Lue keskustelun säännöt.
Yle: Adhd-oireiset voivat olla muita luovempia, tehokkaampia ja joustavampia
09.10.2018 |
https://yle.fi/uutiset/3-10437254
Ruotsalaislääkärin mukaan adhd:sta johtuvien ongelmien korostaminen saattaa vain lisätä ongelmia
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neurologinen erilaisuus on oikeasti rikkautta, mutta nykypäivän työelämässä työntekijä on robotti, jonka pitäisi aina käyttäytyä samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Siinä karsiutuu kaikki millä tahansa tavalla poikkeavat ihan huomaamatta, kun eivät muka 'sopeudu' tai eivät muuten vaan sovi työporukkaan tai ovat 'outoja' yms.
Olen ollut 45 vuoden ikään mennessä monessa työpaikassa (en ole laskenut, mutta ainakin 10), ja vain yhdessä oli ikinä puhetta, että pitää kunnioittaa myös työkaverien yksilöllisiä piirteitä ja maksimoida niistä saatava ilo ja hyöty. Koska yksin ei kukaan pysty vaikkapa ADHD-piirteitään hyödyntämään, siihen tarvitaan työyhteisön ymmärrys ja tuki.
Hyvä pointti. Toisaalta vielä surkeampaa on erityislapsilla koulussa, sillä vaikka saisi tukitoimia, koulu on aika lailla sama kaikille. Peruskoulun jälkeen voi suunnata itse omaa elämää, hakeutua alalle, joka itselle sopii (ja jonne itse sopii) jne. Sääliksi käyvät lapset, joilla identiteetti on vasta muotoutumassa ja viesti jatkuvasti on, että et sovi systeemiin. Aikuisella on kuitenkin enemmän vapautta, vaikka ymmärrän kyllä sinunkin kantasi, enkä halua tässä vastakkainasettelua luoda.
"Systeemi" kasvattaa tuolla tavalla itse omat vihollisensa, jotka sitten ajavat sen lopulta alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuvasta tuntemiani adhd-ihmisiä. Eivät tee mitään, ovat itsekeskeisiä ja impulsiivisia. Saavat outoja kilareita. "Hyviä" ideoita riittää, mutta mitään ei viitsitä/osata tehdä. Aina myöhässä ja muiden pitää odottaa. Täysin sietämättömiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD, ja olen juuri tuollainen luova, joustava ja tehokas. Olen aina saanut noista ominaisuuksista positiivista palautetta. Keksin luovia ratkaisuja ongelmiin, olen hyvä tehostamaan prosesseja ja hoidan oman työni tehokkaasti. Mutta mulla pitää olla paljon työtä, että vireys pysyy yllä. Enkä ole hyvä rutiinien kestämisessä. Jos joudun tekemään aivotonta rutiinityötä, mietin koko ajan, miten sen voisi automatisoida tai tehdä fiksummin.
Sulla on varmaan muutenkin korkea äo/hyvä päättelykyky. Mieheni vastaa hyvin kuvaustasi, vaikkei hänellä ole ainakaan todettu ADHD:ta. (En siis väitä, ettei sinulla olisi). Tuo vaihtelun ja haasteen tarve vaan koskee myös kaikkia vähänkin älykkäitä. Tietenkin sitten persoonallisuus ja tempperamentti vaikuttavat kiinnostuksen kohteisiin ja uralla menestymiseen, itsehillintä ja kilpailuhenkisyys noin yleensä on tässä eduksi.
Itseäni kiinnostaisi miten ADHD tyypillisesti diagnosoidaan? Viitsisikö joku asiasta tietävä tiivistää?
https://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/miten-di…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD, ja olen juuri tuollainen luova, joustava ja tehokas. Olen aina saanut noista ominaisuuksista positiivista palautetta. Keksin luovia ratkaisuja ongelmiin, olen hyvä tehostamaan prosesseja ja hoidan oman työni tehokkaasti. Mutta mulla pitää olla paljon työtä, että vireys pysyy yllä. Enkä ole hyvä rutiinien kestämisessä. Jos joudun tekemään aivotonta rutiinityötä, mietin koko ajan, miten sen voisi automatisoida tai tehdä fiksummin.
Sulla on varmaan muutenkin korkea äo/hyvä päättelykyky. Mieheni vastaa hyvin kuvaustasi, vaikkei hänellä ole ainakaan todettu ADHD:ta. (En siis väitä, ettei sinulla olisi). Tuo vaihtelun ja haasteen tarve vaan koskee myös kaikkia vähänkin älykkäitä. Tietenkin sitten persoonallisuus ja tempperamentti vaikuttavat kiinnostuksen kohteisiin ja uralla menestymiseen, itsehillintä ja kilpailuhenkisyys noin yleensä on tässä eduksi.
Itseäni kiinnostaisi miten ADHD tyypillisesti diagnosoidaan? Viitsisikö joku asiasta tietävä tiivistää?
Pitkillä tutkimuksilla. Kaikki käydään läpi sikiöstä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neurologinen erilaisuus on oikeasti rikkautta, mutta nykypäivän työelämässä työntekijä on robotti, jonka pitäisi aina käyttäytyä samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Siinä karsiutuu kaikki millä tahansa tavalla poikkeavat ihan huomaamatta, kun eivät muka 'sopeudu' tai eivät muuten vaan sovi työporukkaan tai ovat 'outoja' yms.
Olen ollut 45 vuoden ikään mennessä monessa työpaikassa (en ole laskenut, mutta ainakin 10), ja vain yhdessä oli ikinä puhetta, että pitää kunnioittaa myös työkaverien yksilöllisiä piirteitä ja maksimoida niistä saatava ilo ja hyöty. Koska yksin ei kukaan pysty vaikkapa ADHD-piirteitään hyödyntämään, siihen tarvitaan työyhteisön ymmärrys ja tuki.
En ihan ymmärrä, miksi työpaikan pitäisi muistuttaa tukiryhmää, ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. On vähän eri asia koota yhteen porukka, jossa kaikkia yhdistää ADHD, kuin olettaa, että kokonainen työyhteisö pitäisi järjestää yhtä sen jäsentä erityisesti huomioivaksi.
Ei se aikuinen ADHD mitään tukiryhmää töissä kaipaa, vaan sitä, että saa tehdä hommia itselleen sopivalla tavalla. Ihan perusduunarihommissakin on mahdollista pitää yllä vähän reippaampaa työtahtia ja keksiä vaihtelua ja pientä ylimääräistä stimulaatiota vaikkapa jutustelun merkeissä. Jos 9/10 työntekijästä on oikein hitaita ja hiljaisia ja pitävät sitä vieläpä ainoana oikeana olemisen tapana, se 1/10, joka on vilkas ja kaipaa virikkeitä, ahdistuu hyvin nopeasti ja häipyy tavalla tai toisella. Jos niistä hitaammista edes pari vähän vähemmän hidasta menisi vilkkaampaa puolitiehen vastaan, kaikilla voisi olla hauskempaa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neurologinen erilaisuus on oikeasti rikkautta, mutta nykypäivän työelämässä työntekijä on robotti, jonka pitäisi aina käyttäytyä samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Siinä karsiutuu kaikki millä tahansa tavalla poikkeavat ihan huomaamatta, kun eivät muka 'sopeudu' tai eivät muuten vaan sovi työporukkaan tai ovat 'outoja' yms.
Olen ollut 45 vuoden ikään mennessä monessa työpaikassa (en ole laskenut, mutta ainakin 10), ja vain yhdessä oli ikinä puhetta, että pitää kunnioittaa myös työkaverien yksilöllisiä piirteitä ja maksimoida niistä saatava ilo ja hyöty. Koska yksin ei kukaan pysty vaikkapa ADHD-piirteitään hyödyntämään, siihen tarvitaan työyhteisön ymmärrys ja tuki.
En ihan ymmärrä, miksi työpaikan pitäisi muistuttaa tukiryhmää, ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. On vähän eri asia koota yhteen porukka, jossa kaikkia yhdistää ADHD, kuin olettaa, että kokonainen työyhteisö pitäisi järjestää yhtä sen jäsentä erityisesti huomioivaksi.
Tarkoitus lienee, että jokaisen omia erityispiirteitä huomioitaisiin, koska eri tehtäviin sopivat erilaiset ihmiset.
Kaunis ajatus, mutta tulisivatko kaikki tasapuolisesti huomioiduksi, jos jollain on diagnoosipaperi ja toisilla taas ei mitään "todistetta" omista erityispiirteistään?
En siis juuri tällä hetkellä kallistu ehdottomasti mihinkään suuntaan juuri ADHD:n suhteen, vaikka oma empiirinen kokemus siihen kannustaakin. Varmasti olen tietämättäni tavannut ihmisiä, joilla on ADHD-diagnoosi, eivät vain ole siitä kertoneet, mutta tietämäni tapaukset ovat suorastaan tietoisesti kapitalisoineet diagnoosiaan. Selvästi halunneet jotain sen varjolla, yksi jopa halusi minun tarjoavan aamiaisensa hänelle kyseisen diagnoosin vuoksi. Siis itselleni ihan random ihminen. Siitä ei jää hyvä maku suuhun. That being said, ymmärrän, että sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, onko kyseessä ADHD, katkennut jalka vai jokin ihan muu tilanne. On aina ihmisiä, jotka haluavat kapitalisoida jonkin dilemmansa toisilla siinä missä jotkut toiset taas yrittävät päästä itse tilanteensa herraksi. Eli mitään ADHD-spesifiä dissausta minulla ei tässä mielessä ole.
Mutta silti, minusta työpaikka ei ole yhtä kuin paikka, jossa minun kaikki erityistarpeeni pitäisivät tulla kohdatuksi. Minusta oletus on jo lähtökuopissaan ihan persiillään. Työpaikassa minulta odotetaan jotain konkreettista, mistä palkka minulle maksetaan, eikä minulla ole oikeutta vaatia itselleni jotain tukityöpaikkaa valitsemaltani työnantajalta erityispiirteideni vuoksi. Kaikilla on omat erityispiirteensä. Miksi minä kohoaisin millään diagnoosilla kenenkään yläpuolelle? Mitä arvokasta yksilö voi tuoda työpaikkaan, se on totta kai kotiin päin. Mutta sinne ei tulla itkemään, että tarvitsen huomiota.
Miksihän Suomessa aina ajatellaan, että ne kaikkein tasaluonteisimmat ovat normaaleja? Ei heitä kokonaisuudessaan kuitenkaan niin paljon ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuvasta tuntemiani adhd-ihmisiä. Eivät tee mitään, ovat itsekeskeisiä ja impulsiivisia. Saavat outoja kilareita. "Hyviä" ideoita riittää, mutta mitään ei viitsitä/osata tehdä. Aina myöhässä ja muiden pitää odottaa. Täysin sietämättömiä ihmisiä.
Tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, koska eläköön erilaisuus ja erityiset ihmiset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neurologinen erilaisuus on oikeasti rikkautta, mutta nykypäivän työelämässä työntekijä on robotti, jonka pitäisi aina käyttäytyä samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Siinä karsiutuu kaikki millä tahansa tavalla poikkeavat ihan huomaamatta, kun eivät muka 'sopeudu' tai eivät muuten vaan sovi työporukkaan tai ovat 'outoja' yms.
Olen ollut 45 vuoden ikään mennessä monessa työpaikassa (en ole laskenut, mutta ainakin 10), ja vain yhdessä oli ikinä puhetta, että pitää kunnioittaa myös työkaverien yksilöllisiä piirteitä ja maksimoida niistä saatava ilo ja hyöty. Koska yksin ei kukaan pysty vaikkapa ADHD-piirteitään hyödyntämään, siihen tarvitaan työyhteisön ymmärrys ja tuki.
En ihan ymmärrä, miksi työpaikan pitäisi muistuttaa tukiryhmää, ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. On vähän eri asia koota yhteen porukka, jossa kaikkia yhdistää ADHD, kuin olettaa, että kokonainen työyhteisö pitäisi järjestää yhtä sen jäsentä erityisesti huomioivaksi.
Ei se aikuinen ADHD mitään tukiryhmää töissä kaipaa, vaan sitä, että saa tehdä hommia itselleen sopivalla tavalla. Ihan perusduunarihommissakin on mahdollista pitää yllä vähän reippaampaa työtahtia ja keksiä vaihtelua ja pientä ylimääräistä stimulaatiota vaikkapa jutustelun merkeissä. Jos 9/10 työntekijästä on oikein hitaita ja hiljaisia ja pitävät sitä vieläpä ainoana oikeana olemisen tapana, se 1/10, joka on vilkas ja kaipaa virikkeitä, ahdistuu hyvin nopeasti ja häipyy tavalla tai toisella. Jos niistä hitaammista edes pari vähän vähemmän hidasta menisi vilkkaampaa puolitiehen vastaan, kaikilla voisi olla hauskempaa töissä.
Siis totta kai jokainen meistä haluaa tehdä hommia itselleen sopivalla tavalla, eihän se ole mitenkään ADHD-eksklusiivinen asia. Mutta miksi kenenkään pitäisi tällainen tilanne tarjota noin muuten vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksihän Suomessa aina ajatellaan, että ne kaikkein tasaluonteisimmat ovat normaaleja? Ei heitä kokonaisuudessaan kuitenkaan niin paljon ole.
Eihän ajatella. Mutta luova ja älykäs voi olla ilman diagnoosia. Jopa intuitiivinenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuvasta tuntemiani adhd-ihmisiä. Eivät tee mitään, ovat itsekeskeisiä ja impulsiivisia. Saavat outoja kilareita. "Hyviä" ideoita riittää, mutta mitään ei viitsitä/osata tehdä. Aina myöhässä ja muiden pitää odottaa. Täysin sietämättömiä ihmisiä.
Tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, koska eläköön erilaisuus ja erityiset ihmiset...
Varsinkaan kun ihmiset eivät ole yhtään niin 'erilaisia' kuin mitä haluaisivat ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen sairaus? Ihmisistä tehdään sairaita ilman syytä ja aloitetaan lääkityksiä!
ADHD, joka uppoutuu itseään kiinnostavaan työhön voi laittaa herätyskellon sopimaan, jotta muistaa välillä tehdä muutakin. ADHD on joustava, koska kaipaa vaihtelua. Monesti suostuu toisten toiveisiin vain vaihtelunhalusta.
Uskotteko muuten, että influenssarokotuksissakaan on mitään järkeä, jos pärjää ilmankin?
Lääketieteen nimissä puututaan liikaa terveiden ihmisten elämään!
Ei meidän kaupungissa ainakaan mitään influenssarokotetta anneta terveille. Niille annetaan, joilla on huono vastustuskyky jostakin syystä eli ilman rokotetta sairastais koko ajan.
Minulla on ADHD tai ADD, ja olen välillä ollut huipputyöntekijä, välillä ihan paska. Kaikki riippuu siitä, millaisiksi olen saanut työtehtäväni sovittua, ja miten hyvin olen niistä motivoitunut.
Nykyisessä työyhteisössäni pomoni on hyväksynyt sen, että vaikka suurin osa ajastani menee epämääräiseen aloitteluun ja asioiden päämäärättömään pyörittelyyn, niin aikaansaamani tuotos on sitten lopulta todella hyvä, kun vaan ensin löydän fokuksen ja kantavan idean. Se saattaa joskus kestää, koska joudun skannaamaan asioita todella monelta kantilta, ennen kuin löydän oikeasti hyvän ja raikkaan näkökulman. Oikea ajatus saattaa putkahtaa päähäni aamuyöllä klo 4, kun olen sitä ensin kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän mietiskellyt. Siitä se sitten lähtee kehittymään.
Muunlaiseen työhön minusta ei enää ehkä tässä iässä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen sairaus? Ihmisistä tehdään sairaita ilman syytä ja aloitetaan lääkityksiä!
ADHD, joka uppoutuu itseään kiinnostavaan työhön voi laittaa herätyskellon sopimaan, jotta muistaa välillä tehdä muutakin. ADHD on joustava, koska kaipaa vaihtelua. Monesti suostuu toisten toiveisiin vain vaihtelunhalusta.
Uskotteko muuten, että influenssarokotuksissakaan on mitään järkeä, jos pärjää ilmankin?
Lääketieteen nimissä puututaan liikaa terveiden ihmisten elämään!
Et ole tainnut tavata yhtään ADHD lasta tai nuorta. He eivät ole mielenkiintoisia persoonia omine vahvuuksineen joilla tietty piirre vaan toiminnanohjauksen häiriöt ja impulssikontrollin puute voi tehdä koulunkäynnistä helvettiä sekä itselle että muille.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD tai ADD, ja olen välillä ollut huipputyöntekijä, välillä ihan paska. Kaikki riippuu siitä, millaisiksi olen saanut työtehtäväni sovittua, ja miten hyvin olen niistä motivoitunut.
Nykyisessä työyhteisössäni pomoni on hyväksynyt sen, että vaikka suurin osa ajastani menee epämääräiseen aloitteluun ja asioiden päämäärättömään pyörittelyyn, niin aikaansaamani tuotos on sitten lopulta todella hyvä, kun vaan ensin löydän fokuksen ja kantavan idean. Se saattaa joskus kestää, koska joudun skannaamaan asioita todella monelta kantilta, ennen kuin löydän oikeasti hyvän ja raikkaan näkökulman. Oikea ajatus saattaa putkahtaa päähäni aamuyöllä klo 4, kun olen sitä ensin kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän mietiskellyt. Siitä se sitten lähtee kehittymään.
Muunlaiseen työhön minusta ei enää ehkä tässä iässä olisikaan.
Miissä suojatyöpaikoissa tuollaista haahuilua siedetään ja vielä palkalla?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen sairaus? Ihmisistä tehdään sairaita ilman syytä ja aloitetaan lääkityksiä!
ADHD, joka uppoutuu itseään kiinnostavaan työhön voi laittaa herätyskellon sopimaan, jotta muistaa välillä tehdä muutakin. ADHD on joustava, koska kaipaa vaihtelua. Monesti suostuu toisten toiveisiin vain vaihtelunhalusta.
Uskotteko muuten, että influenssarokotuksissakaan on mitään järkeä, jos pärjää ilmankin?
Lääketieteen nimissä puututaan liikaa terveiden ihmisten elämään!
Ei meidän kaupungissa ainakaan mitään influenssarokotetta anneta terveille. Niille annetaan, joilla on huono vastustuskyky jostakin syystä eli ilman rokotetta sairastais koko ajan.
Influenssarokotteen saa tänä syksynä kaikki alle 6-vuotiaat, lisäksi riskiryhmiin kuuluvat, monet työnantajat kustantavat rokotteen työntekijöilleen jne. Minäkin otan työni vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD tai ADD, ja olen välillä ollut huipputyöntekijä, välillä ihan paska. Kaikki riippuu siitä, millaisiksi olen saanut työtehtäväni sovittua, ja miten hyvin olen niistä motivoitunut.
Nykyisessä työyhteisössäni pomoni on hyväksynyt sen, että vaikka suurin osa ajastani menee epämääräiseen aloitteluun ja asioiden päämäärättömään pyörittelyyn, niin aikaansaamani tuotos on sitten lopulta todella hyvä, kun vaan ensin löydän fokuksen ja kantavan idean. Se saattaa joskus kestää, koska joudun skannaamaan asioita todella monelta kantilta, ennen kuin löydän oikeasti hyvän ja raikkaan näkökulman. Oikea ajatus saattaa putkahtaa päähäni aamuyöllä klo 4, kun olen sitä ensin kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän mietiskellyt. Siitä se sitten lähtee kehittymään.
Muunlaiseen työhön minusta ei enää ehkä tässä iässä olisikaan.
Miissä suojatyöpaikoissa tuollaista haahuilua siedetään ja vielä palkalla?!
Sellaisessa missä tulos ratkaisee? Minulla sama juttu (add) ja työskentelen parhaiten paineen alla, kun deadline ja päämäärä. Mulla menee oma tovi haahuilla fokukseen, kun se löytyy, olen todella tehokas. Kaikki ikään kuin kirkastuu ja sitten vaan tuulta päin. Ei ole väliä miten sinne maaliin päästään, kunhan sinne päästään.
Eiköhän suurimmalla osalla taiteilijoita ole ADD tai ADHD, koska he ovat erittäin luovia ja mielikuvitusrikkaita esim. Sibelius, Edelfelt jne ja ADD ja ADHD ei suinkaan ole mikään sairaus, vaan ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole mikään sairaus ,enemmänkin ominaisuus. Toki adhdsta johtuen voi tulla liitännäissairauksia
Tätä juuri, siksi minusta tää nykyinen ADHD oireilujen hoito on jo mennyt liian pitkälle, ei pidä heti lääkitä ja muuttaa persoonaa, vaan hyväksyä enemmän, kun oppiminen olisi enemmän lapselle mukautettua, niin näitä lääkityksiä tuskin edes niin usein tarvittaisiin. On oikeasti järkyttävää että 4-5v päiväkoti-ikäinen lääkitään, koska on villi, varsinkin kun tiedetään miten vähän henkolökuntaa tällä alalla on, niin ei pitäisi syyllistää lasta ekana ja yrittää tehdä hänestä helppo hoidettava.
Sulla on varmaan muutenkin korkea äo/hyvä päättelykyky. Mieheni vastaa hyvin kuvaustasi, vaikkei hänellä ole ainakaan todettu ADHD:ta. (En siis väitä, ettei sinulla olisi). Tuo vaihtelun ja haasteen tarve vaan koskee myös kaikkia vähänkin älykkäitä. Tietenkin sitten persoonallisuus ja tempperamentti vaikuttavat kiinnostuksen kohteisiin ja uralla menestymiseen, itsehillintä ja kilpailuhenkisyys noin yleensä on tässä eduksi.
Itseäni kiinnostaisi miten ADHD tyypillisesti diagnosoidaan? Viitsisikö joku asiasta tietävä tiivistää?