Miesystävällä tärkeimpiä aina kaverit minä olen aina se viimeinen...kaikessa
Pakko puhaltaa tänne kun sapettaa. Mä olen aina tärkeä vain jos miesystävä tarvitsee apua, kavereitaan hän ei häiritse. Aina itse valmis auttamaan, jos joku tarvitsee hänen palveluksiaan. Tänään oltiin lähdössä kauppaan, ja kaveri pyysi kyytiä. No ajeltiin sen tyypin talon eteen, missä miesystäväni myös asuu. Patsasteli siinä pihalla, että tää tyyppi näkisi missä ollaan. Soitti vielä ja kertoi missä ollaan, ja kyseessä pelkkä pihakatu.
No ajeltiin kauppaan, ja jäin kyydistä kaupan ovien edessä. Nämä ajeli sitten parkkikselle, ja miesystävä kävi händelissä kun tälle tyypille ei oltais myyty.
No minä tulin kaupasta, ja ei hajuakaan missä auto on. Siinä kuikuilin ja kävelin, ja pitkän ajan päästä näin että miesystäväni oli raottanut ovea, ja pisti päänsä pihalle. Mä suutuin sille, ja sanoinkin että jos kuka muu tahansa olisi mun tilalla, niin se olis patsastellu siinä kaupan edessä. Monasti jopa ajanut auton siihen eteen. Mutta olis voinu vaikka soittaa. Suutuin ja sanoin suorat sanat, ja sanoin että mun jalat jaksaa kyllä kävellä kotiin.
Kiitti mulle riitti olla aina se "Nieminen joustaa". Viimeinen kerta kun annan kohdella itseäni huonosti. Paljoa ole pyytänyt kuin että voisi kohdella mua paremmin. Että tämmönen vuodatus. Kiitos, helpotti.
Kommentit (9)
Tarinalla siis onnellinen loppu: jätit sen sian.
Minustakin aikanaan tuntui, että olin aina vikana jonossa. Kaverit ja muut meni edelle. Olkoon sitten niin, en ole hätävara.
Vierailija kirjoitti:
Tarinalla siis onnellinen loppu: jätit sen sian.
Kyllä, jätin sen sian. Mun auttamis ja muut halut katosi. Happy end.
Tää on tyypillisesti ekojen parisuhteiden ongelma, kun vasta naiset oppivat oman arvonsa ja miehet kasvavat aikuisiksi ja ovat oikeasti valmiita parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin aikanaan tuntui, että olin aina vikana jonossa. Kaverit ja muut meni edelle. Olkoon sitten niin, en ole hätävara.
Juu minä olen 5 vuotta tuntenut olevani se hätävara. Ja tämä asia oli se joka katkaisi kamelin selän. Koskaan ole muuta halunnut että olisin hänelle tärkeä. Mutta kaverit kiilaa aina edelle. Ja tässä tapauksessa tuo ero oli niin räikeä. Miksi se kaveri ei olis siihen autoon löytänyt ilman opasteita. Miksi se olettaa aina et ne muut ei pärjää. Viha onneksi laantui kun tuon 5 kilsaa kävelin kotiin. Se toisen huomioiminen ja vastavuoroisuus ei ole liikaa pyydetty. Kertoo vain et mä tosiaan olen viimeinen hänen elämässään. Noita kavereita se paapoo jumakekka aikuisia miehiä. Mä olen aina hänet asettanut elämässäni tärkeämmäksi. Tuntuu että pellehän olen ja pilkan kohde. Mut en enää.
Miksi ihmeessä olet tuollaisen kanssa suhteessa?
Itse jaksoin tuota 5 vuotta. Olin tietoinen että tulen aina viimeisenä hänelle. Rakkaus on sokea. Luojan kiitos lähdin. Nyt onnellisempi kuin ikinä.
Hyvä kun pääsit eroon tuollaisesta pellestä.