Lue keskustelun säännöt.
Miten tästä voi selvitä?
Onneton
24.10.2018 |
5 vuotta sitten olin onnellinen. Sen jälkeen kaikki on mennyt pieleen, koko elämäni on pilalla. Mieheni sairastui tuolloin henkisesti, en vain tiennyt sitä vielä silloin. Suunnittelimme oman kodin rakentamista, talous oli kunnossa ja lapset tehtynä.
4 vuotta sitten otimme velkaa ja aloimme rakentaa taloa. Miehen sairaus paheni, käytös oli välillä sietämätöntä ja parisuhteemme alkoi rakoilla. Emme kuitenkaan tienneet vielä, että kyseessä oli sairaus. Kaksi vuotta jatkoimme vielä yhdessä, sitten ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Mies oli sotkenut kaikki asiansa (myös töissä), ei suostunut hakemaan apua ja talouskin oli jo täysin kuralla. Erosimme ja myimme talomme keskeneräisenä.
Eron jälkeen olin ihan rikki, minulle jäi velkaa 35 000 eur, joista 10 000 sain lyhennettyä säästöillä. Jäin kolmen lapsen kanssa yksin. Elin kädestä suuhun ja selvisimme jotenkuten. Tapasin uuden miehen, rakastuin ja elämä hymyili taas. Aloitimme suhteen varovasti edeten, en halunnut lasten elämään liian suurta muutosta yhtäkkiä. Ex-mies on välillä kunnossa, välillä ei ja on pystynyt olla lasten kanssa satunnaisesti.
Kuukausi sitten uusi mieheni jätti minut yllättäen. Ei mitään erityisempää syytä, ei vaan halunnut jatkaa enää. Ensi kesäksi suunniteltuja häitä ei tulekaan. Minä putosin taas tyhjän päälle, kaikki tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat ja taloudellisesti on taas hankalat ajat edessä. Erosta seuraavalla viikolla minulla todettiin alopecia.
Eilen sain kuulla, että jään työttömäksi vuodenvaihteessa. Olen töissä alalla, jossa työpaikat vähenee koko ajan eikä uusia synny. Muuta koulutusta minulla ei ole eikä työkokemustakaan. Eli kouluun pitäisi sitten mennä. Miten voin selvitä taloudellisesti, kun saan jatkossa vain ansiosidonnaista? Selviäisimme kyllä jotenkin muuten, mutta minulla on lainaa vielä 15 000 eur eikä mahdollisuutta lyhennysvapaaseen enää ole.
Viimeiset 5 vuotta elämästäni ovat olleet hirveitä enkä voi ymmärtää, miksi elämä tuo eteeni koko ajan vain lisää ongelmia. Olen yrittänyt kaikkeni, että saisin lapset kasvatettua aikuiseksi ja saisin asiamme pidettyä kunnossa. Nyt vain tuntuu, ettei mikään riitä, en pysty selviytyä tästä elämästä. Olen käynyt psykiatrisen hoitajan luona keskustelemassa jo vuosia, mutta ei hänkään pysty minua auttaa.
Kommentit (9)
Joskus vastoinkäymiset kasaantuu. Oletko harkinnut muuttoa ulkomaille. josta voisit saada parempaa palkkaa? Itse tein näin. Palkka parani ja elinkulut pieneni merkittävästi. Ilman koulutustakin saa töitä kyllä esimerkiksi Maltalta, jossa itse asun. Täällä on paljon lapsiperheitä.
Tilanne on kieltämättä vaikea, jos on suunnitellut koko tulevaisuutensa alalle, joka voi kuolla hetkellä millä hyvänsä. Olet kuitenkin tiennyt, että näin käy mikä hetki tahansa ja olisi kannattanut opiskella jo aikoja sitten. Tulevaisuuden työpaikat ovat kaikki teknologiapuolella, joten kannattaa suuntautua sinne. Voit saada töitä jo opiskeluaikana. Ei voi kuin vain yrittää kaikkensa nyt hakea vielä töitä, vaikka niitä onkin vähän tarjolla. Voit myös yrittää hakea muita mahdollisia tukia. Yritä saada velan lyhennys minimiin, myy turha omaisuus ja pyri elämään hyvin yksinkertaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään vähättelemättä kaikkia vastoinkäymisiäsi, en ihan ymmärrä, miksi sanot elämäsi olleen viisi vuotta hirveää, jos kuitenkin olet ollut rakastunut ja suunnitellut häitäkin?
Niin, olisi tosiaan pitänyt opiskella aiemmin. Mutta en tiennyt, että aikoinani, että työt tällä alalla vähenevät näin radikaalisti ja mahdollisuus opiskeluun on ollut melkoisen pieni viimeisten vuosien aikana. En myöskään olettanut, että jäisin yksinhuoltajaksi vaan kaikki ovet tuntuivat olevan avoimena vielä 5 vuotta sitten.
Eihän koko 5 vuotta ole kärsimystä ollut, toki rakastuminen oli hieno ja tärkeä asia. Nyt se ei vaan tunnu siltä enää vaan ennemminkin koen, että tuhlasin aikaa olemalla miehen kanssa, joka ei halunnutkaan lopulta elää yhdessä. Itseäni tietysti syytän, kun laskin elämäni hänen varaansa. En tarkoita, että hänestä elättäjää hain vaan sitä, että kahden aikuisen taloudessa kulut on tietysti suhteessa huomattavasti pienemmät.
Ulkomaille muutto voisi kiinnostaa, mutta tiedän, että lapsille se olisi kova paikka. Lapset ovat kohta 17-vuotiaat kaksoset ja 9-vuotias. Myös itselle se voisi olla liian suuri askel, hypätä täysin tuntemattomaan ilman turvaverkkoja.
Kiitos kannustuksesta <3
Hei sinä yksi vastaaja, mitä työtä itse teet Maltalla ja kuinka sinne menit?
Koskaan ei pitäisi laskea talouttaan toisen ihmisen varaan. Ymmärrän, että moni tekee niin. Tein aikoinaan itsekin, koska en ollut tullut edes ajatelleeksi, että 24-vuotias terve mies kuolee täysin yllättäen. Ja tyhmiä kun olimme, olimme hankkineet lapsen avoliitossa. Silloin opin, että en voi rakentaa talouttani ja elämääni miesten varaan. On tehtävä lapsia vain sen verran, että heidän kanssaan pärjää ilman miehen tulojakin.
Oletko miettinyt monimuoto-opiskelua? Voisit tehdä vaikka jotain keikkahommaa vuokratyöfirmassa itsellesi sopivina ajankohtina samalla kun opiskelisit uutta ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuo ei ole hitaasti etemistä, jos jo häitä olitte suunnitelleet, mutta mutta.
Ansiosidonnaisella monetkin pärjää ihan hyvin. Työttömänä pitää ilmaista halukkuus ja tarpeellisuus opiskeluun, niin opiskella voi ansiosidonnaisella. Riippuen sun ja lastesi muista kuluista, ne pitää minimoida ja tarvittaessa saatte asumistukea ja ehkä jopa toimeentulotukea.
Vierailija kirjoitti:
Yhtään vähättelemättä kaikkia vastoinkäymisiäsi, en ihan ymmärrä, miksi sanot elämäsi olleen viisi vuotta hirveää, jos kuitenkin olet ollut rakastunut ja suunnitellut häitäkin?
Koska on trolli, joka keksii sitä mukaa kun kirjoittaa. Silloin tarinaan tulee epäjohdonmukaisuuksia, kun ei muista mitä edellisessä kappaleessa tulikaan valehdeltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että avauduit täällä, mutta parempi olisi, jos sinulla on ystäviä, joiden kanssa puhua asiasta. Todella epäonnea on kodallesi tullut, toivottavati kaikki menee kuitenkin hyvin. Uskon, että selviät, päivä kerrallaan. Kaikki asiat selviävät ajan kanssa.
Voimia ❤️