Lue keskustelun säännöt.
Voinko olla autisti / asperger, vaikka minulla ei ole diagnoosia 4-kymppisenä?
09.10.2018 |
Voisiko olla mahdollista, että minulla on vaikkapa aspergerin syndrooma, vaikka olen elänyt ihan keski-ikäiseksi kenenkään sitä ainakaan ääneen epäilemättä? Itse pohdin asiaa, koska ihmissuhteet ovat aina olleet minulle todella hankalia. Pystyn pitämään yllä yhtä tai kahta läheistä ihmissuhdetta, mutta siihen se sitten jää. Muut kaatuvat siihen, etten osaa pitää yhteyttä, saatan peruuttaa tapaamisia viime hetkellä, koska en pysty lähtemään, ja ennen kaikkea koska stressaan tapaamisia todella paljon, ennen kaikkea jälkeenpäin.
Olen aina ollut huono toimimaan ihmisten kanssa luonnollisesti. Koko ikäni minulta on kulunut aivan valtava määrä energiaa siihen, että koetan havainnoida, kuinka ihmissuhteissa normaalisti kuuluu käyttäytyä ja ottaa mallia. Silti tuntuu siltä, etten vain osaa. Nyt aikuisena olen päässyt muutaman naisen kaveriryhmään, mutta läheisempään yhteyteen en tunnu pääsevän, enkä vain ymmärrä miksi. Tiedän, että ala-asteella olin luokkakavereiden mielestä outo, ja tuntuu että olen sitä edelleen. Joskus itsekin huomaan jälkikäteen käyttäytyneeni oudosti tilanteissa, mutta sitten se on jo liian myöhäistä. Jotenkin luulisi, että tähän ikään ehtineenä osaisi välttää outoa käytöstä, mutta ei, keksin aina uusia tapoja käyttäytyä kummallisesti. Sitten heräilen öisin ja mietin, miten tyhmä olenkaan ja huolehdin mitä muut minusta ajattelevat.
Uskoisin, että suuri osa ikäisistäni naisista osaa käyttäytyä muiden seurassa ihan luontevasti miettimättä asiaa sen kummemmin. Siksi kysyn.
Kommentit (8)
Ihan tavallinen introvertti olet. Näiden tuntemusten kanssa painii jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se mahdollista. Harva sai diagnoosia silloin, kun nyt nelikymppinen kävi koulua. Miksi et hakeutuisi tutkimuksiin? Oli niin tai näin, itsetuntemuksesi lisääntyisi.
Sosiaalisia taitoja voi opetella. Esimerkiksi ilmaisutaidon kurssit on hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen introvertti olet. Näiden tuntemusten kanssa painii jokainen.
Introverttiys ei liity mitenkään siihen kuinka hyvin osaa vuorovaikutuksen. Nykyään ihmiset luulevat että mikä tahansa vuorovaikutusongelma = Introvertti.
Kerrataan: Introvertti ei saa energiaa ihmisten seurassa olemisesta, vaan se vie häneltä energiaa.
Extrovertti saa energiaa ihmisten seurassa olemisesta.
Kumpikin voi olla tosi hyvä tulemaan ihmisten kanssa toimeen, tai tosi huono. Intro/extroverttiys tarkoittaa VAIN sitä saako muiden seurasta energiaa.
T. Ihminen joka todella saa energiaa muista, mutta on ihan apn kaltainen eli en vaan osaa toimia ihmisten kanssa niin etteivät he lopulta ärsyynny minuun.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisia taitoja voi opetella. Esimerkiksi ilmaisutaidon kurssit on hyviä.
Ilmaisutaito käsittää yleensä vain esiintymisen. Se on ihan eri asia kuin normaali ihmisten välinen vuorovaikutus. Esim joku voi olla erinomainen esiintyjä kun kertoo omasta aiheestaan, mutta jatkaakin samaa rataa myös henkilökohtaisessa vuorovaikutustilanteessa eikä osaa antaa muilla suunvuoroa. Ihan random esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen introvertti olet. Näiden tuntemusten kanssa painii jokainen.
Introverttiys ei liity mitenkään siihen kuinka hyvin osaa vuorovaikutuksen. Nykyään ihmiset luulevat että mikä tahansa vuorovaikutusongelma = Introvertti.
Kerrataan: Introvertti ei saa energiaa ihmisten seurassa olemisesta, vaan se vie häneltä energiaa.
Extrovertti saa energiaa ihmisten seurassa olemisesta.
Kumpikin voi olla tosi hyvä tulemaan ihmisten kanssa toimeen, tai tosi huono. Intro/extroverttiys tarkoittaa VAIN sitä saako muiden seurasta energiaa.
T. Ihminen joka todella saa energiaa muista, mutta on ihan apn kaltainen eli en vaan osaa toimia ihmisten kanssa niin etteivät he lopulta ärsyynny minuun.
"Nykyään ihmiset luulevat että mikä tahansa vuorovaikutusongelma = Introvertti." Jaa, minun kokemukseni mukaan taas nykyään kaikki ovat diagnosoimassa itselleen autismia/aspergeriä/ADHD:ta kun eivät uskalla tuoda sitä sisäistä, "räväkkää" todellista minäänsä esiin. Mielessään kehittelevät päivät pitkät skenaarioita menestyksekkäästä sosiaalisesta elämästä, mutta tositilanteessa istuvat suu supussa ja naama norsunvatulla ilman elettäkään aloitteen tekemiseksi.
Tilastojen valossa nuo yleisimmät mt-diagnoosit menee näin:
1. Onko elämä niin vaikeaa ettei töitä kykene tekemään? Jos on niin:
2. Jos saat netin MBTI testissä xsfj on sinulla masennus. Jos saat xntx olet asperger. Jos exxp niin adhd. Jos testi antaa % n.50% useaan niin kenties schizo tai bipolar.
Suurin osa on oikeasti ihan terveitä. Tuo työkyvyn tippuminen tai loppuminen on hoidettavissa ilman lääkityksiä mutta kestää usein kauan ellei sitten lähde tekemään jotain ihan muuta ja kerro itselleen että haluaa unohtaa nykykuviot mitkä tilanteeseen johti. Tässä on usein oikeasti taustalla sama ilmiö jonka johdosta useimmat katuu tekojaan jossain vaiheessa jos alkaa rikolliseksi tai tekee jotain muuta jota katsotaan pahalla. Rikolliset tai epäeettisiä juttuja tekevät tuppaa rumentamaan samasta syystä. Rikolliset tykkää kirkosta koska siellä saa synninpäästön.
Lääkkeillä saa oireet kyllä pois mutta itse syy ei niillä korjaannu. Tästä voi seurata niitä juttuja mitä lääkkeiden sivuvaikutuksiksi on lueteltu. Lisäksi on riski että lääke tuntuu ok mutta tulee jotain sivuoireita joihin lisää lääkkeitä jne.
3. Jos sait mbtissä xnxp niin lopeta gluteenijutut ja lähde jooga ja itsepuolustus kursseille sekä muista ottaa vitamiinilisiä (sellainen missä on mahd. Paljon eri ja myös k-vitamiini). Lähinnä siksi otan esiin että xnxp ei tämmöisiä vapaaehtoisesti aina tee mutta jos vaihtoehto on lääkkeet sivuoireita niin ehkä mieli muuttuu. Tosin lääkkeetkin on kehittyneet mutta tod.näk.että heti saa oikeita on aika pieni ja jotkin aiheuttaa riippuvuutta yms. Ottaisin lääkkeitä vaan jos ei ole halua ja voimia tehdä näitä muutoksia.
4. Sitten on semmoista juttuja kuin psykodraama ja positiivinen psykologia joista voi olla apua jos sait esm xxfp mbtissä.
Voihan toki olla, mutta eivät kuvailemasi vaikeudet yksin riitä.
Aikuisten diagnosointikriteerit ovat sitäpaitsi tiulemmat kuin lapsilla.