Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että pilaan parisuhteeni
08.10.2018 |
Taustaa: Olen entinen päihteiden käyttäjä ja elin kymmenisen vuotta suht sekavaa elämää vahingollisissa ihmissuhteissa. Päihdevuodet on takana päin ja olen löytänyt myös ihanan, kunnollisen, luotettavan, ns normaalin kumppanin. Tämä ihmissuhde on jotain mitä en ole koskaan kokenut, en lapsuudenkodissa enkä aikuisiällä parisuhteissa.
Kaikki tuntui kumppanini kanssa menevän hyvin, kunnes muutimme yhteen. Ennen yhteenmuuttoa kun hallitsin omaa arkeani, minulla oli vahva hyvä tunne itsestäni ja olin sinut menneisyyteni kanssa ja kiitollinen joka päivä että en juo enää, ja että olen päässyt niin pitkälle elämässä ja toipunut. Koin myös että ansaitsin viimein jotain hyvää ja ansaitsin hyvän parisuhteen. Yhteenmuuton jälkeen tilanne on muuttunut. Tunnen vain jatkuvaa sietämätöntä pelkoa, että pilaan tämän suhteen. Pohjimmainen tunne on se, että en ansaitse tätä ja "mitä mä edes yritän, ei tällainen elämä ole mua varten, en mä siihen pysty". Pelkään jatkuvasti, että kusen tämän homman ja että kusen sen jotenkin ihan huomaamattani. Että jos päästän itseni yhtään rentoutumaan ja uskomaan, että tämä on totta, tulee lähtö. Yritän peittää pelkoa mutta se heijastuu suhteeseen ja kumppani on huomannut sen ja olemme puhuneet asiasta kun yhteenmuuton jälkeen minussa on tullut esiin myös mustasukkaisia piirteitä. Tuntuu, että minulla oli paletti kasassa ja hallinnassa, mutta yhteenmuutto rikkoi sen. Rakastan kumppaniani ja yhteenmuutto oli hänen toiveensa.
Kohtalotovereita tai neuvoja?
Kommentit (11)
Miksi piti muuttaa yhteen? Mikä ihmeen kiire ihmisillä on muuttaa yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kumppanisi on tukenut sinua, kun olette keskustelleet näistä sinun peloistasi?
Hän tukee minua. Tietää menneisyyteni ja sanoo aina, että minun ei tarvitse pelätä. Mutta huomaan että pelkojen vuoksi meillä on ollut myös enemmän riitoja, ja niissäkin hän on ymmärtäväinen. Mutta sanoi viimeksi että hän ei jaksaisi väitellä turhista asioista, jos vain luottaisin häneen että hän haluaa tosissaan olla minun kanssani. Eikä minun tarvitse pelätä että hän edes olisi niin äkkipikainen että suhde voisi päättyä ykskaks vaan jos hänen mielestään olisi jokin asia joka on ongelma, hän ottaisi asian esille ja selvittäisi sen. Koittaa järjellä siis selittää ettei tarvitse pelätä ja myös tunnetasolla, sanoo että rakastaa ja välittää.
Ja etenkin aina näistä peloista puhuttaessa, eniten pelkään että suhde päättyy. Että kumppani sanoo että tämä on liian raskasta.
Miten voisin kääntää tämän kurssin itseni kanssa nyt. Ettei käy niin että asiat menee pieleen kun en pysty rentoutumaan. Viimeiset muutaman viikon asiasta on puhuttu ainakin pari kertaa viikossa.
Ja miksi muutimme yhteen, tunsin kyllä että onkohan liian aikaista. Käytännön asiat vaikutti myös ja kun kumppani asiaa ehdotti, päätin uskaltaa lähteä ihan konkreettisesti rakentamaan elämää hänen kanssaan.
Muutit yhteen hänen toiveesta, et omasta tahdostasi?
Ap hieno homma, että olet saanut päihteidenkäytön kuriin.
Muistathan kuitenkin, että kumppani ei ole sun terapeutti tai tukihenkilö. Ei kukaan jaksa olla suhteessa koko ajan se osapuoli, joka pistää kaikki omat ongelmat, toiveet ym. sivuun, koska toisen ongelmat vie kaiken tilan. Ihminen sun kumppanikin on. Myös hän tarvitsee huomiota ja ymmärrystä.
Mahdoitko lähteä liian nopeasti vakavaan suhteeseen?
Ei kuulosta ap siltä, että olisit vielä valmis tasaveroiseen parisuhteeseen. Aika uuvuttavalta kuulostat. Älä käsitä väärin. On mahtavaa, että olet taistellut tiesi kuiville. Olet kuitenkin vielä selvästi muutosvaiheessa. Et ole löytänyt tasapainoa.
Vähän epäreilua miestä kohtaan, että vaadit koko ajan vakuutusta siitä, ettei hän jätä. Hänestä saattaa tuntua, että hän ei edes uskaltaisi, sillä se murtaisi sinut. Aika raskas taakka toisen kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän, ap, jos hoitaisit ensin se pääsi kuntoon? Voisi olla paremmat mahkut niinku parisuhteenkin kanssa. Näitä asioita varten on olemassa ihan ammatti-ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Muutit yhteen hänen toiveesta, et omasta tahdostasi?
Kyllä minäkin halusin muuttaa, mutta se tuntui aika isolta askeleelta. Sisimmässäni epäilin, olenkohan valmis.
Tuntui että kumppanini näkee minut ehkä valmiimpana kuin olenkaan. Päihteidenkäyttäjän sisällä on usein rakkaudetta jäänyt lapsi ja vain päihteet menee siihen koloseen minne rakkaus ei pääse kun sitä ei ole oppinut koskaan vastaanottamaan.
Ainoa asia mikä lohduttaa tällä hetkellä on se, etten ole alkanut juomaan. Olen kyllä kerran jo käyttänyt rauhoittavia lääkkeitä, vaikka en saisi niitäkään mielelläni käyttää riippuvuushistorian vuoksi. Otin lääkkeen ns pahaan oloon jotta tulisi turta olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän, ap, jos hoitaisit ensin se pääsi kuntoon? Voisi olla paremmat mahkut niinku parisuhteenkin kanssa. Näitä asioita varten on olemassa ihan ammatti-ihmisiä.
Olen käynyt psykologilla 6 vuotta ja kaksi vuotta kelan terapiassa nyt. Lähestyn neljää kymppiä joten kyllä sitä vaan haluaa sen haaveen aidosta parisuhteesta täyttää. Tässä tosiaan tilanne oli se, että luulin että kaikki on suht hyvin käsitelty ja yhteenmuutto laukaisi tämän.
Mutta niin, näin minäkin ajattelen, että en varmaan vaan pysty tähän vielä sitten. Että oli liian aikaista. Tuntuu vaan pahalta kun on löytänyt erityisen ihmisen jollaista ei ole koskaan tavannut ja tässäkin keskustelussa lopputulema on siis se, että ei, en ole vielä ansainnut tätä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta ap siltä, että olisit vielä valmis tasaveroiseen parisuhteeseen. Aika uuvuttavalta kuulostat. Älä käsitä väärin. On mahtavaa, että olet taistellut tiesi kuiville. Olet kuitenkin vielä selvästi muutosvaiheessa. Et ole löytänyt tasapainoa.
Vähän epäreilua miestä kohtaan, että vaadit koko ajan vakuutusta siitä, ettei hän jätä. Hänestä saattaa tuntua, että hän ei edes uskaltaisi, sillä se murtaisi sinut. Aika raskas taakka toisen kantaa.
Kumppanini tietää, että en minä erosta murru ja että pärjään yksin. Olin pitkään yksin ennen häntä. Minäkin tiedän että pärjään yksin erinomaisesti, ei ole kyse siitä ettenkö pärjäisi yksin. Voisin muuttaa milloin vain takaisin elämään yksin ja olla yksin. Ongelma onkin se että tavallaan odotan sitä tapahtuvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap hieno homma, että olet saanut päihteidenkäytön kuriin.
Muistathan kuitenkin, että kumppani ei ole sun terapeutti tai tukihenkilö. Ei kukaan jaksa olla suhteessa koko ajan se osapuoli, joka pistää kaikki omat ongelmat, toiveet ym. sivuun, koska toisen ongelmat vie kaiken tilan. Ihminen sun kumppanikin on. Myös hän tarvitsee huomiota ja ymmärrystä.
Mahdoitko lähteä liian nopeasti vakavaan suhteeseen?
Meidän suhteessa käsitellään kyllä myös kumppanin huolia ja ongelmia, eikä hän joudu laittamaan niitä sivuun.
Aika moni tuntuu kuitenkin olevan sitä mieltä, että pitäisi olla täydellinen saadakseen luvan olla parisuhteessa. Mä olen kohta 40.. ollut tuen ja ulkopuolisen terapian piirissä 8 vuotta. Vieläkään en ole valmis.
Ehkä mun pitäisi vain olla kiitollinen, että kumppanini halusi kanssani suhteen ja minuun rakastui, vaikka tiesi historiani. Toki nämä ongelmat ovat uusia nyt. Niihin ei ole muuta ratkaisua minulla kuin olla hiljaa. Opettelen siis olemaan hiljaa enkä puhu näistä asioista enää. Seuraavan kerran kun pelot tulee taas pintaan, lähden lenkille.
Miten kumppanisi on tukenut sinua, kun olette keskustelleet näistä sinun peloistasi?