Lue keskustelun säännöt.
Tunnen häpeää siitä, että minulla on vaikea suhde vanhempaani
11.10.2018 |
Olen vihainen ja pettynyt siitä, että suhteeni vanhempaani on huono. Se on kai normaalia. Mutta... Häpeän sitä, etten ollut sellainen lapsi, jota vanhempani olisi halunnut kohdella hyvin ollessani lapsi. Suhde oli jo silloin epäterve ja täysin pielessä. Eikä se siitä ole myöhemmin suoristunut. En siis juuri tapaa vanhempaani.
Kommentit (7)
Kannattaa esim. hyväksyä että lasta pitäisi rakastaa ehdoitta: eli lapsi (myös sinä) ansaitsee vanhempansa rakkauden vaikka lapset välillä kiukuttelevat ja haluavat mitä haluavat jne. Kaikki vanhemmat eivät tällaiseen kykene ja se on vain ja ainoastaan aikuisen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa esim. hyväksyä että lasta pitäisi rakastaa ehdoitta: eli lapsi (myös sinä) ansaitsee vanhempansa rakkauden vaikka lapset välillä kiukuttelevat ja haluavat mitä haluavat jne. Kaikki vanhemmat eivät tällaiseen kykene ja se on vain ja ainoastaan aikuisen vika.
Niinhän se on. Sen jälkeen vain kun olen saanut omia lapsia, olen tullut vielä entistäkin kriittisemmäksi tätä vanhempaani kohtaan. Hänen toimintansa isovanhempana kun on vielä entisestään alleviivannut sitä, kuinka vähän hän lapsista ylipäätään on kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin päästä eroon tästä inhottavasta häpeän tunteesta lapsuuteeni liittyen?
Ei sitä hävetä tarvitse. Se on aihe, josta monet ovat alkaneet avautua ja meitä on monta.
Onko sinulla mahdollisuutta käydä juttelemassa psykologin tai terapeutin luona? Vaikutat hahmottavan tunteesi hyvin ja nyt aikuisella iällä, etenkin kun sinulla on omiakin lapsia, olisi varmaankin hyvät edellytykset (ja syyt!) käsitellä asiaa.
Oman terapiani perusteella olen mm. oppinut juuri tuon lapsen oikeuden ja "viattomuuden". Tätä kautta olen hyväksynyt että lapsuudessani menivät tietyt asiat pieleen, ja toisaalta ymmärrän että vanhempani ovat toimineet itse oppimiensa toimintamallien mukaan jne. Prosessissa on syntynyt paljon ymmärrystä, arvostusta ja hiukan anteeksiantoakin, sekä itseäni että vanhempiani kohtaan.
Minullakin on vaikea suhde vanhempaani, mutta en tunne siitä minkäänlaista häpeää. Koen, että vanhempi saa syyttää itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on vaikea suhde vanhempaani, mutta en tunne siitä minkäänlaista häpeää. Koen, että vanhempi saa syyttää itseään.
Minä huomaan törmääväni monessa paikassa siihen kuinka paljon suhde vanhempaani onkaan vaikuttanut minuun. Koen esimerkiksi oman puolen pitämisen aika vaikeaksi. Minussa on jotain niin perinpohjaisesti lannistettua, etten useinkaan usko, että hyödyn siitä, jos yritän puolustaa itseäni. Se tuntuu kamalalta.
Miten voisin päästä eroon tästä inhottavasta häpeän tunteesta lapsuuteeni liittyen?