Aina sanotaan, että kissa ei kiinny ihmiseen

Noin sanoo ne jotka eivät kissoja tunne.

Tuntuu, että kissa käy tarkastamassa lapset, että kaikki on hyvin.

Niin sanovat eivät selvästikään tunne kissoja. Meillä kummallakin jo edesmenneellä kissalla oli jopa kummallakin oma valittunsa perheestämme, jonka sylissä ne viihtyivät eniten ja jonka vieressä ne nukkuivat yön. 

Mun kissa seuraa huoneesta toiseen. Ei tykkää jos pistän vessan oven kiinni ja joutuu jäämään ulkopuolelle. "Itkee" oven takana ja pyörii heti jaloissa, kun tulen ulos.

Arka kissa vieläkin on, mutta kyllä rohkeutta on alkanut tulemaan. Mutta yllätys oli, kuinka perheensä perään se on.

En allekirjoittaisi tuota väitettä kun itsellä ollut useita kissoja. Jokainen persoona omalla tavallaan ja jotkut vähemmän kiinnostuneita omistajan voinnista. Toisille riittää satunainen pajaus, säännöllinen ravinto ja lämmin peti. Niin kuin ihmisillekin.

Ensimmäinen kissamme oli kyllä todellinen vartija ja lähes isäntä talossa vanhana kollikissana johon kuului lisäksi kolme lasta ja äiti. Aina masentui kun me lapset lähdettiin viikonlopuksi isälle. Ei syönyt (rakasti ruokaa ja olisi syönyt koko ajan normaalisti) ja pissasi vääriin paikkoihin. Käytös normalisoitui leikkisäksi ja ruokahalu oli entisensä kun palattiin.

Oli kaikissa reissuissa mukana mitä tehtiin ympäri suomea ja ihan tosiaan tuntui kuin olisi ollu perheenjäsenenä ihminen. Aivan yhtä arvokas.

Sitten yli kymmenen vuotta meidän kanssa eläneenä pihalla ollessaan sille oli sattunut tapaturma, oli pahoin loukkaantunut mutta kuitenkin raahautunut viimeisillä voimillaan koti-ovelle saakka. :( ♥

Meillä vanha kissamummeli otti nuorimman lapsen lemmikikseen, tuli viereen kehräämään ja nuoli hiuksia. Omia pentuja sillä ei ollut mutta äidinvaistoja kyllä. Liikuttavinta evör.

Itse en ole kivaa kissaa koskaan tavannut. Olen tullut raavituksi vain siksi, että nukun kissan kodissa. Kiva herätys ; D

Uskon kyllä, että näitä ihania on.

Vierailija kirjoitti:

En allekirjoittaisi tuota väitettä kun itsellä ollut useita kissoja. Jokainen persoona omalla tavallaan ja jotkut vähemmän kiinnostuneita omistajan voinnista. Toisille riittää satunainen pajaus, säännöllinen ravinto ja lämmin peti. Niin kuin ihmisillekin.

Ensimmäinen kissamme oli kyllä todellinen vartija ja lähes isäntä talossa vanhana kollikissana johon kuului lisäksi kolme lasta ja äiti. Aina masentui kun me lapset lähdettiin viikonlopuksi isälle. Ei syönyt (rakasti ruokaa ja olisi syönyt koko ajan normaalisti) ja pissasi vääriin paikkoihin. Käytös normalisoitui leikkisäksi ja ruokahalu oli entisensä kun palattiin.

Oli kaikissa reissuissa mukana mitä tehtiin ympäri suomea ja ihan tosiaan tuntui kuin olisi ollu perheenjäsenenä ihminen. Aivan yhtä arvokas.

Sitten yli kymmenen vuotta meidän kanssa eläneenä pihalla ollessaan sille oli sattunut tapaturma, oli pahoin loukkaantunut mutta kuitenkin raahautunut viimeisillä voimillaan koti-ovelle saakka. :( ♥

Voi. ☹️ kissa ei taida olla laumaeläin, kuten koira. Vaikka onhan leijonatkin laumassa. 🤔

Kissat leimautuu tiettyyn ihmiseen kuten koiratkin. En tiiä missä piireissä ap pyörii jos on toisenlaisia juttuja kuullut. Ilmeisesti sanojat ovat tyyppejä jotka eivät ole nähneet kissoja kuin meemeissä.

Joo, niin sanotaan, että kissat ei piittaa ja on omantien kulkijoita. On ne sitäkin, mutta kiintyy todella kovasti omaan perheeseen, ja monet tykkää muistakin ihmisistä. Ja kaikki kissat on omia persooniaan ja se persoona voi niilläkin muuttua kun ne tulee vanhaksi. Meidän 12v. kolli on pehmennyt huomattavasti luonteeltaan, tulee jopa syliin, kun ennen ei tullut missään nimessä. 

Mun kissani eli 17 vuotiaaksi. Odotti minua ovella kun tulin töistä ja naukui perään kun lähdin töihin. Oli mustasukkainen poikaystävilleni ja sähisi. Meni 5 vuotta, ennenkuin hyväksyi mieheni, mutta lapsille ei ollut ikinä mustankipeä, taaperoita varoi ja kiersi. Ei sähinöitä. Kun kasvoivat, kulki lasten perässä...Pakopaikkoja toki oli.

Kyllä kissa kiintyy.

Jokainen kissojen kanssa elänyt tietää, että tuollainen väite on täyttä potaskaa. En ole moista edes kuullut.

Yhtenä jouluna olin viisi päivää sukulaisissa, naapuri kävi ruokkimassa kissan. Kolli ei ollut todellakaan tottunut tuollaiseen järjestelyyn - aina muulloin tuttu ihminen asui sen kanssa mun reissujen ajan.

Kun tulin kotiin, kissa köpötteli jotenkin alakuloisen oloisena ruokakupille. Kotvan kesti ennen kuin se tajusi kuka tuli, ja sitten koko olemus muuttuikin täysin. Sitä kiehnäystä ja kyhnytystä! Pari kertaa sillä jotenkin meni jalat alta - ihan kuin olisi meinannut pyörtyä onnesta. Seuraavan viikon viihtyi tiiviisti samassa huoneessa, korkeintaan kahden metrin päässä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kissa seuraa huoneesta toiseen. Ei tykkää jos pistän vessan oven kiinni ja joutuu jäämään ulkopuolelle. "Itkee" oven takana ja pyörii heti jaloissa, kun tulen ulos.

Kerroitko täällä vähän aikaa sitten tästä takertujasta? :)

Minulla on kolme kissaa ja voin sanoa, että kyllä vain kiintyvät. :) Tunnistavat minut "omaksi ihmisekseen", antavat erilaista huomiota minulle kuin vaikka vieraille. Luottavat selvästi. Tulevat monesti samaan huoneeseen missä olen, hakeutuvat syliin ja illalla tulevat kaikki kolme sänkyyni nukkumaan. :) 

Kissat seuraavat minua huoneesta toiseen ja ymmärtävät useita sanoja ja kommentteja. 

Käymme päivittäin useita keskusteluja ja olen täysin varma siitä, että kissa hahmottaa, mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Kissat seuraavat minua huoneesta toiseen ja ymmärtävät useita sanoja ja kommentteja. 

Käymme päivittäin useita keskusteluja ja olen täysin varma siitä, että kissa hahmottaa, mistä puhun.

Mitä juttelette? :D