Voi peukalo! Miten siitä eroon...??
Hei!
Ennenkin olen tästä tänne kirjoitellut, mutta nyt alkaa jo mennä hermo tuohon jatkuvaan peukalon imemiseen. Ikää meidän vauvalla 9kk ja peukaloa on nyt syöty n. 3kk. Aluksi siis muitakin sormia, mutta nyt tuota vasemman käden peukkua välillä koko ajan. Eihän se muuten niin haittaisi, mutta kun se mielestäni häiritsee jo liikkumistakin. Ja ruokapöydässä peukalo vuorottelee lusikan kanssa - tyyliin: peukalo suussa, lusikka tulee ja suu aukeaa, sitten syödään taas ruuan kanssa peukaloa.
Etuhampaat ovat jo puhjenneet, joten siihenkään ei enää tarvitsisi tuota peukaloa " järsiä ja imeskellä" . Eri malliset tutit kelpaavat leluna vain hetkittäin ja purulelut ovat myös hetken huvia. Tuoreet kasvispalat (esim.kurkku) ovat välillä hyviä, mutta eihän niitäkään voi jatkuvasti nakerrella. Menettäisivät sitten kai tehonsakin...
Yöksi ja joskus päiväunille laitan sukat käteen ja uni tulee silloin ihan mukavasti. Onneksi siis öisin ei kuitenkaan peukalo suussa, mutta aamulla tai välillä jo aamuyöstä sukat lähtevät käsistä ja peukku taas löytyy.
Mitähän tämän asian kanssa tekisi? Miksi se imemisen tarve on vieläkin niin vahva? Ja sitten vielä kyselen, että onko tämä sittenkään niin vakavaa? Olisikohan täällä joku, joka näistä hammasjutuista tietäisi paremmin. Pitäisikö tätä peukaloa alkaa kieltämään vasta vähän vanhempana?
Tulipa taas tekstiä. Kirjoitelkaa, kiitos :)
t. Iiris ja Piipero
Kommentit (4)
Mutta vastaan silti koska et näköjään ole yhtään vastausta saanut...
Minä imin peukaloa (nukkuessani) 12 vuotiaaksi asti. En kertakaikkiaan " päässyt irti" siitä ennemmin vaikka kaikki kynnelistä lähtien kokeiltiin.
Vauvana en huolinut tuttia vaan peukun.
Oma tyttöni alkoi parikuisena kans imemään peukkua, mutta sain sen lopetettua tarjoamalla sinnikkäästi tuttia. Nelikuisena vihdoin tutti alkoi kelvata. Tämä meidän perheen toinen tyttö ei myöskään tutista perusta (ikää 3kk) vaan mieluummin imeskelee sormia/nyrkkiä. En jaksa tapella tutin kans, joten imekööt vaikka sormia sitten, ei tuo tutista luopuminenkaan kovin helppoa ole ollut.
Hampaiden kehityksestä en osaa sanoa mitään, paitsi että mulla ainakin on ollut suht suorat hampaat eikä mitään oikomishoitoja tms ole tarvinnut.
Ekaluokkalaisemme, joka söi tuttia tasan 2v (mam-tutti) tulee tarvitsemaan oikomishoitoa.
minmar79 ja Matilda :)
Ehkäpä tällä peukkuasialla ei tosiaankaan ole vielä kiirettä. Ärsyttää vaan, kun aika monet tutut ja tuntemattomatkin siitä huomauttelevat... " Tulee kierot hampaat" jne. Todella rasittavaa, kun itsekin kyllä asiaa ollaan ajateltu. Välillä tuntuu taas ikävältä, että lapsi hakee lohtua peukalosta, vaikka omat vanhemmat ovat vieressä. Ja se ruokailu on niin hankalaa, kun pitkin peukalon vartta valuu puurot ulos. Jos pitelen peukalokädestä kiinni, niin sitten mässytetään ruokaa toisen käden sormien avulla. Välillä onneksi ilmankin, joten ruuan nielemiseen ei sormia oikeasti tarvita...
Kirjoitelkaapa vielä muutkin vähän vertaistukea :)
Peukkua imetään ruokailun yhteydessä, jos poika on väsynyt. Muutenkin väsymyksen alkaessa peukku löytää tiensä suuhun. Monta kertaa olen poikaa pitänyt sylissäni ja silti imee peukkua eli ei aina hae peukalosta turvallisuutta, on vain tapa. Vähän sama kuin toiset syövät tuttia (huvitutti), eivät vain hakeakseen lohtua.
Mun mielestä peukku on ollut pojallemme tosi kätevä, saa imeä sitä silloin kun siltä tuntuu eikä mun oo tarvinnu miettiä onko tutti mukana, yöllä ei tarvii nostella tuttia yms.
No aika näyttää, onko siitä vaikea päästä eroon. Mutta mitä sitä tulevia murehtimaan vielä, kun kerran asiantuntioiden mielestä ainakin 2-vuotiaaksi asti voi rauhassa imeä peukkua:)
Peukalon imemisestä [6/2002]
Tyttärellämme oli maaliskuussa 2002 hammashoitajan tarkastus 2-vuotisneuvolatarkastuksen yhteydessä. Hammashoitaja totesi tytöllä olevan ns. avopurenta, joka viittaa liialliseen peukalon imemiseen. Hoitaja kyseli tytön peukalon imemisestä: kuinka usein, missä yhteydessä jne.Peukalon imeminen liittyy tyttömme kohdalla yö- ja päiväunien aikaan. Joskus kun olen joutunut herättämään hänet kesken unien, olen tavannut hänet peukalo suussa. Päivällä (vauvanakaan) en ole koskaan nähnyt hänen imevän peukaloa (esim. keskittyessään kirjan selailuun tai tv:n katseluun, jolloin useat lapset hammashoitajan mukaan huomaamattaan alkavat imeä peukaloaan). Tuttia tyttö ei ole syönyt ollenkaan, ja tuttipullosta luovuimme yhden vuoden iässä. Ensimmäinen hammas puhkesi seitsemän kuukauden iässä ja nyt 2-vuotiaana puuttuu enää yksi takahammas.Tyttö on ollut lähes alusta alkaen todella hyvä nukkuja. Useimmat yöt hän nukkuu heräilemättä ja herätessäänkin hän yleensä nukahtaa hyvin pian itsekseen. Samoin sujuvat päiväunet. On siis todella vaikea arvioida, kuinka runsasta hänen peukalon imemisensä on, varsinkin kun tyttö nukkuu omassa huoneessaan.Haluaisin tietää, miten peukalon imeminen tulee vaikuttamaan lapsen suun ja hampaiden tai esim. puheen kehitykseen? Pitäisikö siihen nyt puuttua jotenkin ja miten? Unileluna tytöllä on ns. unirätti. Olemme puhuneet asiasta ja nukkumaan käydessä muistutamme häntä siitä, että ei laiteta peukaloa suuhun. Tyttö kyllä ymmärtää asian, mutta liekö tapa niin piintynyt, että viimeistään unissaan peukalo kuitenkin kulkeutuu suuhun automaattisesti?Täytyykö meidän alkaa tehdä tarkastuskäyntejä hänen luonaan ja tarvittaessa ottaa peukalo pois suusta aina uudestaan ja uudestaan? Loppuuko peukalon imeminen jossain vaiheessa, vai täytyykö siihen puuttua " pakkokeinoin" ennen kuin mitään peruuttamatonta vahinkoa tapahtuu, vai onko jo tapahtunut?
Eroon peukusta
Olette toimineet toistaiseksi oikein, koska lapsenne on vasta 2-vuotias ja sen ikäisellä on vielä luonnollinen lohdun tarve imemisen kautta. Pysyvää haittaa kaksivuotiaalle ei vielä purennan kehitykselle tule. Jos imemistapa loppuu 3-4-vuotiaana, avopurenta useimmiten paranee itsestään. Tästä johtuen onkin hyvä vähitellen vähentää lapsen peukalonimemistä 2-3 vuoden ikäisenä, juuri niin kuin olet pyrkinyt tekemään. Olet ymmärtänyt aivan oikein lapsen tarvitsevan unilelun lisäksi turvallisuudentunnetta, jotta lapsi ei stressaantuisi, kun peukalon imemistä pyritään vähentämään.Mikäli avopurenta ja väärä nielemisliike eli kielen työntöliike on havaittavissa vielä 3,5-4-vuotiaana, suosittelen, että käännytte asiantuntijan puoleen. 3-4-vuotiaalle voidaan aloittaa leikinomainen kielen sekä huulten lihasten voimistelu.Kun pysyvät etuhampaat sitten 6-7-vuotiaana puhkeavat, tulisi varmistua siitä, että peukalon imemistä ei enää esiinny. Lapset ovat silloin kyllin vanhoja ymmärtämään, että muutkaan lapset eivät ime peukaloa. Mikäli näin iso lapsi ei ole lakannut imemästä peukaloaan, peukalon päälle voidaan laittaa samaa pahanmakuista liuosta, jota käytetään kynsien puremisen vähentämiseen. Tämä tehdään yhteistyössä lapsen kanssa, koska hän siinä vaiheessa itsekin haluaa päästä ongelmasta eroon.
Barbara Wasz-Höckert-Liebkind
T: täällä myös peukun imijä vauveli 7 kk