Lue keskustelun säännöt.
Poika 15 v. tuli kännissä kotiin
06.05.2006 |
Onhan tätä tavallaan odotettu, mielenkiintoa on ollut ja utelua asiasta.
Silti...syötiin koko pesue ja lähti ulos vasta klo 19. Pyysi lisäaikaa ja tuli kotiin sovitusti puoli tuntia myöhässä klo 23. Pyysi tekstarilla lisää aikaa.
Nyt on jo kahdet oksennukset siivottu, jotain väkevää on tullut juotua. Olen aivan shokissa. Mies matkoilla, sisarukset 4 ja 5 v. nukkuvat. Kuulemma 5 kaveria jakaneet puolikkaan ginin. Hän siis juonut 4-5 paukkua. Kännisen puheita, että piti kokeilla ja hän pärjää kyllä.
Pistin äsken käymään suhkussa nähdäkseni näön ja koordinaation tason. Uskallanko nyt antaa nukkua? Voinko itse nukkua...jos uni saapuu....
Surullista. Mutta elämää.
Kommentit (19)
mutta muistan, kun oma äitini lähestulkoon romahti, kun veljeni tuli 16-vuotiaana kännissä kotiin. Ymmärrän reaktion toki äidinvaiston näkökulmasta, mutta järjelläni ajattelen edelleen, että hän ylireagoi. Todella monet nuoret maistavat alkoholia, eikä heistä mitään rappiolla eläviä pummeja tule. Olen minäkin ollut lukemattomia kertoja päissäni 14-17-vuotiaana. Sen jälkeen lopetin juomisen.
Joten älä menetä yöuniasi, aamulla keskustelet pojan kanssa. Eiköhän hän itsekin tajua toilanneensa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuossa iässä useimmat pojat kokeileivat tuollaista ja varmasti on huomenna sellainen olo, ettei tee mieli ginejä vähään aikaan maistella.
Vaikeaa on se, kuinka menemme tästä eteenpäin.
Mulla oli koko illan fiilis, että jotain ihmeellistä on tapahtumassa. Eipä tullut tämä mieleen.
No pääasia kai on, että nukkuu omassa sängyssään eikä kadulla.
ja onneksi poika tuli kotiin ja nimenomaan uskalsi tulla kotiin. Parasta tässä on se, että aina voi tulla kotiin ja voi tuoda kavereitakin, jos eivät voi mennä kotiin syystä tai toisesta, mutta kuitenkin on paikka minne mennä.
Kaikesta oppii jotain ja joskus jotkut ihmiset eivät opi koskaan ja se lähtee jo nuoresta iästä, että ei halua tai on itsellä niin voimakas tahto, miten tässä homma hoituu niin, että antaa mennä vaan ja siihen on hirveän paha mennä sanomaan yhtään mitään, vaikka mieli tekisi. Jokaisen tahto on yllättävän voimakas jo luonnostaan ja sitä vanhemmat yrittävät taistella vastaan tavalla tai toisella.
Pitäisi kunnioittaa jokaista ihmistä oli nuori taikka vanha.
5 n. 13v. poikaa pyöräili tuntui sitten pihani ohi ja puhuivat kovaan ääneen että joku (heistä) oli koittanut panna muijaansa (omilla sanoillaa) perseeseen ja muut oli kuorossa että hyi helvetti nyt selvis etä jätkä on homo, mä en npysty edes ajattelee....
No mä samaa miestä niiden kaa, mutta olispa hauska haastatetta niitä 15v päästä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
5 n. 13v. poikaa pyöräili tuntui sitten pihani ohi ja puhuivat kovaan ääneen että joku (heistä) oli koittanut panna muijaansa (omilla sanoillaa) perseeseen ja muut oli kuorossa että hyi helvetti nyt selvis etä jätkä on homo, mä en npysty edes ajattelee....No mä samaa miestä niiden kaa, mutta olispa hauska haastatetta niitä 15v päästä :D
Näin lyhyessä tekstissä peräti 7 kirjoitusvirhettä...
vai mikä sua vaivaa... Ota muutama, niin ei pilkku nussi silmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojan repusta. En itse polta, ja haistan kyllä jos normaalisti niin tekisi.
Ultimate-seikkailu.
Miten rankaisisitte?
Poika tietää että on tehnyt väärin. Älä huuda, älä ole väkivaltainen, ole aikuinen, käyttäydy kuin aikuinen.
Ole välittävä, anna nukkua humala pois ja keskustele. Sano et on ok, kokeilla ja kerro alkoholista ja sen vaikutuksista. Sanoisin, että kaikki tekee tuota.. älä hätäänny liikaa=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta huomasin, että toivoi asian jäävän meidän väliseksi. Halusi selvästi peitellä jälkiään, ei kerrota. Eli ei kokeilua niin-ei mieshahmoa näkösällä.
Poika elää kahden kohdin väliä, joka toinen viikko meillä joka toinen omalla isällään.
Jestas kun vaikeaa. En tiedä kuinka etenen. Hänen pitäisi lähteä 2 vkon päästä joukkueensa kanssa matkalle ulkomaille. Ei vanhempia mukana.
Aloitin juomisen 14-vuotiaana. Poikasi on aivan normaali nuori, kun kokeilee viinaa ja tupakkaa.
Omalla kohdallani yletöntä juomista hillitsi vanhempien ehdoton kielteisyys viinaa ja tupakkaa kohtaan. Joinja poltin silti, mutta aina kuulin heidän äänensä takaraivossani ja se esti minua tekemästä hulluimpia juttuja. Vaikka vanhempani korostivat, että juomista ja tupakointia EI sallita, kotiin saa aina tulla ja heihin voi aina luottaa.
Hassua, mutta se oli aika hyvä tapa minusta. Vanhemmillani oli tuohon aikaan liikaa muita murheita, eivätkä he kuitenkaan ehtineet/jaksaneet olla tarpeeksi tiukkoja valvonnassaan.
Jos olisin sinä, puhuisin aamulla pojan kanssa kuin aikuinen aikuiselle. Rauhallisesti selvittäisin, että tällaista ei missään nimessä hyväksytä ala-ikäisen käytökseksi. Ja että töppäyksistä on aina seuraus. Ottaisin viikkorahat ja jonkun mukavuusjutun (esim. tietokoneen) pois joksikin aikaa.
Kertoisin, että jos töppäily vielä toistuu, rangaistukset jatkuvat ja kovenevat. Olen omille lapsilleni (jotka ovat vielä pieniä) suunnitellut sellaista " rangaistusta" , että jos liikaa töppäilevät, vien heidät vapaaehtoistyöhön jonnekin sairaalaan osastolle. Paras olisi osasto, jossa olis vaikkapa nuoria rattijuopon vammauttamia ihmisiä/alkoholisteja tai keitä nyt tahansa oikeastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rankaiseva vanhempi, tai voit vain työnträä lasta kauemmaksi itsestäsi!
Se nimittäin on oikeasti hieno ja tärkeä asia että voi tulla kotiin vaikka olisikin mokaillut.
Teet vain selväksi rauhallisesti että poika ymmärtää ettei asia ole OK, mutta kerran erehdys sallitaan.. ja toivottavasti seuraavaa ei tule, että oksennella tarttisi.
Päästä matkalle yms, jos haluat rankaista niin jotain lievenpää, sellainen matkan kieltäminen jää mieliin ikiajoiksi, mutta ei välttämättä opeta kiertämään tyhmyyksiä vaan vain miten ei jää kiinni!
Se on selvä viesti, että juoda ja polttaa saa.
Muistan hyvin selkeästi, kuinka kiero sitä osasi muka puhtoinen 14-vuotias tyttönenkin olla vanhempien edessä ja selän takan teki aivan jotain muuta.
Mieti omaa kouluaikaasi...millainen opettaja sai oppilaat parhaiten pysymään ruodussa? Kuuntelemaan ja tottelemaan? Huumorintajuinen, lämmin, mutta tiukka ja hiukan pelottavakin.
Sellaisen tulisi vanhempienkin olla! Pieni pelko pitää ruodussa.
Nyt poikasi on varmasti valmis lupaamaan mitä tahansa, kunhan pääsee vaan pälkähästä.
Ottaisin viikkorahat ja tietokoneen pois. Kai pelimatkalla on joku aikuinen mukana? Teet selväksi, että jos matkalla töppäillään, on rangaistukset vieläkin ankarammat. Ja pojan isälle kerrto tietysti myös. Hänen täytyy tietää, missä mennään.
t. se äskeinen, olinkohan 13?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tosiaankin aion kertoa isälleen. Hänellä ei tietsiklkaa käytössään, joten ajattelin ottaa puhelimen pois pariksi päivää ja arestia kaksi viikkoa.
Joukkueen eteen tekemiset on toinen juttu: pitäisiko valmentajlle kertoa tästä asiasta vai luuletteko, että morkkis kantaa kahden viikon yli?
Älä kuitenkaan ala huutaa ja raivota!
Ole aikuismaisen asiallinen, ja ymmärtäväinenkin!
muistan kauhulla tuon ajan, kun ensimmäisiä kertoja kumpikin tuli ottaneena kotiin. Itse en pahemmin juo, kännisiä pelkään ja alkoholismia (varsinkin omille lapsilleni).
Eli juu, en mikään kauhean ymmärtäväinen äiti tuon suhteen. Siltikään poikien ei tarvitse pelätä ja salata touhujaan, me vanhemmat vain paheksutaan, opetetaan ja varoitetaan eikä luonnollisestikaan rahoiteta lasten juomista tai edes olla mitään juoksu-poikia omille lapsille ja kanneta juomia heille kotiin..
Onneksi kumpikaan pojista ei näytä tulevan agressiivisiksi tai sammuvan helposti, kaveritkin on tuttuja ja huolehtivaisia. Silti on aina pelko persuksen alla kun tietää, että pojat on jossain tuolla.. Ja jatkuvasti saa kuulla kauhutarinoita.
Kotiintuloajat on ja myöhästelyt ja lisäajat hoituu nekin keskustelemalla. Olen myös tarjoutunut hädän tullessa kuskiksi (eksyy, kaveri sammuu, uhkatilanne jne).
Pääasia että ollaan puheväleissä, eikä poikien tarvitse valehdella tai salailla, tällä tavoin tietää mitä, missä, milloin. Pakkohan sitä on luottaa, vaikka emme kaikkea kokonaisena nielekkään.
Tupakointia emme sallisi ollenkaan ja sitä varten on ollut jos jonkinlaista porkkanaa ja lahjontaa (mopobensaa, ajokorttia jne), vaan mitä sitä vanhemmat muuta voi... käskyt, rangaistukset (rahalliset), valistukset, esimerkit ei auta:/
että voisiko kuitenkin olla palkitsevampaa pitää asia nyt kahden välisenä eikä kutsua apuun koko ratsuväkeä?
Ei siis ole mikään superhäirikkö, ainakaan vielä....
...että antaisit pojalle rangaistuksia jonkinmoisia, mutta töppäyksestä olisitte aika hissukseen. Pojalle voisi selvittää, että jokainen erehtyy ja se jokaiselle sallittakoon. Mutta jos toisen kerran töppää, on sitten jo isompi juttu ja sitten se " koko ratsuväki" kutsutaan paikalle.
Uskon kyllä, että vanhempien esimerkillä ja toimintatavoilla on iso merkitys, vaikka se vanhemmista ei siltä näyttäisikään. Kun vanhemmat eivät innostu liikaa kirkumaan ja meuhkaamaan, vaan keskustelevat lapsen kanssa rauhallisesti aikuisten tyyliin (mutta silti tuomiten töppäilyt), lapselle muodostuu oma säätely näihin juttuihin.
Vaikka juopottelu ja tupkointi jatkuisikin, sillä on silti merkistystä. Kun ajattelen omien vanhempinei tapaa käsitellän näitä, se on vaikuttanut paljon. Jos vanhempani olisivat olleet sallivampia, esim. kynnys huumeisiin olisi voinut olla matalampi.
Tärkeintä minusta on se, että lapselle välittyy vanhempien kanta päihteisiin, vanhempien välittäminen lasta kohtaan (olipa hän minkälainen tahansa) ja kuitenkin se, että vanhemmat luottavat lapseen, että hän osaa itsekin ajatella, miten toimia. Jos 15-vuotiasta alkaa liikaa käskemään ja pomottamaan, lopputulos voi olla vielä kamalampi, täysi uhma. Jos lapsella on osa vastuusta itsellään, uskon sen olevan parempi vaihtoehto.
Mutta vaikea sanoa, omat lapseni ovat vielä niin pieniä. Nämä ajatukset pohjautuvat omaan nuoruuteeni vaan...
silloin kun sinä olit nuori ja jos tuollaista sattui/olisi sattunut.
Ei tarvitse hyväksyä, mutta toisaalta ei kyllä kannata kauheesti kauhistellakaan. Pääasia että uskalsi tulla kotiin eikä sepittänyt mitään valheita, että joku laittoi tyrmäystippoja kokikseen...