Lapsi on onnellinen kun on ainokainen

Vierailija kirjoitti:

En itse pitkien ikäerojen vuoksi ole sisaruksieni kanssa pahemmin tekemisissä. Mutta olisi aika kurjaa olla ainokainen, kun vastuu äidistä olisi ainoastaan silloin vain omassa niskassa. Nyt meitä kuitenkin on useampi pitämässä huolta äidistä.

Ja kyllähän se kiva on ollut, että meitä oli useampi, vaikka sisarukseni olivatkin minua paljon vanhempia

Tuo vanhemmista tasapuolisesti huolehtiminen ei todellakaan pidä paikkaansa vaikka sisaruksia olisi, olen sitä tässä nimittäin itse läheltä seurannut. Äidilläni on yksi veli mutta aika pitkälle yksin sai huonokuntoisen isoisäni asiat hoitaa yli 10 vuotta. Nyt ainoa elossa oleva isovanhempani, isäni äiti on muistisairas ja huonossa kunnossa. Isälläni on 2 veljeä, toinen ei itse asiassa ole yli 20 vuoteen ollut väleissä äitinsä kanssa jonkin mielestäni täysin naurettavan kiistan takia. Ei ole kertaakaan edes käynyt katsomassa mummua vaikka hän on jo monta vuotta asunut tuetussa palveluasumisessa ja vointi menee jatkuvasti alaspäin. Toinen veli sentään välillä käy katsomassa mutta muuten ei osallistu, kaikki hoitoon liittyvät ja muut käytännön asiat isäni saa hoitaa yksin.

Minulla on kolme nuorempaa veljeä enkä lapsuudessa juurikaan ollut veljieni ylin ystävä. Itse hankin aviomieheni kanssa vain yhden lapsen. Kumpikaan ei kaipaa suurperhettä ja tyttäremme on sitten kyllä ollut silmäterämme aina. Hän on paljon sosiaalisempi kuin me vanhemmat ja hänellä on aina  ollut paljon kavereita ja ystäviä. Hän on opiskellut pitkään ja matkustellut valtavan paljon, joten ei ole pitänyt kiirettä perheen perustamisen kanssa. Avomies hänellä kyllä on. Olemme varmaan kummajaisia, kun elämme omaa elämäämme emmekä pidä isoa perhettä siunauksena. Nautin hiljaisuudesta ja taiteiden harrastamisesta. Edes koiraa en kaipaa riesakseni. 

Minä olen ainokainen, enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia...en edes nyt, kun hoidan vanhojen vanhempieni asioita. Olen myös hc-luokan introvertti, tarvitsen paljon tilaa ja rauhaa, joten itsellänikin on vain yksi lapsi; kohta aikuinen, yltiösosiaalinen nuori, joka ei myöskään ole koskaan kaivannut sisaruksia (olen kysynyt), tosin eri perustein. Hänen mukaansa kavereissa on riittävästi tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsellani on kaksi pikkusisarusta, ja usein pyytää kolmatta...

Ja lapsiko päättää sisarustoiveillaan perheen lapsiluvun?

Ja kummasta hihasta tämän vetäisit?

Ainoan lapsen, nyt aikuisen, elämää seuranneena ei voi kuin todeta, että aikamoinen narsisti kasvoi tästäkin leidistä. Kaikki pitää mennä juuri niin kuin hän haluaa, jos ei, niin kamalia vapisevia ahdistuskohtauksia.

Ei maistunut työt, nyt iäkäs äiti papoo edelleen, ettei kullannuppu vain hermostu. Aina ollut äidin ja isin pikkuprinsessa. Siis nainen on 60v. ja käyttäytyy edelleen kuin teini. Pahaaoloansa yrittää helpottaa jatkuvalla ostamisella ja omaan napaan tuijottamisella. Hänen maailmaansa ei mahdu ketään muuta kuin hän ja vain hän. Lapsena kiusasi köyhiä serkkujansa ja diivaili vaatteillaan.

Kaikki tapaamiset hänen kanssaan muodostuvat hänen ongelmiensa ruotimisella, (omat tyttäret eivät halua pitää yhteyttä ja katkera siitä), milloin minkäkin ruumiinjäsenen sairaskertomuksella, sekä loputtomalla muiden syyttelyllä omista ongelmistaan. Jos esität oman mielipiteen asian laidasta, alkaa kiukuttelu joka päättyy itkuun . Tämä ainokainen herranterttu osaa manipuloinnin vaikka unissaan.