Rakkautta vai ei?

Nykypäivänä kaikki puhuu rakkaudesta mietimättä sen syvempää merkitystä. Moni sanoo rakastavansa, mutta onko se totuus?

Rakkautta on monenlaista. Mutta sotketaanko se usein omiin unelmiin? Moni elää huonossa suhteessa, mutta ei eroa kun rakastaa edelleen niin paljon. Rakastaa mitä? Henkilön ulkonäköä, taloudellista turvaa, läheisyyttä jota oli joskus vai kenties jotain muuta?

Joskus tapaan ihmisen jonka kanssa seksi luistaa ja on hekumaalisen ihanaa. Kuluu kaksi viikkoa ja aletaan puhua yhteenmuutosta. Mietin että mitä? Sen takia että meillä on niin hyvää seksiä. En tunne henkilöä juuri muuten ollenkaan. Kuluu kuukausi ja kuulen ensimmäisen kerran, rakastan sinua. Oikeesti, eihän me oo tehty vielä muuta ku kiehnätty kaikki se aika mitä on yhdessä oltu. Olisiko aika tutustua myös henkisesti? Ajatellaanko me samoin, onko meillä yhteisiä unelmia, onko meillä samanlaiset arvot, halutaanko me samoja asioita?

Kommentoimme toisten suhteita. Nuo toimii noin, he eivät voi enää rakastaa toisia. Sillä on pakko olla uus tms. Emme usko rakkauteen jossa toimitaan eritavalla kuin meidän omissa unelmissa. Polyamoria, se ei ole rakkautta!

Rakkautta on monenlaista. Rakkaus vanhempiin, ystäviin, omiin lapsiin, puolisoon. Kaikki se rakkaus on erilaista. Miten voimme kommentoida muiden rakkautta? Tiedämmekö itsekkään mikä on tottumusta, mikä aitoa rakkautta.

Ajatuksia teille jotka luulevat että rakkaus on vain sanahelinää. Sitä se ei ole. Se muuttaa muotoansa jatkuvasti. Jopa kohdetta, mutta siltikin vanha rakkaus voi säilyä. Samanlaisena tai muuttaen muotoaan.