Alkava murrosikä..*menee hermot*

Onko muiden n. 12-vuotiaiden lasten vanhemmilla joskus tunne, että olisi helpompaa vain heittää "pyyhe kehään" ja antaa periksi? Välillälapsi on ihana oma itsensä, mutta välillä riiviö, joka ei usko yhtään mitään. Väittää vastaan KAIKESSA ja erehtyy välillää haukkumaankin vanhempiaan.

Tiedän, että tämä kuuluu asiaan, mutta vinkkejä kaipaan miten pärjätä alkavan teini-ikäisen kanssa?

Auttaako paremmin kehu ja kannustus kuin rangaistus?