Hiusmallisi ja miksi juuri se?
Eli, miten pidät hiuksiasi? Mille pituudelle ja miksi?
Kommentit (33)
Pitkät vaaleaksi värjätyt hiukset n. puoliselkään. Sivujakaus edessä oikealla. Helppo ja naisellinen perustukka. Lyhyt tukka ei mielestäni näytä kivalta, ellei ole olosuhteiden pakosta parempi malli esim. ohuttukkaiselle.
Tasapitkä polkkatukka juuri olkapäille. Reilust ivaaleita, ohuita raitoja. Helppo tukka. Voi pitää auki. Yltää kiinni. Jakauksen paikkaa voi vaihtaa. Helppo kihartaa juhliin.
Olen vaan antanut kasvaa. Tukka 2.0 on takapuolen alle eli classic, kuten pitkätukkafoorumi määrittelisi. Uskomattoman suora, oma lämpimän ruskea muutamalla hopealangalla. Pidän erilaisilla (puikko)nutturoilla, yleensä orkidealla. Menetin tukka 1.0:n 26-vuotiaana, tämä on voitonmerkki. Täytän 40, olen elossa.
Melkein kainaloihin asti.
Muutaman vuoden ajan leikkasin (ihan itse) hiukseni aina polkkamittaan, sitten aloin kaipaamaan palmikoita ja letitystä. Tämä pituus on minulle jo melkoisen pitkä eikä välttämättä mikään paras, kun hiukset ovat niin hennot ja suorat. Toisaalta en voi pitää hiuksiani luonnontilassa missään mitassa ilman että tulen hulluksi, aina tarvitsen aineita ja kiharoita. Mulla edes ne hennoimmat "niskavillat" eivät kaarru mitenkään.
Olen suunnitellut että ajelisin kelvottomat hiukseni kokonaan pois, niin paljon ne vituttavat joka päivä ympäri vuoden.
Pitkät suorat hiukset selkään asti. Sitten kun alkavat jäädä kiinni ovenkahvoihin ja auton oven väliin, leikkautan jollain kaverilla 10 cm.
Tosi helpot..
Polkka leukaan asti, koska hiukseni ovat niin ohuet ja päätä myöten makaavat etteivät hyvältä pitkinä.
Pitkät hiukset, minimimitta aina niin, että nännit peittyvät kun vedän hiukset suorina eteen. Keskijakaus. Näyttävä auki pidettynä, mutta saa kätevästi huiskaisulla kiinni ilman että tarvitsee pinnejä tai muita erikoisuuksia. Malli ei "kasva ulos", riittää että lyhentää silloin kun tuntuu käyvän vaivalloisen pitkäksi.
Tummanruskeaksi vätjätyt kerroksittain leikatut hiukset lapoihin saakka. Helppo malli pitää. Aion kasvattaa näistä todella pitkät. Hiuslaatuni on paksu ja melko tuuhea, kiitos karjalaisen perimän.
Ohut, suora ja puoleen selkään, aina semmoisella nutturasyheröllä koska ei näytä milllään auki! Lyhyempi malli olisi kauniimpi, mutta työttömänä minun ei olisi jatkuvasti varaa ylläpitää sitä. Jos kasvoni olisivat kauniimmat, vetäisin kaljun...
Täällä myös long bob, pituus hartiamitta ja väri lämmin tummanvaalea (värjätty). Väri on lähellä omaa väriä, joten juurikasvu ei haittaa. Haluaisin vielä pitemmät hiukset, mutta hiuslaatuni on hentoa ja alkaa hapsottaa ja rispaantua latvoista, jos annan kasvaa lisää. Tykkään laittaa hiuksia nutturalle ja arkisin annan olla auki tai pistän ponnarille, mikäli ovat kurittomat.
Pitkät (alaselkään asti) luonnonkiharat. Itse pidän pitkistä hiuksista + on todella helppohoitoiset. Itse leikkaan latvoja välillä pois. On nätit ihan vapaanakin, helposti saa myös ponnarille/nutturalle.
Lisäks luonnonkiharat lyhyinä on vaan pehko, pitkinä menee nätisti laineille :)
Puolipitkä, luonnonkihara. Halpa ja helppo. Lyhennys noin 2 kertaa/vuosi. Ja on ihan sama kuka leikkaa, koska kiharassa ei näy pienet epätasaisuudet. Oma kullanruskea väri.
Pitkä (takapuoleen), hyvin paksu ja luonnonkihara ja aito punainen, otsatukan kera, monesti luullaan että värjään, mutta en. Värin sain isänäidiltä ja laadun karjalaiselta äidinisältä, hän harmaantui vasta päälle 70-vuotiaana, kuoli 88-vuotiaana ja tuuhea tukka päässä arkkuun. Vielä ei ole harmaantunut minulla, olen 47 v.
Kun olin 11 v, itse aina lyhyttukkainen äiti leikkautti minulle juuri ennen koulukuvausta väkisin lyhyen poikatukan, en viihtynyt yhtään ja kieltäydyin menemästä enää kampaajalle. Oli ne lyhyetkin kiharat, mutta se malli vaan ei käy minulle. Muistan kun näytin muutossa sen kuvan teineille, niin ne nauroi katketakseen...
Kesällä pidän paljon nutturalla, koska niska on muuten hiestä märkä. Talvella pidän suurinpiirtein auki, erilaisilla versioilla. Hattua en myöskään tarvitse, tulee vaan hiki. Hupun laitan, jos on -10 astetta tai enemmän.