11v poika ja loputon taistelu peliajoista

Hyvin sä vedät. Älä anna periksi!

Kuinka kauan lapsenne saa pelata? Omistaako tietokoneen tai jotain muuta pelilaitetta? Pojalle kannattaisi hankkia esim. joku harrastus jos sellaista ei vielä ole. Tykkäisikö poikanne vaikka piirtää? :)))

Vierailija kirjoitti:

11-v juniorimme elää pelatakseen. Elämä on mennyt loputtomaksi jankkaamiseksi peliajoista ja muista säännöistä. Mikään muu ei kiinnosta eikä mikään määrä pelaamista riittäisi. Käytös huonoa pelaamisen jälkeen. Tästä seuraa pelikieltoa, ja taas elämä on yhtä huokailua ja vonkumista pelien perään. Jotkut kaverit pelaavat k-18-pelejä ja niitä pitäisi saada pelata. Omaan huoneeseen pitäisi saada telkkari ja pelikoneet. Me vanhemmat olemme pitäneet rajoja, houkutelleet muihin juttuihin, tsempanneet ym.ym. Tänään tuntui ensimmäistä kertaa että s***tana mä annan periksi. Ostetaan kaikki vempeleet, hautautukoot huoneeseensa. Syysloma tulee taas olemaan yhtä tästä kärttyilyä. Leffaan, uimaan, ulos, kyläilemään, risteilylle, reissuun ym.ei lähde. Kesällä sama juttu.

Koulu menee jotenkin vasurilla, siellä kiltti, rauhallinen, on kavereita.

Mitä mä teen??

Meillä on 12v poika ja pelailee. Meillä on sääntö, että ekana läksyt ja sitten vasta pelaat ja elämässä on muutakin kuin pelikone. Meillä pelaa noita k-18 pelejä ja muita hypipompi juttuja. Ei ne pelit siitä lapsesta hullua tee. Hulluksi tullaan ihan muualla. Joillain myös se hikinen 30 min sääntö, että saa pelata ton ajan.. Sehän on ihan pelkkää vttuilua lapselle ja sillon se vastakapina alkaa.. 30min aikana ei kerkeä edes pelissä tapahtua mitään. Voit kuvitella  miltä susta tuntuis jos joku sanois, että saat olla netissä vaan 30 min päivässä. Vtuttaisko. EIkä se ole yhtään eri asia onko lapsi vai aikuinen. Lapset tykkää pelaa ja aikuiset tykkää olla facesssa jne. Meillä kun ei ole tota rajoitusta pelaamisessa, niin se automaattisesti alkaa tekemään muutakin. Tänään läksyjen jälkeen pelas pari tuntia ja sitten kuului ovelta, että lähden kentälle pelaa jalkapalloa muiden kanssa.

Sanoisin että aika rankka rajoittaminen tuossa tilanteessa kun pelaaminen hallitsee elämää. Syyslomalla vaikkapa kaksi pelipäivää ja muut päivät toosa kiinni.

Mun mielestä siis silloin kun antaa pelata niin pelatkoon kunnolla, siksi pelipäivät eikä esim päivittäistä lyhyttä peliaikaa. Jollain tunnin peliajalla ehtii just päästä pelifiilikseen ja pahimmassa tapauksessa odottaa koko päivän himoittua pelituntia. Sitten kun sääntö on selvä, esim ti-to kone kiinni, niin aikuinen ei korvaansa lotkauta pyynnöille. Antaa tylsistyä vaan, kyllä se lopulta keksii muuta tekemistä.

Minä olen jyrkän linjan kannattaja. Jatkuva ruudun tuijottelu näyttää altistavan ihmisiä sosiaalisille ongelmille ja sairastelulle. On niskajumia, näköongelmia, yksinäisyyttä, lihomista jne. Ja tämä koskee niin lapsia kuin aikuisia.

Mukulalta pelikoneet pois vain silloin kuin ei ole sen aika. Ja aika on ihan maksimissaan 45 minuuttia päivässä. Varmasti koituu ensin pullikoimista, kun on riippuvainen peleistä. Ja uskon, että on hiton vaikeaa, kun yksi mankuu ja valittaa. Kestää taatusti kauan, ennen kuin elämään alkaa löytyä muuta sisältöä. Mutta jos tuon antaa jatkua, tuloksena on epäsosiaalinen nörtti, jonka suurin ongelma ei lopulta ole pelaaminen vaan patologinen yksinäisyys. Peräkamarin hikikomorit ovat onnettomia. Sellaista tulee välttää.

Minusta rajoitatte pelaamista jo liikaa. Paljonko lapsi saa siis pelata? Meillä 10 v pelaa jopa tunteja päivässä ja silti on ihan kunnon kaveri. On muitakin harrastuksia ja kavereita.

Mieheni oli myös lapsena kova pelailemaan eikä se siitä piloille mennyt. Nykyään koodaa työkseen ja saa 5000 e kk-palkkaa. Silti on myös muuta elämää - paljonkin.

Ymmärrän tietysti että on hyvä että on muutakin elämää, mutta ihan mahdottomasti en lähtisi rajoittamaan. Kyllä itseäkin harmittaisi jos nettiaika olisi kovasti rajattu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta rajoitatte pelaamista jo liikaa. Paljonko lapsi saa siis pelata? Meillä 10 v pelaa jopa tunteja päivässä ja silti on ihan kunnon kaveri. On muitakin harrastuksia ja kavereita.

Mieheni oli myös lapsena kova pelailemaan eikä se siitä piloille mennyt. Nykyään koodaa työkseen ja saa 5000 e kk-palkkaa. Silti on myös muuta elämää - paljonkin.

Ymmärrän tietysti että on hyvä että on muutakin elämää, mutta ihan mahdottomasti en lähtisi rajoittamaan. Kyllä itseäkin harmittaisi jos nettiaika olisi kovasti rajattu.

Luitko aloitusta ollenkaan? Kiva jos teillä pelaaminen ei haittaa muuta elämää mutta noin yleisesti vanhempi huolehtii lapsestaan ja asettaa _tarvittaessa_ ne rajat joiden puitteissa toimitaan.

Itse kannatan tuota 1-2 pelipäivää viikossa, jolloin saa tosiaan pelata vaikka koko illan aina läksyjen teosta nukkumaanmeno aikaan. Tunti joka päivä ei tietenkään riitä, se on sama kuin sanoisi, että salilla ei sitten saa kauemmin mennä.

Meillä oli vilä viime kouluvuonna sääntö, että ma-to koneet on kiinni ja pe-su saa pelata enemmän, ei kuitenkaan koko aikaa.Eli houkuteltiin ulos, uimahalliin, tekemään pihahommia, auttelemaan ruuanlaitossa jne. Tämä toimi oikein hyvin. Tänä syksynä neuvoteltiin sellainen sääntö, että pojat saavat itse hallinnoida pelaamistaan, muutamalla ehdolla: Koulu on hoidettava hyvin eli läksyt tehdään ja kokeisiin luetaan asiallisesti. Toinen sääntö on, että nukkumaan mennään ajoissa ja viikonloppuna ei aleta aamulla ennen 8.30 pelaamaan.

Jos näiden sääntöjen noudattaminen suht itsenäisesti ei onnistu palataan entiseen systeemiin. Tähän asti on toiminut oikein hyvin. Tosin pojat ovat ja pari vuotta vanhempia, 10-11 v: n kanssa ei vielä varmaan olisi onnistunut,

Olin itse tällainen juniori ja aiheesta väännettiin kättä vanhempien kanssa jatkuvasti, antoivat periksi, toivon että eivät olisi antaneet. Meillä pelikoneet kuitenkin pidettiin muualla kuin minun huoneessani, jotta minua näkisi edes joskus. Mikä sitten olisi toimiva ratkaisu, paha sanoa, minun kohdalla yritettiin monenlaista, mutta ei oltu tarpeeksi luovia ja ankaria, ymmärtää näin jälkikäteen että aikuisilla oli niin paljon muitakin murheita että ei se jaksaminen kiukkuisen teinin paimentamiseen enää riittänyt ja sitten homma meni kuin meni, perseelleen.

Radikaali temppu voisi olla pelikoneet lukkojen taakse siksi aikaa kun ei ole ns peliaika, mutta sitten lapsi löytää itsensä hengailemasta jostain missä voi pelata, en nyt oikein ratkaisua osaa näin tarjota, ehkä kun miettisin hieman pidempään.  Minun tuossa iässä laajakaistat tekivät juuri tuloaan, mutta älypuhelimia ei ollut niin pelaaminen oli hieman erilaista, mutta pääpiirteittäin samanlaista kuin nykyään kuitenkin.

Tämä tuntuu kovasti kasvava ongelma lapsien ja nuorien keskuudessa, yrittäkää keskustella lapsen kanssa jos vaikka löytyisi jotain mitä lähteä harrastamaan pelaamisen ohella, itseä sellaiset eivät yhtään kyllä kiinnostaneet ja minut sitten vain käskettiin monenlaiseen lajiin tai harrastukseen joissa en käynyt sitten kertaa enempää.

Minun kohdalla yritettiin mm tällaista: netin kaapeli piilotettu, modeemi piilotettu, tietokoneen hiiri hävinnyt, ohjain hävinnyt, tv:n kaapeli hävinnyt. ... eivät toimineet, ehkä voivat teillä toimia, mutta minun kohdalla olisi pitänyt olla kovemmat otteet, heh.

Diplomatiaa, yrittäkää keskustelulla päästä eteenpäin, on jotain tahoja myös jotka näissä asioissa varmastikkin jeesaa, te olette kuitenkin ne aikuiset jotka sanoo miten toimitaan, yrittäkää pitää siitä kiinni, vaikka mitenkä lapsi sitten herneitä vetää ämpärillisen nenäänsä, kyllä se jossain vaiheessa menee vaikka tekemään lumiukkoa tylsyyteensä tai vaikka uimaan, hitto, tekee ehkä vaikka läksyt kun on niin tylsää, mutta varautukaa melkoiseen kapinaan.

Meillä on lapsilla liikuntaharrastukset jotka ei saa kärsiä pelaamisesta, läksyt pitää tehdä ja kokeisiin lukea, omat sotkut siivota + tehdä joitain kotitöitä sekä mennä oikeaan aikaan nukkumaan. Muuten saa pelata niin paljon kun lystää. Kaikki ovat tyytyväisiä ja hommat sujuu. 

Minusta tuo pelipäiväidea kuulosti hyvältä. Että lapsi saa esim. kahtena päivänä viikossa pelata sen jälkeen, kun läksyt on tehty. Voisitte keksiä pojalle vastapainoksi jotain muuta ohjattua harrastusta. Kyllä nuori tarvitsee rajoja pelaamiseen ja pelien ikärajoja tulee ehdottomasti noudattaa. Mutta tietysti jos lyö oikein tiukat minuuttirajat, niin se on vähän sama kuin aikuinen saisi katsoa leffasta alun, mutta ei loppua. Ymmärrän harmituksen.

Meillä netti menee illalla tiettyyn aikaan automaattisesti kiinni. Systeemi on niin vaivalloinen ohittaa, että me vanhemmatkin olemme iltaisin kaivaneet kirjat käsiimme ajankuluksi, telkkaria emme viitsi katsoa.

Nyt on alkanut koulu sujua ja poika nukkuu yönsä pelaamisen sijaan.

Pelikoneet myyntiin, jos sovituista peliajoista kiinnipitäminen ei onnistu. Eihän tämä ole yhtään sen vaikeampaa.