Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen hyvästä suhteesta?
T t
22.09.2018 |
Oletteko koskaan eronneet hyvästä suhteesta vain ja ainoastaan sen takia, ettette ole kestäneet jotain tiettyä puutetta, ja asiaan ei ole löytynyt kompromissia?
Esim, mies on todella sotkuinen ja te ette, ja se on pitkällä tähtäimellä ärsyttänyt. Tai anoppi on ollut liian hankala?
Millaiset fiilikset teillä on jälkikäteen? Onko harmittanut ettette itse tehneet myönnytyksiä vai vieläkin helpottunut olo?
Meillä mies ei halua naimisiin vielä, mutta ei osaa sanoa milloin. Ja itselle se on todella iso asia. Omistamme asunnon yhdessä ja ole olemme olleet pitkään pari. Minusta se ei ole pois suhteelta jos menisimme naimisiin. Ja se ettei toinen halua, painaa minua. Miksei? Se tekisi minut onnelliseksi ja arkemme voisi jatkua onnellisena eteenpäin, mutta nyt huomaan jatkuvasti olevani kireä asian suhteen ja jopa katkeroitunut..
Erota vai tehdä myönnytyksiä?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Jos toinen ei halua sitoutua virallisesti kyseessä ei ole hyvä suhde.
No itse vain ihmettelen miksi ostaa asunto ja suunnitella tulevaisuutta, mutta naimisiinmenosta on ongelma?
Haluaisin ihan vain turvallisuudestakin mennä naimisiin. Jos toiselle nyt sattuisi jotain, ei asunnon omistamisesta tule ongelmaa, kun emme testamenttiakaan ole tehnyt.
Jos mies sanoisi että voisi mennä naimisiin milloin vain, se olisi jo jotain, eikä minulla olisi mikään kiire, mutta tuo iso EI ahdistaa ja epäilyttää.
Ap
Mutta enemmänkin kokemuksia haluisin kuulla :) ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Jos toinen ei halua sitoutua virallisesti kyseessä ei ole hyvä suhde.
No itse vain ihmettelen miksi ostaa asunto ja suunnitella tulevaisuutta, mutta naimisiinmenosta on ongelma?
Haluaisin ihan vain turvallisuudestakin mennä naimisiin. Jos toiselle nyt sattuisi jotain, ei asunnon omistamisesta tule ongelmaa, kun emme testamenttiakaan ole tehnyt.
Jos mies sanoisi että voisi mennä naimisiin milloin vain, se olisi jo jotain, eikä minulla olisi mikään kiire, mutta tuo iso EI ahdistaa ja epäilyttää.
Ap
Oletko keskustellut aiheesta miehesi kanssa niin että hän tajuaa sen, että jos sä potkaisisit tyhjää, sun vanhemmat perisi sun osuuden talosta? Et maininnut lapsia, niin oletan ettei niitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvästä suhteesta erota.
No ei tietenkään periaatteessa, mutta en tarkoittanut että mies on esim pettäjä, väkivaltainen, huijari, päihdeongelmainen.. ap
No joo, muuten olisi ollut todella hyvä suhde mutta toinen halusi lapsia ja toinen ei. Alettiin seurustelemaan alle parikymppisinä ja silloin nuorina tuo asia ei ollut kummallekaan ihan selvä, ajateltiin vaan että varmaan lapsia joskus sitten tulevaisuudessa... kului kymmenen vuotta ja molempien mielipiteet asiasta vahvistui, ja ikävä kyllä siis aivan erilaiset mielipiteet. Ero oli ainoa oikea ratkaisu, toinen vaihtoehto olisi sitten ollut suhde jossa toinen olisi ollut katkera lopun ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mä erosin. Mies sanoi aina, että ei mennä naimisiin, koska sit kuitenkin erotaan ja se on niin hankalaa. Se alkoi vaikuttaa omiin haluihinikin. Kun miestä ei kiinnostanut sitoutua, etsin muualta flirttiä ja seksi kotona ei enää kiinnostanut yhtään. Mutta muuten siis oltiin tosi toimiva pari; yhteisiä mielenkiinnon kohteita, yhteinen huumori, kotona keskusteltiin paljon, ei riidelty ikinä oikein mistään (paitsi seksistä). Kaikki kotityöt ja raha-asiat sujui ongelmitta.
Eron jälkeen tajusin kyllä paljonkin vikoja suhteessamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Jos toinen ei halua sitoutua virallisesti kyseessä ei ole hyvä suhde.
No itse vain ihmettelen miksi ostaa asunto ja suunnitella tulevaisuutta, mutta naimisiinmenosta on ongelma?
Haluaisin ihan vain turvallisuudestakin mennä naimisiin. Jos toiselle nyt sattuisi jotain, ei asunnon omistamisesta tule ongelmaa, kun emme testamenttiakaan ole tehnyt.
Jos mies sanoisi että voisi mennä naimisiin milloin vain, se olisi jo jotain, eikä minulla olisi mikään kiire, mutta tuo iso EI ahdistaa ja epäilyttää.
Ap
Oletko keskustellut aiheesta miehesi kanssa niin että hän tajuaa sen, että jos sä potkaisisit tyhjää, sun vanhemmat perisi sun osuuden talosta? Et maininnut lapsia, niin oletan ettei niitä ole.
Olen puhunut ja sanonut että haluan turvata kummankin asumisen ja omaisuuden, jos kuolema tulee. Tienaamme samanverran eikä kummallakaan ole suunnatonta omaisuutta, eli en odota että erossa saisin miehen rahat tms. Mietin vain asumista ja asuntoa kun olen siihen laittanut paljon enemmän aikaa ja rahaa kiinni ja jos mies kuolee asunto menee puoliksi hänen vanhemmilleen, ja siitä ei seuraa hyvää. Todella rahanperässä ja ongelmia tiedossa.
Mies vaan ei ymmärrä miksi asia on tärkeä minulle. Olemme pari vuotta tästä puhunut, ja jos mies kokisi että tarvitsen tätä, olisi hän aikoja sitten suostunut, mutta näköjään asiaan ei ole tulossa muutosta, joten ajattelin huomenna pakata tavarat ja lähteä.
Pläääh. Muuten kaikki on hyvin ja olen onnellinen, jos vain antaisin miehen valita tässä asiassa, mutta en vain pysty joustamaan. Mietin vain olenko idiootti..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero heti. Löydät kyllä jonkun joka kanssasi naimisiin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Suostutko avioehtoon?
Tietenkin. Miehen tuleva perintö on suojattu jo muutenkin hänen äidin omalla testamentilla, joten en rahan takia tätä halua.
Meillä on samankokoiset palkat ja säästöt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo oli ihan hyvä mies harmi vaan sano ettei rakasta
Vierailija kirjoitti:
No joo, muuten olisi ollut todella hyvä suhde mutta toinen halusi lapsia ja toinen ei. Alettiin seurustelemaan alle parikymppisinä ja silloin nuorina tuo asia ei ollut kummallekaan ihan selvä, ajateltiin vaan että varmaan lapsia joskus sitten tulevaisuudessa... kului kymmenen vuotta ja molempien mielipiteet asiasta vahvistui, ja ikävä kyllä siis aivan erilaiset mielipiteet. Ero oli ainoa oikea ratkaisu, toinen vaihtoehto olisi sitten ollut suhde jossa toinen olisi ollut katkera lopun ikää.
Tätä juuri mietin, että kuinka katkeraksi sitä tulee pitkällä tähtäimellä kun nyt jo paska olo :)
Löysitkö paremman?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, mä erosin. Mies sanoi aina, että ei mennä naimisiin, koska sit kuitenkin erotaan ja se on niin hankalaa. Se alkoi vaikuttaa omiin haluihinikin. Kun miestä ei kiinnostanut sitoutua, etsin muualta flirttiä ja seksi kotona ei enää kiinnostanut yhtään. Mutta muuten siis oltiin tosi toimiva pari; yhteisiä mielenkiinnon kohteita, yhteinen huumori, kotona keskusteltiin paljon, ei riidelty ikinä oikein mistään (paitsi seksistä). Kaikki kotityöt ja raha-asiat sujui ongelmitta.
Eron jälkeen tajusin kyllä paljonkin vikoja suhteessamme.
Argh. Inhottavaa että toinen miettii naimisiinmenosta heti eroa vaikka sen pitäisi olla mahtava alku suhteelle, positiivinen asia. :(
Eli selvisin hyvin erosta? Miten mies otti sen?
Ap
Oikeesti nyt nuttura auki ja pikkasen verta virtaamaan päähän!!!
Jos (näköjäänkin) parempi puoliskosi on ostanut asunnon kanssasi( mitä ihmettelen) ?
Niin se ON JO VÄHINTÄÄNKIN 15-25Vuoden sitoutuminen !!
Veikkaan, että ap:lla on alkanut itsellä kutittamaan nivusista ja sen vuoksi hakee täältä hyväksyntää.
YÖK!
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvästä suhteesta erota.
Erotaanhan. Ainakin erotaan yhteisasumisesta. Kaikki eivät halua niin tiivistä suhdetta tai eivät juuri siinä elämäntilanteessa halua niin tiivistä suhdetta. Ihan normaalia. Sen lisäksi että hyvä suhde voi olla tosi väljähtynyt joten erotaan sen vuoksi.
Jos haluat naimisiin "turvaksi" esim. puolison kuoleman varalta, niin ettekö voisi hoitaa asiaa myös testamentilla? Olisiko tämä ratkaisu molemmille ok?
Eroa. Jos toinen ei halua sitoutua virallisesti kyseessä ei ole hyvä suhde.