voi loputtomiin vaunuissakaan (=rattaissa) nukuttaa, joten varmaan siinä vaiheessa kun vaunut menee pieneks, niin unetkin jää pois.
Tosiaan tuosta rauhoittumishetkestä ollaan pidettykin aina kiinni ja aiotaankin pitää. Miehenkin mielestä pojan pitää vähän aikaa edes huoneessaan rauhoittua ja lepäillä, kun yleensä tykkääkin siellä hetken lepäillä vaikka ei uni sitten tulekaan.
Tänään poitsu ei nukkunut päiväunia ja oltiin koko ilta klo 17.30-21.00 pihatalkoissa ja saunottiin päälle ja poika jakso reippaasti tehdä hommia koko ajan kiukuttelematta ja vielä kotiin tultua oli täysin rauhallinen poika joka meni rauhallisesti tapansa mukaan iltarutiinien ja satujen jälkeen yöunille. Meni siis yöunille menokin poikkeuksellisen myöhään päiväunettomaks päiväks ja hyvin poika jakso, eikä vaikuttanut kuitenkaan olevan mitenkään ylikierroksilla.
Kyllä mä nyt luulen, ettei tehdä niistä päiväunista mitään sen kummempaa numeroa vaan nukkuu jos nukuttaa. Tuossa kun lueskelin noista alle 2v. päiväunivaikeuksista, niin mietin sitä, että meillä kun ne vaikeudet alko jo vuosi sitten, niin luulen, että ne oli just sellasta kokeilua, että jos ei tarviis nukkua. Se oli kausiluonteista ja meni tosiaan hetkeks aina ohi. Nyt ei ehkä enää ole siitä kyse, kun jaksaa kuitenkin niin hyvin valvoakin koko päivän. Tuo pieni lepo ja rauhoittuminen on kuitenkin varmasti tarpeen. Vinkkinä niille jotka painii näiden samojen asioiden kanssa.