Tahdosta riippumaton hoito (fyysinen, ei psykiatrinen)

Ei ole kokemusta. Eihän ne sua hoida jos et halua.

Ei voida pakottaa. Täytät sairaalassa omasta tahdosta poistumislomakkeen ja lähdet. Helppoa.

Ei mitenkään. Voit kävellä ulos ihan milloin haluat, jos pystyt. Mutta kun hoito jää kesken, se kirjataan että itse jätit sen kesken.

Pakkohoitoon voidaan määrätä jos on vaaraksi itselleen tai muille (tai sairaus pahenee jos siihen ei puututa esim. syömishäiriöiden yhteydessä), mitkään muut toimenpiteet eivät auta ja henkilöllä on psyykkinen mielenterveyden häiriö. Kaikkien kriteerien tulee täyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoitoon voidaan määrätä jos on vaaraksi itselleen tai muille (tai sairaus pahenee jos siihen ei puututa esim. syömishäiriöiden yhteydessä), mitkään muut toimenpiteet eivät auta ja henkilöllä on psyykkinen mielenterveyden häiriö. Kaikkien kriteerien tulee täyttyä.

Voidaanko syövän hoitoon määrätä, jos todetaan mielenterveysongelmaiseksi?

Kiitos tähänastisista vastauksista.

Kuitenkin mulle sanottiin, että psykiatrin kanssa joutuisin juttelemaan ja hän tekisi arvion että saanko päättää tilanteestani. Mitään mielisairautta (ainakaan diagnosoitua sellaista eikä niitä varmaan hetkessä diagnosoida) mulla ei ole. Ei myöskään akuuttia hengenvaaraa enkä tätä voi tartuttaa.

Onko kyseessä siis vale ja voisin oikeasti lähteä?

Minkätyyppisestä hoidosta on kyse? Miksi haluat keskeyttää hoidon?

Kyllä ihmisellä on oikeus kieltäytyä hoidosta jos on kykenevä tajuamaan ratkaisunsa seuraukset.

Jos kyse on henkeä uhkaavasta sairaudesta, varmasti tuo kykenevyys halutaan jollain tavoin todentaa.

Jos taas kyse on lievemmästä, mutta vakavasta sairaudesta, yleensä halutaan että potilas allekirjoittaa ”poistuminen omalla vastuulla”-paperin.

Mutta ei voi hoitaa väkisin jos täysissä järjissään sanoo että en halua.

Omassa työssä hoidan vaikeasti sairaita aikuisia, joiden sairaus aiheuttaa juuri sitä etteivät ymmärrä heillä olevan jotain vialla. Heitäkin yleensä yritämme ensin aina nätisti suostutella ennen kuin ryhdymme mihinkään rajoittamis- tai pakkotoimiin (sitominen, lääkitseminen tms) Ihmisen sitten selkiydyttyä käymme keskustelua siitä miksi näin tehtiin ja tähän asti kaikki ovat olleet sitä mieltä että hyvä kun hoiditte.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisellä on oikeus kieltäytyä hoidosta jos on kykenevä tajuamaan ratkaisunsa seuraukset.

Jos kyse on henkeä uhkaavasta sairaudesta, varmasti tuo kykenevyys halutaan jollain tavoin todentaa.

Jos taas kyse on lievemmästä, mutta vakavasta sairaudesta, yleensä halutaan että potilas allekirjoittaa ”poistuminen omalla vastuulla”-paperin.

Mutta ei voi hoitaa väkisin jos täysissä järjissään sanoo että en halua.

Omassa työssä hoidan vaikeasti sairaita aikuisia, joiden sairaus aiheuttaa juuri sitä etteivät ymmärrä heillä olevan jotain vialla. Heitäkin yleensä yritämme ensin aina nätisti suostutella ennen kuin ryhdymme mihinkään rajoittamis- tai pakkotoimiin (sitominen, lääkitseminen tms) Ihmisen sitten selkiydyttyä käymme keskustelua siitä miksi näin tehtiin ja tähän asti kaikki ovat olleet sitä mieltä että hyvä kun hoiditte.

Kiitos kattavasta vastauksesta. Eli ymmärsinkö oikein, että jopa henkeä uhkaavan sairauden hoidosta saa kieltäytyä, jos ei ole diagnoosia mielisairaudesta? Voiko pakkohoitoa perustella sillä, että henkilö on lähtökohtaisesti "hullu" jos kieltäytyy hengenvaarallisen sairauden hoidosta?

Tuohan olisi aivan kauheaa, jos olisi pakko suostua hoitoon, jota ei halua. Olen itse jo kauan sitten päättänyt, että jos sairastun sellaiseen syöpään, jossa paranemistodennäköisyys on pieni, en halua hoitoja antamaan muutamaa lisäviikkoa tai edes -kuukautta. Lääkkeillä pahoja sivuvaikutuksia, mielummin eläisin lyhemmän loppuajan ilman niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisellä on oikeus kieltäytyä hoidosta jos on kykenevä tajuamaan ratkaisunsa seuraukset.

Jos kyse on henkeä uhkaavasta sairaudesta, varmasti tuo kykenevyys halutaan jollain tavoin todentaa.

Jos taas kyse on lievemmästä, mutta vakavasta sairaudesta, yleensä halutaan että potilas allekirjoittaa ”poistuminen omalla vastuulla”-paperin.

Mutta ei voi hoitaa väkisin jos täysissä järjissään sanoo että en halua.

Omassa työssä hoidan vaikeasti sairaita aikuisia, joiden sairaus aiheuttaa juuri sitä etteivät ymmärrä heillä olevan jotain vialla. Heitäkin yleensä yritämme ensin aina nätisti suostutella ennen kuin ryhdymme mihinkään rajoittamis- tai pakkotoimiin (sitominen, lääkitseminen tms) Ihmisen sitten selkiydyttyä käymme keskustelua siitä miksi näin tehtiin ja tähän asti kaikki ovat olleet sitä mieltä että hyvä kun hoiditte.

Kiitos kattavasta vastauksesta. Eli ymmärsinkö oikein, että jopa henkeä uhkaavan sairauden hoidosta saa kieltäytyä, jos ei ole diagnoosia mielisairaudesta? Voiko pakkohoitoa perustella sillä, että henkilö on lähtökohtaisesti "hullu" jos kieltäytyy hengenvaarallisen sairauden hoidosta?

Ei voi perustella sillä että on lähtökohtaisesti ”hullu” hoidosta kieltäytyessään. Mielisairauden kriteerit pitää täyttyä eli todellisuuden taju on häiriintynyt, on harjoja tai vainoharhaisuutta. Tai on sekava niin että ei esim. tiedä missä on tai mitä aikaa nyt eletään.

Ainoastaan tartuntatautilain mukaisia tauteja (tuberkuloosi, kuppa) sekä vakavia mielenterveyden häiriöitä (psykoosi, psykoottistasoinen depressio, mania) voidaan pakkohoitaa. Somaattisen puolen pakkohoidossa edellytyksenä on tosiaan se että ihminen ei ymmärrä omaa tilaansa lainkaan. Mutta se siis edellyttää kliinisiä merkkejä sekavuudesta (ei tiedä mikä aika tai paikka on, näkee näkyjä tai pysty yhteistyöhön hoitohenkilökunnan kanssa).

Saanko kysyä miksi ap haluaa kieltäytyä hoidosta?

Vastauksia löytyy täältä https://www.minilex.fi/a/pakkohoito-on-mahdollista-vain-m%C3%A4%C3%A4r%…

+ yksi lääkäri voi tehdä vain tarkkailulähetteen.

Jos olet tuttuni, niin ajattelisit vähän lastasi ja yrittäisit pysyä hengissä.