Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äityli alkoi sitten pillittämään kiukkulapsen kanssa eskarissa
10.10.2018 |
Lapsi kiukuttelee ja viivyttelee hoitoon mennessä, ei tee mitä pyydetään. No, äityli sitten uhkaa lähteä kun on kiire ja siitähän lapsi saa hepulit ja alkaa itkeä. Kuten äitikin, sitten halaillaan ja voivotellaan kuinka paha mieli jää äitylillekin.
Näin niitä lapsityranneja kasvatetaan. Lapselle kuuluu näyttää paikkansa ja rajat sekä säännöt elämäässä. Mitä siitäkin tulee jos lapsi oppi 6 vuotiaana laittamaan äitinsä polvilleen kun kiukuttaa?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tulee inhimillinen rakastettava ihminen, joka osaa näyttää tunteensa ja ottaa muidenkin tunteiden huomioon. Ei toisia heikkoudesta mollaavaa yksinäistä ihmishirviötä.
Niin, aloittaja ei varmaankaan ole saanut näyttää tunteitaan, ja sen takia hän kirjoitteleekin tällaisia avauksia vauvapalstalla.
En ainakaan oppinut lapsena kyykyttämään aikuisia. Taitaa näistä lapsista tulla niitä aikuisia jotka oppivat "kävelemään muiden läpi" jos ei vastaukset ja seura miellytä.
Aijaa. Mitä tääkin muka muuta on kuin aikuisten kyykyttämistä?
Purevaa kritiikkiä. Jos äityli tästä alkaa itkemään ja menee kyykkyyn niin sitten on henkisen kovuuden harjoittelun tarvetta.
Eli tää on kyykyttämistä. Joten mitä yrität todistaa? Sinut on kasvatettu nimenomaan kyykyttämään.
Hyvä huomio.
Itse pistin merkille että aplla on auktoriteettiongelma kun sitä niin kovasti häiritsee toi aloituksen juttu.
Pitää yrittää päästä kyykyttämään että tuntisi itsensä auktoriteetiksi kun todellisuudessa ei sellainen ole. Siksi tottelettomat lapset kiristää sen hermoja koska ne tuo auktoriteettiongelman tapetille.
Kunnon köökipsykologiaa. :D Vastaavalla logiikalla sinulla on toinen mies jos epäilet, että miehelläsi voisi olla toinen nainen? Eihän asia muuten voi tulla mieleen? :D
Kyllä se aika paljon omista ongelmista kertoo jos tuntemattomien ihmisten tilanne kiukuttaa niin paljon että on päästävä lätisemään siitä keskustelupalstalle. Omien ongelmien purkua se vaan on.
Eli jos nainen avautuu täällä epäilystä miehen pettämisestä niin naisella on omia ongelmia vieraiden miesten suhteen?
Eiku siis.. ei koska miehiä saa kritisoida, mutta naisia ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tulee inhimillinen rakastettava ihminen, joka osaa näyttää tunteensa ja ottaa muidenkin tunteiden huomioon. Ei toisia heikkoudesta mollaavaa yksinäistä ihmishirviötä.
Niin, aloittaja ei varmaankaan ole saanut näyttää tunteitaan, ja sen takia hän kirjoitteleekin tällaisia avauksia vauvapalstalla.
En ainakaan oppinut lapsena kyykyttämään aikuisia. Taitaa näistä lapsista tulla niitä aikuisia jotka oppivat "kävelemään muiden läpi" jos ei vastaukset ja seura miellytä.
Aijaa. Mitä tääkin muka muuta on kuin aikuisten kyykyttämistä?
Purevaa kritiikkiä. Jos äityli tästä alkaa itkemään ja menee kyykkyyn niin sitten on henkisen kovuuden harjoittelun tarvetta.
Eli tää on kyykyttämistä. Joten mitä yrität todistaa? Sinut on kasvatettu nimenomaan kyykyttämään.
Hyvä huomio.
Itse pistin merkille että aplla on auktoriteettiongelma kun sitä niin kovasti häiritsee toi aloituksen juttu.
Pitää yrittää päästä kyykyttämään että tuntisi itsensä auktoriteetiksi kun todellisuudessa ei sellainen ole. Siksi tottelettomat lapset kiristää sen hermoja koska ne tuo auktoriteettiongelman tapetille.
Kunnon köökipsykologiaa. :D Vastaavalla logiikalla sinulla on toinen mies jos epäilet, että miehelläsi voisi olla toinen nainen? Eihän asia muuten voi tulla mieleen? :D
Kyllä se aika paljon omista ongelmista kertoo jos tuntemattomien ihmisten tilanne kiukuttaa niin paljon että on päästävä lätisemään siitä keskustelupalstalle. Omien ongelmien purkua se vaan on.
Eli jos nainen avautuu täällä epäilystä miehen pettämisestä niin naisella on omia ongelmia vieraiden miesten suhteen?
Eiku siis.. ei koska miehiä saa kritisoida, mutta naisia ei?
Mistä tämä miesnaisaspekti tähän ketjuun nyt tuli? Eikös tässä ollut fokuksena vanhemmuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tulee inhimillinen rakastettava ihminen, joka osaa näyttää tunteensa ja ottaa muidenkin tunteiden huomioon. Ei toisia heikkoudesta mollaavaa yksinäistä ihmishirviötä.
Niin, aloittaja ei varmaankaan ole saanut näyttää tunteitaan, ja sen takia hän kirjoitteleekin tällaisia avauksia vauvapalstalla.
En ainakaan oppinut lapsena kyykyttämään aikuisia. Taitaa näistä lapsista tulla niitä aikuisia jotka oppivat "kävelemään muiden läpi" jos ei vastaukset ja seura miellytä.
Aijaa. Mitä tääkin muka muuta on kuin aikuisten kyykyttämistä?
Purevaa kritiikkiä. Jos äityli tästä alkaa itkemään ja menee kyykkyyn niin sitten on henkisen kovuuden harjoittelun tarvetta.
Eli tää on kyykyttämistä. Joten mitä yrität todistaa? Sinut on kasvatettu nimenomaan kyykyttämään.
Hyvä huomio.
Itse pistin merkille että aplla on auktoriteettiongelma kun sitä niin kovasti häiritsee toi aloituksen juttu.
Pitää yrittää päästä kyykyttämään että tuntisi itsensä auktoriteetiksi kun todellisuudessa ei sellainen ole. Siksi tottelettomat lapset kiristää sen hermoja koska ne tuo auktoriteettiongelman tapetille.
Kunnon köökipsykologiaa. :D Vastaavalla logiikalla sinulla on toinen mies jos epäilet, että miehelläsi voisi olla toinen nainen? Eihän asia muuten voi tulla mieleen? :D
Kyllä se aika paljon omista ongelmista kertoo jos tuntemattomien ihmisten tilanne kiukuttaa niin paljon että on päästävä lätisemään siitä keskustelupalstalle. Omien ongelmien purkua se vaan on.
Eli jos nainen avautuu täällä epäilystä miehen pettämisestä niin naisella on omia ongelmia vieraiden miesten suhteen?
Eiku siis.. ei koska miehiä saa kritisoida, mutta naisia ei?
Jos nainen avautuu täällä jonkun näkemänsä pariskunnan suhteen tilasta ja jakelee täällä hyvin kiihtyneenä ja vihaisena kritiikkiä aiitä miten sitä suhdetta pitää hoitaa niin kyl se aika lailla kertoo tän naisen omista ongelmista.
On ihan ok jos äidiltäkin pääsee joskus itku. Aina ei tarvi olla täydellinen äiti. Ehkä paha väsymys painoi tms. Virheet sallitaan. Keskity ap omaan elämääsi.
Täydellinen äiti heittäkööt ensimmäisen kiven.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tulee inhimillinen rakastettava ihminen, joka osaa näyttää tunteensa ja ottaa muidenkin tunteiden huomioon. Ei toisia heikkoudesta mollaavaa yksinäistä ihmishirviötä.
Niin, aloittaja ei varmaankaan ole saanut näyttää tunteitaan, ja sen takia hän kirjoitteleekin tällaisia avauksia vauvapalstalla.
En ainakaan oppinut lapsena kyykyttämään aikuisia. Taitaa näistä lapsista tulla niitä aikuisia jotka oppivat "kävelemään muiden läpi" jos ei vastaukset ja seura miellytä.
Aijaa. Mitä tääkin muka muuta on kuin aikuisten kyykyttämistä?
Purevaa kritiikkiä. Jos äityli tästä alkaa itkemään ja menee kyykkyyn niin sitten on henkisen kovuuden harjoittelun tarvetta.
Eli tää on kyykyttämistä. Joten mitä yrität todistaa? Sinut on kasvatettu nimenomaan kyykyttämään.
Hyvä huomio.
Itse pistin merkille että aplla on auktoriteettiongelma kun sitä niin kovasti häiritsee toi aloituksen juttu.
Pitää yrittää päästä kyykyttämään että tuntisi itsensä auktoriteetiksi kun todellisuudessa ei sellainen ole. Siksi tottelettomat lapset kiristää sen hermoja koska ne tuo auktoriteettiongelman tapetille.
Kunnon köökipsykologiaa. :D Vastaavalla logiikalla sinulla on toinen mies jos epäilet, että miehelläsi voisi olla toinen nainen? Eihän asia muuten voi tulla mieleen? :D
Kyllä se aika paljon omista ongelmista kertoo jos tuntemattomien ihmisten tilanne kiukuttaa niin paljon että on päästävä lätisemään siitä keskustelupalstalle. Omien ongelmien purkua se vaan on.
Eli jos nainen avautuu täällä epäilystä miehen pettämisestä niin naisella on omia ongelmia vieraiden miesten suhteen?
Eiku siis.. ei koska miehiä saa kritisoida, mutta naisia ei?
Jos nainen avautuu täällä jonkun näkemänsä pariskunnan suhteen tilasta ja jakelee täällä hyvin kiihtyneenä ja vihaisena kritiikkiä aiitä miten sitä suhdetta pitää hoitaa niin kyl se aika lailla kertoo tän naisen omista ongelmista.
Kerro miksi logiikka ei päde jos avautuu omasta miehestä/parisuhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsissakin on eroja. Olen itse ollut äärettömän jukuripäinen lapsi ja nyt omani on samanlainen. Hän karkailee, inttää vastaan, on erittäin uhmakas 5v. Joudun usein turvautumaan kiristykseen ja uhkailuun, koska mikään muu ei auta. Ei kaunis puhe, ei lapsen tasolle laskeutuminen, ei jäähy eikä lahjonta. Olen lukenut kaikki hyvät kasvatusneuvot ja kokeiltu on niitä isovanhempien ja vanhempien toimesta. Puistosta kotiin lähteminen onnistuu parhaiten, kun parin kehoituksen jälkeen sanon, että jos et nyt lähde niin ei tulla tänne enää koskaan. Ja kyllä, olen niin väsynyt tähän itsepäisen lapsen kanssa vääntämiseen.
Muistuu mieleen kun kerran itkin uupuneena kun oli vastaava tilanne. Muistan vieläkin sen lämmön ja ymmärtäväisen suhtautumisen mitä sain osakseni. Siellä oli töissä työntekijöitä joilla omassa elämässä vastoinkäymisiä ja sen huomasi empatiassa.
Ehkä siellä joku halveksikin kun ei tiennyt koko tarinaa.
Vahvisti vain sitä mielikuvaa mikä on tullut, että harva ymmärtää jos ei omassa elämässä ole ollut mitään vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tulee inhimillinen rakastettava ihminen, joka osaa näyttää tunteensa ja ottaa muidenkin tunteiden huomioon. Ei toisia heikkoudesta mollaavaa yksinäistä ihmishirviötä.
Niin, aloittaja ei varmaankaan ole saanut näyttää tunteitaan, ja sen takia hän kirjoitteleekin tällaisia avauksia vauvapalstalla.
En ainakaan oppinut lapsena kyykyttämään aikuisia. Taitaa näistä lapsista tulla niitä aikuisia jotka oppivat "kävelemään muiden läpi" jos ei vastaukset ja seura miellytä.
Aijaa. Mitä tääkin muka muuta on kuin aikuisten kyykyttämistä?
Purevaa kritiikkiä. Jos äityli tästä alkaa itkemään ja menee kyykkyyn niin sitten on henkisen kovuuden harjoittelun tarvetta.
Eli tää on kyykyttämistä. Joten mitä yrität todistaa? Sinut on kasvatettu nimenomaan kyykyttämään.
Hyvä huomio.
Itse pistin merkille että aplla on auktoriteettiongelma kun sitä niin kovasti häiritsee toi aloituksen juttu.
Pitää yrittää päästä kyykyttämään että tuntisi itsensä auktoriteetiksi kun todellisuudessa ei sellainen ole. Siksi tottelettomat lapset kiristää sen hermoja koska ne tuo auktoriteettiongelman tapetille.
Kunnon köökipsykologiaa. :D Vastaavalla logiikalla sinulla on toinen mies jos epäilet, että miehelläsi voisi olla toinen nainen? Eihän asia muuten voi tulla mieleen? :D
Kyllä se aika paljon omista ongelmista kertoo jos tuntemattomien ihmisten tilanne kiukuttaa niin paljon että on päästävä lätisemään siitä keskustelupalstalle. Omien ongelmien purkua se vaan on.
Eli jos nainen avautuu täällä epäilystä miehen pettämisestä niin naisella on omia ongelmia vieraiden miesten suhteen?
Eiku siis.. ei koska miehiä saa kritisoida, mutta naisia ei?
Jos nainen avautuu täällä jonkun näkemänsä pariskunnan suhteen tilasta ja jakelee täällä hyvin kiihtyneenä ja vihaisena kritiikkiä aiitä miten sitä suhdetta pitää hoitaa niin kyl se aika lailla kertoo tän naisen omista ongelmista.
Kerro miksi logiikka ei päde jos avautuu omasta miehestä/parisuhteesta?
Sun täytyy itse pohtia. Ota tämä nyt kritiikkinä ja kehitä itseäsi.
Odotan että vielä jonakin päivänä joku tekee jostain minun ja lapseni yksittäisestä arkitilanteesta tänne jutun. Sen tosiaan välillä tuntee kun sellaiset tietynlaiset "äitylit" katselee sellainen halveksiva ja voitonriemuinen ilme naamallaan ja kehittävät päässään rakennelmia että kuinka tuo nyt teki tuon tollein kyllä minä olen sitten hyvä ja täydellinen äiti kun minähän en ikinä mitään tuollaista tee julkisesti... Kodin seinien sisäpuolella voikin sitten tapahtua mitä vaan. Jostainhan se kauhea toisten lyttäämisen tarve varmaan kumpuaa kun pitää jostain ihan jonnin joutavasta yksittäisestä tapahtumasta raportoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin luottamusmiehenä eräässä aiemmassa työpaikassani, ja ne oli juuri tuollaisia vanhempiaan kyykyttäneitä aikuisia tyrannilapsia jotka tulivat joka viikko minulle valittamaan että heitä kiusataan, kun eivät saaneet työpaikoilla tahtoaan läpi! Minulla meni kallisarvoista työaikaa hukkaan heidän takia kun väitteet olivat ensinnäkin perusteettomia ja koska kiusaaminen oli heidän mielestään sitä kun esimies pyysi heitä tekemään jonkin heille kuuluvan ja heidän työsopimuksessaan olleen tehtävän. Eivät olleet tottuneet ottamaan käskyjä kotona, joten eivät selvinneet tuollaisesta aikuisena työpaikoillakaan. Olisivat itse halunneet leikkiä pikkupomoja pomojen paikalla, heti työpaikoille työsuhteeseen saavuttuaan.
Eräskin noista sai "vakavia traumoja", koska hänellä oli (mukava ja reilu, huom) esimies joka pyysi tekemään normi työtehtäviä, että hakeutui sairaseläkkeelle psyykkisiin vaivoihin vedoten, ikää 24 vuotta eli ei ehtinyt olla puolta vuottakaan työelämässä valmistumisen jälkeen. Siinä meni sitten joltain toiselta opiskelupaikkakin. Valtio maksoi opintotuet ja nyt eläkkeet, eli me veronmaksajat.
Joten onneksi olkoon teille vanhemmille jotka ette ole jämäkämpiä auktoriteetteja lapsianne kohtaan, tuollaisia kelvottomia vikisijöitä niistä tulee sitten työelämässä koska heitä ei ole pyydetty tekemään mitään kotona eikä ole komennettu tai käskytetty pätkän vertaa missään asiassa!
Vierailija kirjoitti:
Olin luottamusmiehenä eräässä aiemmassa työpaikassani, ja ne oli juuri tuollaisia vanhempiaan kyykyttäneitä aikuisia tyrannilapsia jotka tulivat joka viikko minulle valittamaan että heitä kiusataan, kun eivät saaneet työpaikoilla tahtoaan läpi! Minulla meni kallisarvoista työaikaa hukkaan heidän takia kun väitteet olivat ensinnäkin perusteettomia ja koska kiusaaminen oli heidän mielestään sitä kun esimies pyysi heitä tekemään jonkin heille kuuluvan ja heidän työsopimuksessaan olleen tehtävän. Eivät olleet tottuneet ottamaan käskyjä kotona, joten eivät selvinneet tuollaisesta aikuisena työpaikoillakaan. Olisivat itse halunneet leikkiä pikkupomoja pomojen paikalla, heti työpaikoille työsuhteeseen saavuttuaan.
Eräskin noista sai "vakavia traumoja", koska hänellä oli (mukava ja reilu, huom) esimies joka pyysi tekemään normi työtehtäviä, että hakeutui sairaseläkkeelle psyykkisiin vaivoihin vedoten, ikää 24 vuotta eli ei ehtinyt olla puolta vuottakaan työelämässä valmistumisen jälkeen. Siinä meni sitten joltain toiselta opiskelupaikkakin. Valtio maksoi opintotuet ja nyt eläkkeet, eli me veronmaksajat.
Joten onneksi olkoon teille vanhemmille jotka ette ole jämäkämpiä auktoriteetteja lapsianne kohtaan, tuollaisia kelvottomia vikisijöitä niistä tulee sitten työelämässä koska heitä ei ole pyydetty tekemään mitään kotona eikä ole komennettu tai käskytetty pätkän vertaa missään asiassa!
Kaikki tämä sepustus, mutta et pysty selittämään, mikä kuvaamassasi tilanteessa oli lapsen harjoittamaa kyykytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin luottamusmiehenä eräässä aiemmassa työpaikassani, ja ne oli juuri tuollaisia vanhempiaan kyykyttäneitä aikuisia tyrannilapsia jotka tulivat joka viikko minulle valittamaan että heitä kiusataan, kun eivät saaneet työpaikoilla tahtoaan läpi! Minulla meni kallisarvoista työaikaa hukkaan heidän takia kun väitteet olivat ensinnäkin perusteettomia ja koska kiusaaminen oli heidän mielestään sitä kun esimies pyysi heitä tekemään jonkin heille kuuluvan ja heidän työsopimuksessaan olleen tehtävän. Eivät olleet tottuneet ottamaan käskyjä kotona, joten eivät selvinneet tuollaisesta aikuisena työpaikoillakaan. Olisivat itse halunneet leikkiä pikkupomoja pomojen paikalla, heti työpaikoille työsuhteeseen saavuttuaan.
Eräskin noista sai "vakavia traumoja", koska hänellä oli (mukava ja reilu, huom) esimies joka pyysi tekemään normi työtehtäviä, että hakeutui sairaseläkkeelle psyykkisiin vaivoihin vedoten, ikää 24 vuotta eli ei ehtinyt olla puolta vuottakaan työelämässä valmistumisen jälkeen. Siinä meni sitten joltain toiselta opiskelupaikkakin. Valtio maksoi opintotuet ja nyt eläkkeet, eli me veronmaksajat.
Joten onneksi olkoon teille vanhemmille jotka ette ole jämäkämpiä auktoriteetteja lapsianne kohtaan, tuollaisia kelvottomia vikisijöitä niistä tulee sitten työelämässä koska heitä ei ole pyydetty tekemään mitään kotona eikä ole komennettu tai käskytetty pätkän vertaa missään asiassa!
Kaikki tämä sepustus, mutta et pysty selittämään, mikä kuvaamassasi tilanteessa oli lapsen harjoittamaa kyykytystä.
No se, että lapsi ei tee mitä pyydetään vaikka tietää vanhemmankin pitäisi lähteä omaan "kouluunsa". OK, lapsi ei sitä tunnekuohussaan ehkä sisäistä, mutta tilanne ei saa kääntyä sellaiseksi että lapsi määrää milloin vanhempi saa lähteä töihinsä. Tästähän on kouluistakin vaikka kuinka paljon esimerkkejä, opettajat joutuvat pelkäämään hirviölapsia jotka ovat oppineet kävelemään äitylien ylitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin luottamusmiehenä eräässä aiemmassa työpaikassani, ja ne oli juuri tuollaisia vanhempiaan kyykyttäneitä aikuisia tyrannilapsia jotka tulivat joka viikko minulle valittamaan että heitä kiusataan, kun eivät saaneet työpaikoilla tahtoaan läpi! Minulla meni kallisarvoista työaikaa hukkaan heidän takia kun väitteet olivat ensinnäkin perusteettomia ja koska kiusaaminen oli heidän mielestään sitä kun esimies pyysi heitä tekemään jonkin heille kuuluvan ja heidän työsopimuksessaan olleen tehtävän. Eivät olleet tottuneet ottamaan käskyjä kotona, joten eivät selvinneet tuollaisesta aikuisena työpaikoillakaan. Olisivat itse halunneet leikkiä pikkupomoja pomojen paikalla, heti työpaikoille työsuhteeseen saavuttuaan.
Eräskin noista sai "vakavia traumoja", koska hänellä oli (mukava ja reilu, huom) esimies joka pyysi tekemään normi työtehtäviä, että hakeutui sairaseläkkeelle psyykkisiin vaivoihin vedoten, ikää 24 vuotta eli ei ehtinyt olla puolta vuottakaan työelämässä valmistumisen jälkeen. Siinä meni sitten joltain toiselta opiskelupaikkakin. Valtio maksoi opintotuet ja nyt eläkkeet, eli me veronmaksajat.
Joten onneksi olkoon teille vanhemmille jotka ette ole jämäkämpiä auktoriteetteja lapsianne kohtaan, tuollaisia kelvottomia vikisijöitä niistä tulee sitten työelämässä koska heitä ei ole pyydetty tekemään mitään kotona eikä ole komennettu tai käskytetty pätkän vertaa missään asiassa!
Kaikki tämä sepustus, mutta et pysty selittämään, mikä kuvaamassasi tilanteessa oli lapsen harjoittamaa kyykytystä.
No se, että lapsi ei tee mitä pyydetään vaikka tietää vanhemmankin pitäisi lähteä omaan "kouluunsa". OK, lapsi ei sitä tunnekuohussaan ehkä sisäistä, mutta tilanne ei saa kääntyä sellaiseksi että lapsi määrää milloin vanhempi saa lähteä töihinsä. Tästähän on kouluistakin vaikka kuinka paljon esimerkkejä, opettajat joutuvat pelkäämään hirviölapsia jotka ovat oppineet kävelemään äitylien ylitse.
Se on ihan normaalia, että lapsi kiukuttelee, ei tottele ja on tunnekuohussa. Se ei tarkoita sitä, ettei lapsella olisi rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tulee inhimillinen rakastettava ihminen, joka osaa näyttää tunteensa ja ottaa muidenkin tunteiden huomioon. Ei toisia heikkoudesta mollaavaa yksinäistä ihmishirviötä.
Niin, aloittaja ei varmaankaan ole saanut näyttää tunteitaan, ja sen takia hän kirjoitteleekin tällaisia avauksia vauvapalstalla.
En ainakaan oppinut lapsena kyykyttämään aikuisia. Taitaa näistä lapsista tulla niitä aikuisia jotka oppivat "kävelemään muiden läpi" jos ei vastaukset ja seura miellytä.
Aijaa. Mitä tääkin muka muuta on kuin aikuisten kyykyttämistä?
Purevaa kritiikkiä. Jos äityli tästä alkaa itkemään ja menee kyykkyyn niin sitten on henkisen kovuuden harjoittelun tarvetta.
Miksi? Miksi pitää olla kriittinen jos toinen on väsynyt tai näyttää tunteitaan? Miksi pitäisi olla kova?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin luottamusmiehenä eräässä aiemmassa työpaikassani, ja ne oli juuri tuollaisia vanhempiaan kyykyttäneitä aikuisia tyrannilapsia jotka tulivat joka viikko minulle valittamaan että heitä kiusataan, kun eivät saaneet työpaikoilla tahtoaan läpi! Minulla meni kallisarvoista työaikaa hukkaan heidän takia kun väitteet olivat ensinnäkin perusteettomia ja koska kiusaaminen oli heidän mielestään sitä kun esimies pyysi heitä tekemään jonkin heille kuuluvan ja heidän työsopimuksessaan olleen tehtävän. Eivät olleet tottuneet ottamaan käskyjä kotona, joten eivät selvinneet tuollaisesta aikuisena työpaikoillakaan. Olisivat itse halunneet leikkiä pikkupomoja pomojen paikalla, heti työpaikoille työsuhteeseen saavuttuaan.
Eräskin noista sai "vakavia traumoja", koska hänellä oli (mukava ja reilu, huom) esimies joka pyysi tekemään normi työtehtäviä, että hakeutui sairaseläkkeelle psyykkisiin vaivoihin vedoten, ikää 24 vuotta eli ei ehtinyt olla puolta vuottakaan työelämässä valmistumisen jälkeen. Siinä meni sitten joltain toiselta opiskelupaikkakin. Valtio maksoi opintotuet ja nyt eläkkeet, eli me veronmaksajat.
Joten onneksi olkoon teille vanhemmille jotka ette ole jämäkämpiä auktoriteetteja lapsianne kohtaan, tuollaisia kelvottomia vikisijöitä niistä tulee sitten työelämässä koska heitä ei ole pyydetty tekemään mitään kotona eikä ole komennettu tai käskytetty pätkän vertaa missään asiassa!
Kaikki tämä sepustus, mutta et pysty selittämään, mikä kuvaamassasi tilanteessa oli lapsen harjoittamaa kyykytystä.
No se, että lapsi ei tee mitä pyydetään vaikka tietää vanhemmankin pitäisi lähteä omaan "kouluunsa". OK, lapsi ei sitä tunnekuohussaan ehkä sisäistä, mutta tilanne ei saa kääntyä sellaiseksi että lapsi määrää milloin vanhempi saa lähteä töihinsä. Tästähän on kouluistakin vaikka kuinka paljon esimerkkejä, opettajat joutuvat pelkäämään hirviölapsia jotka ovat oppineet kävelemään äitylien ylitse.
Missä se tilanne muka käöntyi siihen että lapsi määrää.
Eskarilaisen uhmaa tuo oli. Ihan normaalia. Jopa niin että kun sen kokee eskarissa, saadaan sitä kypsempi koululainen.
T. Ope
Jos minä näen aikuisen ihmisen itkemässä jossain niin menen kysymään onko kaikki ok ja voinko auttaa. Ajattelen itse että julkiseen itkemiseen on niin suuri kynnys että jotain on varmasti vialla. Tuossa tilanteessa olisin yrittänyt lohduttaa äitiä ja keventää jotenkin tilannetta. Kun vielä ajattelen että jollain lailla tunnen tai tiedän lapsen päiväkotiryhmän vanhemmat niin en todellakaan vain jäisi pällistelemään jos joku itkee.
Tietysti vanhemman kuuluisi olla vanhempi ja pysyä rauhallisena. Mutta niinkuin täälläkin on jo todettu, ei voi tietää mikä on tilanne, voi olla mitä vaan raskasta meneillään elämässä ja se päiväkotikiukuttelu on se viimeinen pisara. Silloin tarvitaan tukea eikä arvostelemista.
äitylit ja lapsulit on pyhiä, ei saa arvostella tai neuvoa. eivätkä he tee ikinä mitään väärin,vaan kaikki on muiden syy.
Minä en halua lapsia, enkä niitä suostu hankkimaan. En edes pidä lapsista. Silti, tai ehkäpä juuri siksi, ymmärrän täysin että joku äiti-ihminen murtuu jonain aamuna ja rupeaa itkemään eskarin eteisessä. Ne lapset tosiaan käyttävät sen aamun kiukutteluun. Lapsi on eskari-ikäisenä murrosvaiheessa, ei enää pieni, mutta ei vielä kovin isokaan. Kovasti puhutaan koulusta, mutta onko siellä koulussa ilkeitä kiusaajia? Pääsevätkö 6-luokkalaiset hakkaamaan pienempiä? Onko koulussa väkivaltaa ja huumeita? Tehdäänkö koulussa kiusaamisvideoita jotka leviää netissä kuin kulovalkea ja sitten koko koulu nauraa ja haukkuu?
Ja aikuiset vaan sössöttää että syöpä puurosi, mikset ole solminut kengän nauhoja, mikset sitä ja miksi tätä. Pienellä voi olla kova hätä, ja äidillä taas esim. syöpäsairas mummo, jota taas lapsi ei osaa ajatella.
Mitä, jos me naiset edes tukisimme toisiamme? Osottaisimme empatiaa ja ymmärrystä. Silloinkin, kun emme ihan täysin ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin luottamusmiehenä eräässä aiemmassa työpaikassani, ja ne oli juuri tuollaisia vanhempiaan kyykyttäneitä aikuisia tyrannilapsia jotka tulivat joka viikko minulle valittamaan että heitä kiusataan, kun eivät saaneet työpaikoilla tahtoaan läpi! Minulla meni kallisarvoista työaikaa hukkaan heidän takia kun väitteet olivat ensinnäkin perusteettomia ja koska kiusaaminen oli heidän mielestään sitä kun esimies pyysi heitä tekemään jonkin heille kuuluvan ja heidän työsopimuksessaan olleen tehtävän. Eivät olleet tottuneet ottamaan käskyjä kotona, joten eivät selvinneet tuollaisesta aikuisena työpaikoillakaan. Olisivat itse halunneet leikkiä pikkupomoja pomojen paikalla, heti työpaikoille työsuhteeseen saavuttuaan.
Eräskin noista sai "vakavia traumoja", koska hänellä oli (mukava ja reilu, huom) esimies joka pyysi tekemään normi työtehtäviä, että hakeutui sairaseläkkeelle psyykkisiin vaivoihin vedoten, ikää 24 vuotta eli ei ehtinyt olla puolta vuottakaan työelämässä valmistumisen jälkeen. Siinä meni sitten joltain toiselta opiskelupaikkakin. Valtio maksoi opintotuet ja nyt eläkkeet, eli me veronmaksajat.
Joten onneksi olkoon teille vanhemmille jotka ette ole jämäkämpiä auktoriteetteja lapsianne kohtaan, tuollaisia kelvottomia vikisijöitä niistä tulee sitten työelämässä koska heitä ei ole pyydetty tekemään mitään kotona eikä ole komennettu tai käskytetty pätkän vertaa missään asiassa!
Kaikki tämä sepustus, mutta et pysty selittämään, mikä kuvaamassasi tilanteessa oli lapsen harjoittamaa kyykytystä.
Ehkä luottiksella on vaitiolovelvollisuus tapauksista vaikkei enää ole samassa työpaikassa?
Alue: Aihe vapaa
Jokaikinen ihminen tajua kertomattakin että vanhemman tehtävä on kasvatta lasta. Ei sun tarvi tuhlata itsestäänselvyyksien kertomiseen aikaa. Mutta voit toki kiukutella täällä ja purkaa omia ongelmiasi jos et millään pysty pitämään tunteita sisälläsi. Vaikka aika infantiili tapa tuollainen nimittely onkin.