Kehu anoppiasi!

Loistava kokki. Erittäin taitava lasten kanssa. Kiva, mutkaton ihminen. Pidän hänestä.

Ei ole liikaa tuputtanut apua

Kohtelias ja puhuu aina nätisti. Lapsia kehuu. Lasten kasvaessa on auttanut monessa asiassa, kun ovat aloitelleet itsenäistä elämää. 

Asuu kaukana ja hoitaa miestään. Ei soittele usein miehelle. Antaa lapsille rahaa merkkipäivinä.

Minulla on oikeasti aivan ihana anoppi. Ja appi. Olimme teinejä kun aloimme mieheni kanssa seurustella. Meillä oli kotona aina rauhatonta, mutta anoppi ja appi saivat minut aina tuntemaan oloni tervetulleeksi ja rakastetuksi. Kuin olisin saanut miehen lisäksi välittävät vanhemmat.

Ei ollut  asiallinen, eikä mukava, eikä reilu, ei osannut kokata jne. Ainut oli että   oli kova tekemään töitä, mitä sitten sattuikaan  osaamaan

Mä olen aina tykännyt aopistani. Hän on erilainen ihminen, joihin olen tottunut... Ihana tyyppi paljaine varpaineen, pitkine mekkoineen ja miljoonine koruineen. Hän helisee halatessaan ja hän halailee paljon. Muistaa kertoa, että rakastaa jokaista ja kuuntelee! Elättää itsensä taiteilijana. 

Käytännön asiat handlaa sinnepäin, mutta kuuntelee ohjeita ja noudattaa niitä hyvin. Alkuun vierastin ajatusta, että lapsia jättäisin hänelle hoitoon, mutta onhan hän lähes yksin kasvattanut kolme poikaa täysipäiseksi kansalaiseksi, joten eiköhän tuo jotain osaa. Kovia duunareita niistä on tullut. 

Anoppilassa saa rakentaa majoja ja jättää ne odottamaan seuraavaa kertaa. Siellä voi nähdä keijuja, tehdä peikoille pesiä ja nähdä muutakin metsänväkeä, kunhan jaksaa hissukseen odottaa.

Mua se vie taidenäyttelyihin ja teatteriesityksiin ja viinille. Mä tykkään ja viihdyn. 

Mulla on ihana anoppi. Ollaan tosi erilaisia, mutta hän on hyväntahtoinen ja epäitsekäs. Aina valmis auttamaan. Käsistään kätevä ja erinomainen kokki. Ei ole ikinä työntänyt nenäänsä meidän asioihin turhan pitkälle. Suloinen ihminen.

Tulimme hyvin toimeen 47 vuotta.  Muistelen häntä lämmöllä.

En kehu!

Kiitos kun et ole olemassa. Olet maailman paras anoppi.

pakko kehua, 85v ja toi mulle ison viskipullon joululahjaksi. 

Ei ikinä häiritse meitä turhaan, ei koskaan nalkuta, ei tuomitse. 

.

.

.

.

.

Kerran vuodessa käydään hänen haudallaan.

Mun anoppi on onneksi niin kovaa suuttunut mulle ja miehelleni, että katkaisi välit. Me kun ei julmasti annettu anopin järjestellä keittiötä uusiksi eikä otettu vastaan tummanruskeaa rumaa mattoa, jonka oli ihan vartavasten meille kutonut (pyytämättä). Oltiin pari hetkeä sitten ostettu uusi matto olkkariin, siihen tilalle der korppikotka sen maton ajatteli. Sitten itkua, kun meille ei mikään kelpaa. Plus kaikki muut. 

Siis hyvä puoli on se, että ymmärtää pysyä suutuksissaan kaukana.

Anoppi sanoi, että kyllä sun nyt Maija pitää oppia puhumaan ruotsia. Miehensä oli roskakuski ja hänen poikansa myöskin.  Niin mihin sitä ruotsinkieltä siinä kohtaa pitää osata?

Valitettavasti hän kuoli pari vuotta ennen kuin aloin seurustella mieheni kanssa. Olisin kyllä halunnut sanoa hänelle, että oli kasvattanut tosi mukavan ja fiksun miehen....

Kutsun anoppiani mutsiksi kuten myös mieheni. Näen heidät todellakin vanhempinani(mme). Ja olemme kaiken lisäksi uusperhe. Mutta tässä auttaa se, että ex-miniä ei ilmeisesti ollut kovin mieluinen.

Anoppi on hyvä kokki Hän ei sekaannu elämämme eikä jaa pyytämättä neuvoja, vaan on luontaisen suvaitsevainen ja hyväksyy erilaiset tavat elää. Anopilla on myös hauskat jutut ja osaa hullutella. On ikäisekseen (86v) todella hyvässä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina tykännyt aopistani. Hän on erilainen ihminen, joihin olen tottunut... Ihana tyyppi paljaine varpaineen, pitkine mekkoineen ja miljoonine koruineen. Hän helisee halatessaan ja hän halailee paljon. Muistaa kertoa, että rakastaa jokaista ja kuuntelee! Elättää itsensä taiteilijana. 

Käytännön asiat handlaa sinnepäin, mutta kuuntelee ohjeita ja noudattaa niitä hyvin. Alkuun vierastin ajatusta, että lapsia jättäisin hänelle hoitoon, mutta onhan hän lähes yksin kasvattanut kolme poikaa täysipäiseksi kansalaiseksi, joten eiköhän tuo jotain osaa. Kovia duunareita niistä on tullut. 

Anoppilassa saa rakentaa majoja ja jättää ne odottamaan seuraavaa kertaa. Siellä voi nähdä keijuja, tehdä peikoille pesiä ja nähdä muutakin metsänväkeä, kunhan jaksaa hissukseen odottaa.

Mua se vie taidenäyttelyihin ja teatteriesityksiin ja viinille. Mä tykkään ja viihdyn. 

Anoppisi kuulostaa paljon sinua kivenmalta.

Ei ole anoppia. Eikä miestäkään. Molempi parempi.