Lue keskustelun säännöt.
Tässä syy miksi en kerro äidilleni mitään:
29.09.2018 |
Oli asia kuinka pieni tahansa, niin sitä vatvotaan viikkotolkulla. Esim. kerron lapsen saaneen ruotsinkokeesta 10. Keskustelusta seuraavana päivänä tulee viesti, että ruotsi kannattaa sitten kirjottaa ylioppilaskokeissa. Sitten tulee linkki uutiseen, jossa kerrotaan ruotsinkielen osaajien puutteesta. Ja viikonpäästä ruotsinkielenkääntäjien keskipalkkatiedot.
Kuka jaksaa tollasta vatvomista? Ja hei, lapsi on vasta yläkoulussa.
Kommentit (4)
Sama.
Meillä vaan se kääntyy aina niin, että ”älä nyt vaadi siltä lapselta liikaa”. Miten kamalaa kun lapselta vaaditaan liikaa. Ihan selkeesti on uupunut. Ai kamala sentään. Viimeinen tikki oli se että lapselle laitettiin viesti että menee psykologille juttelemaan stressistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi sentään miettii tulevaisuutta. Minä kun kerron lapsesta jotain, äitini ottaa esille yli 40-60 vuotta sitten tapahtuneita asioita relevanttina ollenkaan ajattelematta että asiat ja tiede ovat kehittyneet.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi sentään miettii tulevaisuutta. Minä kun kerron lapsesta jotain, äitini ottaa esille yli 40-60 vuotta sitten tapahtuneita asioita relevanttina ollenkaan ajattelematta että asiat ja tiede ovat kehittyneet.
Tosiaan. Meillä vatvotaan myös aina omat kouluasiat samalla. Joka ikinen kerta. Ja neuvotaan niiden pohjalta.
2
Hirveä äiti ja isoäiti, kun on kiinnostunut lapsenlapsensa tulevaisuudesta. Monestihan isovanhemmat yrittävät tukea lasta suuntaan, jossa huomaavat hänen olevan hyvä. Ehkä eivät itse saaneet tukea tai haluavat lapsen menestyvän.