Lapsen yökyläily ongelma, äidille

Minkä ikäinen lapsi?

Itse oöen vetänyt rajan siihen, että alle kouluikäisenä ei yökyläillä. Ekalla luokalla lapset on saaneet oman puhelimen ja muutenkin kypsyys on tuntunut riittävän tässä kohtaa. 4-6-vuotiasta en vielä yökylään laske kun en jaksa mennä keskiyöllä hakemaan pois.....

Vierailija kirjoitti:

Kun äiti on masentunut, lapsella ilmenee useammin käytöshäiriöitä. Jos me tunnemme toisemme, mikä on ihan mahdollista, olen tehnyt tilanteesta jo lastensuojeluilmoituksen. Aihe vaatii olosuhdeselvityksen. Voiko lapsi olla tällä hetkellä edes luonasi, voimatta itsekin pahoin ja traumatisoitumatta lopuksi iäkseen. Lasta pelottaa luultavasti vointisi.

Lasta ei voi käyttää terapeuttina, eikä tukena, eikä häntä saa estää poistumasta paikkaan, joka voisi olla lapselle helpompi paikka olla edes hetken. Olet itsekäs ja ajattelet vain itseäsi. Aikuisten jutut on aikuisten juttuja, eikä ole lapsen tehtävä tukea tai kannatella sinua. Hänen kehittymätön itsetuntonsa ei ole vielä riittävän vahva. Jos lapsi on yhden yön pois, sinun tehtäväsi vanhempana on kestää se.

Toivon silti sinulle kaikkea hyvää, mutta vapauta edes lapsesi mielenterveysongelmilta.

Oho... ja ilmoituksen syyksi laitoit vauva-foorumilla näkemäsi anonyymin kirjoituksen. Huh, huh...

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan (nyt jo teini-ikäinen) lapsi ole ollut koskaan missään yökylässä eikä meillä ole kukaan hänen kavereistaan ollut yökylässä. Ei nykyisin tarvitse ollakaan, koska nykyisin melkein kaikilla on omat autot, joilla voi hakea lapsensa pois kylästä, jottei tarvii sinne jäädä yön yli. Ja yleensähän kaverit asuvat aika lähellä, joten ei ole tarvetta jäädä yöksi. Omasta lapsuudestani muistan, että oma bestikseni oli meillä pari kertaa yökylässä viikon mittaisia pätkiä linja-autolakon takia.

Mitä ihmettä. eikö teini ikäinen lapsesi ole ikinä ollut yötä erosta sinusta. Voi tulla ongelmia itsenäistymisen suhteen. Kasvatus 5/5.

Lapsuudessahan parasta oli olla yötä jonkun luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äiti on masentunut, lapsella ilmenee useammin käytöshäiriöitä. Jos me tunnemme toisemme, mikä on ihan mahdollista, olen tehnyt tilanteesta jo lastensuojeluilmoituksen. Aihe vaatii olosuhdeselvityksen. Voiko lapsi olla tällä hetkellä edes luonasi, voimatta itsekin pahoin ja traumatisoitumatta lopuksi iäkseen. Lasta pelottaa luultavasti vointisi.

Lasta ei voi käyttää terapeuttina, eikä tukena, eikä häntä saa estää poistumasta paikkaan, joka voisi olla lapselle helpompi paikka olla edes hetken. Olet itsekäs ja ajattelet vain itseäsi. Aikuisten jutut on aikuisten juttuja, eikä ole lapsen tehtävä tukea tai kannatella sinua. Hänen kehittymätön itsetuntonsa ei ole vielä riittävän vahva. Jos lapsi on yhden yön pois, sinun tehtäväsi vanhempana on kestää se.

Toivon silti sinulle kaikkea hyvää, mutta vapauta edes lapsesi mielenterveysongelmilta.

Oho... ja ilmoituksen syyksi laitoit vauva-foorumilla näkemäsi anonyymin kirjoituksen. Huh, huh...

Kirjoittajahan sanoi "jos me tunnemme toisemme" eli ilmeisesti tuntee henkilön joka kuulostaa tältä ap:lta ja on tehnyt hänestä ilmoituksen.

Ei kukaan siihen tuhoudu, että ei käy yökylässä. Nykyajan hömpötyksiä.

Ei kai kukaan tee lasua vauvapalstalta? Tein sen sellaisesta tutusta, jonka lapsi on tyttäreni kanssa samalla luokalla. Olen kuunnellut kun lapset leikkivät, kuinka huolissaan tyttäreni kaveri on äidistään, joka on hyvin tasapainottomassa tilassa ja selkeästi ahdistunut. En enää pystynyt katsomaan vierestä apeaa ja huolesta soikeana olevaa lasta. Jonkun pitää olla näiden mielenterveyspotilaiden lasten puolella. Minä voin vain ilmaista huoleni, lasu voi toimia tilanteen mukaan. Heillä on siihen resursseja.

Kirjoitin alunperin: Jos me tunnemme toisemme, mikä on ihan mahdollista, olen tehnyt tilanteesta jo lastensuojeluilmoituksen.

Suomi on pieni maa.

Vierailija kirjoitti:

Miten Ahdistus ja lapsen yökyläily edes liittyy toisiinsa?

Ihmettelin samaa. Toimiiko lapsi äidin lääkärinä tai terapeuttina?

Luulis olevan kaikille osapuolille hyvä että kontakteja riittää.

Toimin itse toisen vanhempani tukihenkilönä varhaisesta teini-iästä alkaen toisen vanhemman tehtyä it&sarin (mut pakotettiin siihen). Tietenkään en tajunnut kuviota ennen kuin aikuisena.

Liioittelematta voi sanoa että mun elämä meni pilalle.

Intissä näkee näitä mammanhelmoissa pyörineitä, jotka ovat ihan ulalla ja surkeina, kun mamma ei ole enää käskemässä hampaiden pesulle ja pyyhkimässä takapuolta. Parhaiten pärjää, kun on saanut turvassa vähän levitellä siipiään ja testata miten pärjää itse elämässä. Enkä saata uskoa, että kenellekään tekee hyvää olla ahdistuneen äidin tukipilari.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on jotenkin tosi jumissa. Ja uskokaa vaan saan terapiaa ja lääkkeitä. Alkuun lapseni oli usein kavereilla yötä mutta sitten joskus kävi niin että hän valitti yökyläilyn jälkeen ettei kylässä ollut mukavaa tai tuntui ikävältä olla kylässä yötä. Sen jälkeen menin aivan lukkoon. Itse en koskaan lapsena ollut kenelläkään yökylässä. Pelkään että pilaan lapseni elämän, mutta olen niin ahdistunut että pelkään oman elämäni puolesta. Tiedän että asia saattaa vaikuttaa pieneltä mutta itselleni se on elämääni hallitseva asia.

Jos tiedän olen lapselle haitaksi niin pitäskö mun vaan häipyä?

miksi ihmeessä edes olet mennyt lisääntymään? Oletteko eronneet lapsen isän kanssa?

Voisi olla muksun parempi asua isänsä kanssa mieluummin, tarttuu tuo ahdistus vielä häneen tuolla menolla. Et kait halua pilata lapsesi loppuelämää?

Turvallinen kiintymyssuhde lapsen tuntiessa vanhempiensa olevan fyysisesti ja emotionaalisesti läsnä tarjoaa hänelle turvallisen pakopaikan. Se on kuin tukikohta, josta käsin lapsen on turvallista tutkia maailmaa. Lisäksi se tarjoaa lapselle mallin muihinkin ihmissuhteisiin. Lapsen varttuessa ja kaivatessa enemmän itsenäisyyttä sekä lapsi että hänen vanhempansa vastustavat eroa. Jos kiintymyssuhde on turvallinen, tämä vaihe sujuu kitkattomasti.

Jos lapsi ei koe kiintymyssuhdettaan turvalliseksi eikä luota vanhempiinsa, hänelle kehittyy todennäköisemmin ahdistuneisuushäiriöitä, erityisesti juuri eroahdistushäiriö.

Jos vanhemmat puolestaan ovat itse ahdistuneita ja masentuneita tai jos heillä on muita ongelmia, tämä voi edesauttaa turvattoman kiintymyssuhteen kehittymistä.

Jotkut vanhemmat ovat ylisuojelevia ja haluttomia sallimaan lapselle tämän iän edellyttämää itsenäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äiti on masentunut, lapsella ilmenee useammin käytöshäiriöitä. Jos me tunnemme toisemme, mikä on ihan mahdollista, olen tehnyt tilanteesta jo lastensuojeluilmoituksen. Aihe vaatii olosuhdeselvityksen. Voiko lapsi olla tällä hetkellä edes luonasi, voimatta itsekin pahoin ja traumatisoitumatta lopuksi iäkseen. Lasta pelottaa luultavasti vointisi.

Lasta ei voi käyttää terapeuttina, eikä tukena, eikä häntä saa estää poistumasta paikkaan, joka voisi olla lapselle helpompi paikka olla edes hetken. Olet itsekäs ja ajattelet vain itseäsi. Aikuisten jutut on aikuisten juttuja, eikä ole lapsen tehtävä tukea tai kannatella sinua. Hänen kehittymätön itsetuntonsa ei ole vielä riittävän vahva. Jos lapsi on yhden yön pois, sinun tehtäväsi vanhempana on kestää se.

Toivon silti sinulle kaikkea hyvää, mutta vapauta edes lapsesi mielenterveysongelmilta.

Oho... ja ilmoituksen syyksi laitoit vauva-foorumilla näkemäsi anonyymin kirjoituksen. Huh, huh...

Kirjoittajahan sanoi "jos me tunnemme toisemme" eli ilmeisesti tuntee henkilön joka kuulostaa tältä ap:lta ja on tehnyt hänestä ilmoituksen.

Kirjoittaja vaikuttaa juuri sellaiselta pöpiltä, jota kukaan ei halua peräänsä. Osaa "tunnistaa" vainomansa henkilön jopa tuhansien anonyymien nettikirjoittajien joukosta. Kaikesta päätellen tämä vainottu on jossain kohtaa ärsytyänyt tätä pöpiä (ei päästä lastaan tämän luo yöksi) ja nyt pöpi näkee uhrinsa kaikkialla ja miettii tätö aivan liikaa. Kokemusta on.

Kavereiden luona yötä oleminen on kivaa ja jännää. Siinä näkee muitakin kuin oman kodin systeemejä, mikä on vain hyväksi.

Voi olla, että seuraavana päivänä tulee mielellään kotiin.

Itse tyrmistyin lapsena, kun kaverin äiti kysyi otatteko kaakaota. Sanoin että mennään leikkimään siksi aikaa kun vesi kiehuu.

Ei tarvinnut, äiti otti hanasta kuumaa vettä!

Hirveän makuista!

Mitä jos soittaisit itse lastensuojeluun? Saatte kaikki mahdolliset tukitoimet. Yksin et pärjää, ja ahdistuksesi vaikuttaa myös lapsesi tulevaisuuteen. Vaikutat siltä, että sinulla on vielä sen verran voimavaroja jäljellä, että tukitoimilla perheesi saadaan nostettua uuteen kukoistukseen ja ahdistuksen tasoa laskettua. Tiesithän, että ahdistukseen on mahdollista saada myös toimivia lääkkeitä.

Lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömiä sosiaalihuollon palveluita voivat olla myös vanhemman asiakassuunnitelmaan kirjattavat palvelut. Vanhemman asiakassuunnitelma voi olla laadittu lastensuojelussa (lastensuojelulain 30 § 3 momentin mukainen suunnitelma huostaanotetun lapsen vanhemmalle), sosiaalihuoltolain mukaisissa palveluissa  tai esimerkiksi aikuissosiaalityössä. Näihin kirjattavat palvelut voivat olla lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömiä, jolloin ne tulee järjestää (esim. päihdehuollon palvelut).

Vierailija kirjoitti:

Ei jos mä pystyn antaan lapselleni kaiken muun paitsi kavereiden kanssa yökyläilyn niin kuinka paska mutsi olen? ap

No riippuu siitä pelkäätkö lapsen puolesta vai onko lapsen oltava kotona, koska sinä et osaa olla yksin. Jos jälkimmäinen niin aika paska, koska lapsen ei tule olla vastuussa äitinsä hyvinvoinnista eikä kokea, että on pakko olla kotona tai äiti ei pärjää. Silloin lapsesi tulee kokemaan huonoa omatuntoa normaalista kasvamisesta ja omilleen lähdöstä.

Kuinka vanha lapsi on?

Meillä oli tyttärellä 10-vuotiaana jatkuvasti jotain pyjamabileitä luokan tyttöjen kanssa. Ne sitoivat luokan tyttöjä tiukasti yhteen. Nyt kun tytöt on jo melkein aikuisia, nämä suhteet kantaa vieläkin. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos en olisi päästänyt tytärtäni mukaan. Ehkä hänet olisi suljettu ulkopuolelle.

Se, että ei päästä yökylään on murto-osa ongelmaa. Äidin raju ja pelokas ahdistuu tarttuu varmasti lapseen.

En nyt oikein usko ap.n tarinaa todeksi.

Kyllä jokainen päästää lapsensa yökylään jos sinne erikseen kutsutaan.

Tuo on tosi outo kommentti että miksi olen mennyt lisääntymään? Sairastuin vasta lapsen syntymän jälkeen. Eli ahdistukseni pilaa lapsen, ilmeisesti myös itsemurhani pilaa lapsen? Mitä siis teen? Sairaalaan tuskin pääsen. Lääkkeet pilaavat minun lopun elämän. En myöskään ymmärrä mitä hauskaa yökyläilyssä on? Mutta ehkä olen vain tyhmä. Varmasti lapselle olisi parempi elää jonkun muun huolehtivan aikuisen kanssa ja minä olen turha.

ap

31 tuo oli hyvä vastaus siinä mielessä että oma ahdistukseni johtuu ilmeisesti tuosta omasta lapsuudestani.... Ja kyllä olen saanut oman ahdistukseni omalta isältäni. ap