Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaannuin miehelle hänen mummonsa hautajaisissa...
18.07.2008 |
Miehen mummon hautajaiset oli viikonloppuna. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 10v ja näin ollen mummon kuolema kosketti minuakin kovasti.
Mies vain otti jonkinlaiseksi rooliksi hautajaisissa lohduttaa siskoaan. Joo, en odottanutkaan, että olisi lohduttanut minua, mutta oli vähän outoa, että mies seisoi vain siskonsa vierellä. Siskolla on omakin mies, joka olisi varmasti häntä lohduttanut.
Mies jätti minut ihan ulkopuoliseksi. Esim, siunaustilaisuudessa kuvaaja otti kuvia ihmisistä vainajan vierellä ja haudalla niin mies ei halunnut minun kanssa valokuvaan. Siskonsa kanssa kyllä oli. Kuvaaja sanoikin miehelleni, että "otetaan nyt kuva sinusta vaimosi kanssa" mies vastasi, että " ei tarvitse, Kyllä minusta on otettu kuvia jo ihan tarpeeksi"
Olisin halunnut olla mieheni lähellä ja tukena hänelle, mutta hän ei tuntunut haluavan minua lähelleen :(
Kommentit (15)
Ensin sinä vingut ettei mies lohduttanut sinua ja sitten lopussa juttu kääntyykin niin ettet sinä saanut lohduttaa miestäsi...
Nyt kyllä rutiset ihan turhasta, tottakai miehelläsi on siskonsa kanssa aivan erilainen suhde mummoonsa.
Valittiko miehesi siskon mies samalla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehen olisi pitänyt minua lohduttaa ja nyhjätä vain minun kainalossani!
Minusta vain tuntui todella pahalta, kun tuntui ihan kuin olisin ollut siellä ylimääräinen. Olisin voinut melkein jättää menemättä koko hautajaisiin. Tosin itse sinne halusin mennä mummon takia.
Siskon mies oli myös vähän ihmeissään, mutta miehen sisko sentään halusi kuvaan miehensä kanssa toisin kuin minun mies minun kanssa.
ap
Miksi pitäisi eri kokoonpanoin kokoontua arkun eteen kuvattavaksi...? Ensin serkut, sitten lapset, sen jälkeen avioparit, nyt perhekunnittain niin että kaikki sukupolvet yhdestä perheestä samaan aikaan kuvaan, nyt pinnet lapset keskenään jne jne.
Sairasta. Häissä tmv. vielä kuvaamisen ymmärrän, mutta jos on surusta murtunut niin ei vähempää voisi kiinnostaa että koko ajan kuvataan, kun on kyyneleet silmissä.
mutta kyllä ap:n mies kuulosti aika tylyltä, kun ei voinut vaimonsa kanssa kuvaan mennä, kun kerran kaikki muutkin menivät.
Meillä kun on todella suuri suku, niin lapsesta pitäen on tullut paljon hautajaisia koetuksi. En kyllä koskaan ole törmännyt siihen, että sisarusten, joilla on aviopuolisot mukana, olisi toisiaan tukeakseen tarvinnut sivuuttaa omat puolisonsa. Tai siis en ymmärrä MILLAISTA tukea hautajaisissa oikein voi tarvita, ettei sitä oma puoliso pysty antamaan? Toki yhdessä sureminen muuten on esim. sisarusten kesken luonnollista, koska muistot ja kokemukset ovat yhteisiä, mutta juuri siinä hautajaistilanteessa..?
Mutta mitä sitten, jos se tapa surra loukkaa toista? Enkä nyt tarkoita mitään noin kevyttä kuin mistä ap puhui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella ärsyttävää, kun itse itket ja toiset räpsii niitä kuvia. En minä ainakaan halua muistoja siitä tilaisuudesta!
Mutta ap:lle: ihmiset suree eri tavalla ja tässä tapauksessa mummo on tietenkin ollut läheisempi miehesi siskolle kuin sinulle ja tämän vuoksi mies on lohduttanut siskoaan. Ja hautajaisissa ärtyminenkin on ymmärrettävää (tuo että mies ei halunnut enää kuvia), ehkä mies ajatteli että ne kuvat on pakko ottaa missä on kuolleen sukulaiset ja sai sitten vain tarpeekseen koko tilanteesta.
en usko että miehesi ajatteli siinä hetkessä kun kuvaa sinun kanssasi ehdotettiin että jätänpä tässä vaimon huomiotta. Sai luultavasti tarpeekseen kuvaamisesta eikä ajatellut sen pidemmälle.
Miehille on tuollaisissa julkisissa tilanteissa hyvin vaikeaa näyttää tunteitaan ja jotenkin tuntuu että vaistomaisesti miehesi on ollut "suojelemassa" ja lohduttamassa siskoaan. Jos taas mies olisi tullut sinun puoleesi, niin olisi saattanut "antaa ulospäin" (miehen omasta mielestä) kuvan että hakee sinusta turvaa / lohduttajaa.
Mieheni isä kuoli vuosi sitten ja hänestä oli nähtävissä vähän samaa. Hän oli perhettä pystyssäpitävä voima ja siinä me (vaimo ja lapsi) jäimme vähän sivuosaan. Se oli hänen tapansa tehdä surutyönsä. Paljon parempi kuin se tapa millä miehen veli toimi: häseltäen sinne tänne, puhuen mitä sattuu sinne sun tänne, neuvoi muita ihan mitä sattuu neuvoillaan, puuttui ihan joka asiaan, etsi selityksiä (appi kuoli tapaturmaisesti)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummon kuolema kosketti sisarta enemmän kuin sinua. Sen vuoksi tuki häntä enemmän.
Jos sinun surusi kosketti häntä siinä määrin paljon, että olisi "murtunut" jos olisi sinua lohduttanut / tukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He olivat varmaankin parhaimmat lohduttajat toisilleen. Kyse oli heidän mummostaan, ei puolisoiden.
Anna miehesi surra omalla tavallaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heillä kun on molemmilla takanaan elämänmittainen suhde mummoon, samat lapsuusmuistot jne. Et voi samalla tavalla ymmärtää miehesi surua kuin sisko, joka suree samaa surua.
Vaikka mummon kuolema sinuakin kosketti niin on kuitenkin eri asia.
lohduteltavan roolissa, vaan lohduttajana joka sopii paremmin miehelle, seisoa vahvana ja miehekkäänä mutta empaattisena tukemassa surevaa naista...siskon kanssa se onnistui, mutta sinun kanssasi ei olisi onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo välttely voi olla myös sitä, että miehesi ei enää tunne rakastavansa sinua. Onko teillä ollut riitaa?
Alue: Aihe vapaa
En minäkään nyt ihan ymmärtänyt..
Että jos miehesi kuitenkin koki siinä, että heillä siskon kanssa "meni siinä iso osa lapsuutta, rakas mummo" jne.. heillä siskon kanssa varmasti oli "syytä yhdessä surra". Miehelläsi oli syytä tukea siskoa, niin kuin siskolla veljeä..
Molempien aviopuolisot on varmasti tärkeitä, ei hän varmasti sinua mihinkään unohtanut ole tahallaan mutta tuossa tilanteessa on vain niin ettei se mummo varmasti ole sinulle ollut niin läheinen että mies automaattisesti ole ajatellut näin, luontaisesti on vain sitä siskoaan siinä lohdutellut..
Minäkin ajattelen niin ettei se miehesi ole halunnut itse "murtua, itkemään" sinun olkaasi vasten vaan on tukenut siskoaan. Sinua hänen kait ei niin ole tarvinnut ajatellakaan tukevansa..?