Lapsille perityvät fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet
Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa puidaan onko oikein tehdä "rumana" lapsia.
Suomessa puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä (ja suurempi osa masentuneita). Jos joutuu syömään neurokemialliseen epätasapainoon lääkkeitä, niin pitäisikö yhtälailla kieltää lisääntymästä.
Monet ns. neuropoikkeavat yksilöt ovat vastuussa tieteellisistä keksinnöistä ja mullistuksista. Itse koen että jokaiselle on paikkansa. Normaalista (eli keskiarvosta) poikkeaminen ei tee ihmisestä väärää. (Toki sairauksia, joissa asiaa tulee aidosti pohtia.)
Jos tämmöiseen rodunjalostukseen lähdetään, niin pitäisikö samantien teettää jokaiselle lisääntyvälle älykkyys- ja persoonallisuustestit ?
Kommentit (17)
Jäisi aika monelta lapset hankkimatta...
Tähän maahan ei taitaisi syntyä sen jälkeen enää yhtään lasta. Tuolla perusteella pitäisi seuloa myös piilevät sairaudet ja geenivirheet, joita usea kantaa tietämättään.
Vierailija kirjoitti:
Tähän maahan ei taitaisi syntyä sen jälkeen enää yhtään lasta. Tuolla perusteella pitäisi seuloa myös piilevät sairaudet ja geenivirheet, joita usea kantaa tietämättään.
Tämä juuri. Vastasin juuri edelliseen kommenttiin, että pitäisi tutkia jokaisen geeniperimä, koska kaikilla vähintään taipumus johonkin sairauteen ja osa kantaa resessiivisesti periytyvää sairautta tietämättään joka saattaa sitten periytyä lapsille. Tämä kommetti meni jostain syystä tarkastukseen?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän maahan ei taitaisi syntyä sen jälkeen enää yhtään lasta. Tuolla perusteella pitäisi seuloa myös piilevät sairaudet ja geenivirheet, joita usea kantaa tietämättään.
Tämä juuri. Vastasin juuri edelliseen kommenttiin, että pitäisi tutkia jokaisen geeniperimä, koska kaikilla vähintään taipumus johonkin sairauteen ja osa kantaa resessiivisesti periytyvää sairautta tietämättään joka saattaa sitten periytyä lapsille. Tämä kommetti meni jostain syystä tarkastukseen?
-ap
Tällaisesta on jo varoittavia esimerkkejä. On koirarotuja joiden jalostukseen on käytetty vain 100% terveitä yksilöitä, jos koiran sisaruksista tai läheisistä sukulaisista löytyy jotain sairautta, ei muuten tervettä koiraa käytetä jalostukseen. Lopputulos: geenipooli kaventuu olemattomiin ja ongelmat räjähtävät käsiin.
On aivan eri asia jos on jokin vaikea sairaus joka perintyy 50% tai isommalla todennäköisyydellä kuten mitokondriasairaudet.
tämä ketju aika hiljainen verrattuna toiseen. kertoo siitä että ihmiset pitävät ulkonäköä tärkeämpänä kuin fyysisiä ja neurologisia tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän maahan ei taitaisi syntyä sen jälkeen enää yhtään lasta. Tuolla perusteella pitäisi seuloa myös piilevät sairaudet ja geenivirheet, joita usea kantaa tietämättään.
Tämä juuri. Vastasin juuri edelliseen kommenttiin, että pitäisi tutkia jokaisen geeniperimä, koska kaikilla vähintään taipumus johonkin sairauteen ja osa kantaa resessiivisesti periytyvää sairautta tietämättään joka saattaa sitten periytyä lapsille. Tämä kommetti meni jostain syystä tarkastukseen?
-ap
Tällaisesta on jo varoittavia esimerkkejä. On koirarotuja joiden jalostukseen on käytetty vain 100% terveitä yksilöitä, jos koiran sisaruksista tai läheisistä sukulaisista löytyy jotain sairautta, ei muuten tervettä koiraa käytetä jalostukseen. Lopputulos: geenipooli kaventuu olemattomiin ja ongelmat räjähtävät käsiin.
On aivan eri asia jos on jokin vaikea sairaus joka perintyy 50% tai isommalla todennäköisyydellä kuten mitokondriasairaudet.
Geenipoolin pieneneminen on huomattava riski. Suomessa on kovin pieni geenipooli ( lisääntyneestä maaha*muutosta huolimatta) esimerkkinä vaikkapa AGU (aspartyyliglukosaminuria).
-ap
Mulla on keskieurooppalainen mies. Kun olin raskaana (ulkomailla), lääkärin vastaanotolla piti täyttää lappu, jossa lueteltiin mun ja mieheni lähisuvussa ilmenneet sairaudet. Ruksin omalta kohdaltani 95 % sairauksista (=kaikki suomalaiset kansantaudit), mieheltä vain pari kohtaa. Lääkäri ei voinut uskoa silmiään ja sanoi, että toivottavasti lapsi tulee isäänsä.
Olisi voinut aika sairas lapsi tullakin, jos olisin jonkun samanlaisen suomityypin kanssa lisääntynyt.
Kyse onkin sitten vain ihmisten arvoista. Ilmeisesti keskusteluista päätellen on pahempi syntyä rumana kuin muuten epäterveenä. Tai sitten kun harva on täysin terve, asiaa ei tahdota ajatella.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3293179/lapsille-periytyva-ulkonako
Tästäkin aiheesta voi ja pitää puhua asiallisesti. Täysin tervettä lasta ei voi taata millään tutkimuksilla. Lisäksi perimä käyttäytyy usein arvaamattomasti.
Se on joskus käynyt mielessä, että kun perheessä on jo monta eriytyislasta (perinnöllisiä asioita, kuten autismin kirjo liitännäisineen) ja perhe on tilanteeseen valmiiksi uupunut niin miksi niitä lapsia tehdään lisää. Ja en siis tarkoita, että pitäisi olla neuronormaali, mutta jos on jo todettu, ettei jakseta edellistenkään kanssa ja kaikille näyttää periytyvä.
Liian usein näissä keskusteluissa niputetaan liian eritasoisia asioita yhteen. Tyylin pikkupoikkeamia rinnastetaan tiloihin, jotka tekevät elämästä puhdasta kärsimystä. Vähän kuin jos nirhaumaa kynsinauhassa verrattaisiin aivosyöpään.
Edesmennyt suomalainen geenitutkija taisi joskus todeta, että isoin asia geenien osalta tehdään, kun valitaan se, kenen kanssa lisäännytään. Siinä kohti on helpompi vaikuttaa kuin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Edesmennyt suomalainen geenitutkija taisi joskus todeta, että isoin asia geenien osalta tehdään, kun valitaan se, kenen kanssa lisäännytään. Siinä kohti on helpompi vaikuttaa kuin myöhemmin.
Ensitreffeillä vaan lappua kouraan, jossa ruksitaan kaikki omat ja suvussa olevat sairaudet.
Itse olen toiminut rodunjalostusmielessä. Jätin lapset hankkimatta, koska olen tosi likinäköinen. Olen myös lyhyt, vain 158-senttinen. Lisäksi kasvoni eivät ole todellakaan kauniit ja hiuksenikin ovat ohuet. Isäni haukkui minua usein ja muukin suku arvosteli. Tosin en lapsista muutenkaan kovin paljoa tykkää, ja perhe-elämä tuntui jo ihan nuorena kamalalta ja ahdistavalta ajatukselta. Ihan tyytyväinen olen tähän valintaani. Minusta on ihana ajatella, että kun kuolen, niin minustapa ei sitten tälle pallolle jää muuta kuin tuhkat.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen toiminut rodunjalostusmielessä. Jätin lapset hankkimatta, koska olen tosi likinäköinen. Olen myös lyhyt, vain 158-senttinen. Lisäksi kasvoni eivät ole todellakaan kauniit ja hiuksenikin ovat ohuet. Isäni haukkui minua usein ja muukin suku arvosteli. Tosin en lapsista muutenkaan kovin paljoa tykkää, ja perhe-elämä tuntui jo ihan nuorena kamalalta ja ahdistavalta ajatukselta. Ihan tyytyväinen olen tähän valintaani. Minusta on ihana ajatella, että kun kuolen, niin minustapa ei sitten tälle pallolle jää muuta kuin tuhkat.
Ikävä kuulla että isäsi ja muut sukulaiset kohtelivat sinua kaltoin. Viimeinen lause minusta tiivisti tunnelmasi aika hyvin. Oletko jutellut asioista psykologin kanssa?
Ja toki mukaan tulee huomioida muutkin fyysiset sairaudet (sydänsairaudet, reuma, allergiat yms.)