Lue keskustelun säännöt.
Miten sinulla menee elämässä?
06.10.2018 |
Kertokaa kuulumisianne tänne :) Ap on toipumassa mielenterveysongelmista ja kaikki näyttää ainakin nyt tosi valoisalta. Vähän on yksinäistä, mutta se ei haittaa tällä hetkellä. Todella positiiviset fiilikset. Ulkona on ihan kiva sää, voisin lähteä pyöräilemään kohta.
Kommentit (6)
Huonosti. Flunssaa poden jo kolmatta viikkoa. Veetuttaa kun haluaisi töihin mutta ei pysty, ei uskalla lähteä kun työ fyysisesti rasittavaa ja pelko että jos nyt lähtee liikkeelle liian aikaisin niin estää/hidastaa paranemista. Yksinäisyys tympii myös. Miehet kehuu mutta eivät näköjään ole yhtään kiinnostuneita olemaan yhteydessä silti. Masentaa tietää että luultavasti tässä yksin tulee jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Ystävät asuvat muualla. Lasten isä paljon pois kotoa. Ahdistaa. En meinaa jaksaa.
:(
Voimia sinne. Ahdistuksesta kannattaa mennä puhumaan jollekin. Jo pari psykologiaikaa voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Flunssaa poden jo kolmatta viikkoa. Veetuttaa kun haluaisi töihin mutta ei pysty, ei uskalla lähteä kun työ fyysisesti rasittavaa ja pelko että jos nyt lähtee liikkeelle liian aikaisin niin estää/hidastaa paranemista. Yksinäisyys tympii myös. Miehet kehuu mutta eivät näköjään ole yhtään kiinnostuneita olemaan yhteydessä silti. Masentaa tietää että luultavasti tässä yksin tulee jäämään.
(Hetero)naisilla on miehiä helpompaa löytää kumppani. Siitä vaan valitsemaan :) No ei, mutta uskon, että jatkamalla etsimistä löydät vielä hyvän miehen. Ne vaan tuppaa aina löytymään silloin, kun sitä vähiten odottaa. Opettele hurmaamaan ;)
Kiitos kysymästä vallan hienosti! :)
Perusasiat kunnossa; toimeentulo, asun yksin kissani kanssa ja nautin. Näen elämän valoisana ja tulevaisuuden toiveikkaana. Terveys tällä hetkellä huolen aiheena ja tutkimuksiin odotan. Odotan kovasti aikaa kun saadaan selville mikä minussa on ja voin alkaa hoidon. Odotan kovasti terveempää aikaa sen jälkeen.
Elämä nyt on ylä- ja alamäkeä, mutta kuinka osaisikaan nauttia ja arvostaa niitä hyviä hetkiä ja asioita jos huonompia ei välillä olisi? En jaksaisi millään elää voivottelemalla ja valittamalla kaikesta. Se olisi liian raskasta ja kauheaa elämän haaskausta! Katson että jokaisella ihmisellä on velvollisuus huolehtia itse omasta hyvästä olostaan ja tehdä sen eteen kaikkensa. Jos ei, ei saa eikä voi syyttää muita ja ympäristöä. Kaikessa on kysymys valinnasta, valitsenko kurassa kyntämisen vai nostanko katseeni valoon joka löytyy sieltä pilvien takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Flunssaa poden jo kolmatta viikkoa. Veetuttaa kun haluaisi töihin mutta ei pysty, ei uskalla lähteä kun työ fyysisesti rasittavaa ja pelko että jos nyt lähtee liikkeelle liian aikaisin niin estää/hidastaa paranemista. Yksinäisyys tympii myös. Miehet kehuu mutta eivät näköjään ole yhtään kiinnostuneita olemaan yhteydessä silti. Masentaa tietää että luultavasti tässä yksin tulee jäämään.
(Hetero)naisilla on miehiä helpompaa löytää kumppani. Siitä vaan valitsemaan :) No ei, mutta uskon, että jatkamalla etsimistä löydät vielä hyvän miehen. Ne vaan tuppaa aina löytymään silloin, kun sitä vähiten odottaa. Opettele hurmaamaan ;)
No kiitti. Oon mä jo aika paljon rennompi tän asian suhteen kuin vähän nuorempana, sikäli myös hurmaavampi kuin ennen (vähän sellainen ikä tuo varmuutta -tekijä tässä). Eikä mulle oo iso suru jos jää lapset tekemättä joten ei ole niin paljon menetettävää kuin niillä joilla omat lapset ja perhe isona haaveena.
Huonosti. Ystävät asuvat muualla. Lasten isä paljon pois kotoa. Ahdistaa. En meinaa jaksaa.