Kolmannen/neljännen asteen repeämä ja uusi synnytys
Sain kolmannen asteen repeämän synnytyksessä kaksi vuotta sitten. Silloin mietin haluanko enää ikinä synnyttää, mutta nyt olen jonkin aikaa haaveillut toisesta lapsesta ja ehkä päädyn tulevaisuudessa synnyttämään alakautta, jos se vaan on mahdollista. Te jotka olette saaneet kolmannen tai neljännen asteen repeämän ja synnyttäneet sen jälkeen uudestaan alakautta, niin miten olette selvinneet? Ja kuinka pitkä väli teillä oli uuteen synnytykseen?
Kommentit (3)
Mulla 4. asteen repeämä ja sfinkterruptura, eli koko väliliha auki ja peräsuoli jsuhelihana, ommeltiin kasaan riekaleista, yli sata tikkiä.
Seuraava lapsi tuli sektiolla lääkärin ohjeesta, vielä hirveempää. Tuli komplikastio, vuosi vatsaonteloon, piti avata uudestaan, sain vaarallisen lääkeresktion jne.
Kolmatta kun ootin sanoin lääkärille että sektioon en mene ikinä! Synnytän lääkärin suosituksen vastaisesti alakautta, vaikka henki menis. Ja kas, helppo alatiesynnytys, ei revennyt peräsuoleen päin, vain vanha eppariarpi. Ihanaa!
Pidätyskyky on suht ok peräsuolessa mutta ennalleen se ei tullu ikinä. Arpikudosta täynnä, kakkininen sattuu, mitään anaaliseksiä ei voi edes ajatella!
Sain neljännen asteen repeämän synnytyksessä. Sen syntymistä edesauttoi aiempien synnytysten suuret repeämät, oli niistä lähtenyt. Minut saatiin kursittua kokoon ja minulle vannotettiin, ettei alateitse enää tule synnyttää. En suunnitellut enää lapsia mutta tulin kuitenkin raskaksi ja lapsi syntyi sektiolla. Se oli ainoa synnytys, josta olen toipunut kohtalaisien helposti. SIitä ei myöskään jäänyt mitään tarumoja kuten edellisistä.
Mulla oli väliä 2 vuotta ja 1 kuukausi. Seuraava synnytys meni hyvin, vain joku pieni repeämä joka paikattiin kahdella tikillä. Seuraava oli itseasiassa syöksysynnytys ja paljon kivuttomampi kuin ensimmäinen, vaikka ensimmäiseen sain epiduraalin ja toiseen en mitään kivunlievitystä.