Katsokaa Huojuva talo tv-sarja Yle Areenasta, yksi parhaimpia suomalaisia sarjoja ikinä

Huojuva talo kuvaa aikakautta, jolloin nainen oli täysin vailla omia ansiotuloja. Hän eli täysin miehen armoilla. Ehkä hän sai jotain perintöä, mutta kaikki arjen käyttöraha oli miehen takana. Niinhän se on, että kenellä rahat, sillä valta. Oli niinkin, että miehellä oli raskas taakka kantaa yksin vastuu perheen rahataloudesta. Vaikea oli naisenkin avioliitosta lähteä, kun ei ollut mitään keinoa, millä elättää itsensä. Lapset olisi tietenkin ollut pakko jättää miehelle. Eronnut nainen oli siihen aikaan ihmisistä kurjin ja hänen katsottiin itse aiheuttaneen tilanteensa. Pitkään elänyt äitini huokasi kerran, miten helpompaa nykyajan miehillä on, kun heidän ei enää tarvitse elättää naistakin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo osa 3/5 (Jakso 3) järkytti siinä mukana olevien pikkulasten vuoksi. Kun Eero saa raivokohtauksen ja ne lapset ovat siinä ammeessa itkien. Samoin kuin kohtaus (aiemmin samassa jaksossa) missä Eero pahoinpitelee raaàsti vaimonsa ja perheen pikkulapsi menee lohduttomasti itkemään siihen äidin viereen.

Meni yöunet kerrasta. Eli ei herkille.

Juu, arvasin, että tämän tyylistä suomalaisten mieleistä "laatua" taas - ja varmaan myöskin kiroilua, ryyppäilyä ja sängyn rynkytystä...huoh....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin sarjan televisioista vuosia sitten ja se jäi mieleen. Enää en pysty, koska sarja muistutti lapsuudekotini ahdistavasta tunnelmasta. Mitä kohtauksessa, jossa Lea luutasi lattioita tapahtui, potkaisiko Eero ämpärin?

Kohtauksessa, missä Lea luuttusi lattiaa tämä Eero kävi häneen yllättäen kiinni ja painoi Lean pään siihen likaämpäriin yrittäen hukuttaa hänet. Teko keskeytyi koska tytär Tytti tuli katsomaan järkyttyneenä oven suuhun.

Monta vaikeaa ja veret seisauttavaa kohtausta sisältyy tähän tv-sarjaan : esimerkiksi kun Lea kirjoittaa puhtaaksi Eeron kirjoitustyötä kirjoituskonetta naputtaen, niin täysin äkkiarvaamatta Eero iskeee nyrkillä häntä voimakkaasti ohimoon. Puhumattakaan kohtauksesta missä Eero tulee muka halaamaan viimeisillään raskaana olevaa Leaa mutta puristaakin tämän kylkiluut rikki niin, että Lea menettää kivusta tajuntansa.  Täytyy olla lujat hermot että pystyy tämän kokonaisuuden katsomaan, onneksi elokuvan loppu on lohdullinen.

Todella sairasta, narsistin toimintaa. Siksi se kolahtikin ja avasi silmäni. Miten elokuva loppui, lähtikö Lea lapsien kanssa pois?

Ei mikään narsismi selitä noin hirveää käytöstä vaan mulle tulee mieleen psykopaatti. Jokin paha luonnehäiriö, mielusairaus.

Et selvästikään tiedä, mikä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Se tarkoittaa psykopaattia.

Moni täälläkin kuvittelee narsistin olevan "vain joku vähän v.ttumaisempi ihminen". Tai joku, joka on "vain tosi v.ttumaisen itsekeskeinen idiootti". Just. Kun olisikin jotain näin helppoa. Persoonallisuuteen syntynyt narsismi ei ole mielisairaus vaan on jotain paljon pahempaa ja syvempää.

Mielisairaus olisi ollut ex-mieheni diagnoosina helpotus. Olisi ollut lääkitystä. terapiaa, ym. hoitoa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on yhtä kuin luonnehäiriö. Sitä ei pysty lääketiede eikä psykoterapia muuttamaan. "He ovat hirviöitä", ja nämä ovat oman lääkärini sanat.

Allekirjoitan, että narsisti on ihmishirviö. Tunnen yhden ja olen vanha. Olen paljon elänyt, matkustellut, tuntenut todella paljon ihmisiä syvimmiltään, vain yksi ihminen on osoittautunut valitettavasti narsistiksi, oma äitini. Kyllä, se on hirveä kokemus ja tunnustus. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat tulleet omituisesti kysymään minulta tekoja, joita en ole tehnyt ja  olen hämmentyneenä vastannut etten ole sitä tekemässä, tehnyt tms. selittyy sillä, että on yksi ihminen ollut levittämässä minusta valhekuvaa. Surullista siten, että kontaktit omituisia, kun toinen alkaa puhumaan kuulemaansa valetta ja minä  vastaan kuin kenelle tahansa ympäripyöreästä, kun kysymys jotenkin outo. Sen jälkeen toinen kaunistelee ilmoja ja minä mietin, että että onkohan tuo ihan täysissä järjissä. 

Olen samaa mieltä, että narsistisuutta ei pysty parantamaan, vaikka kuvittelin kun väänsin lopulta vuosien myötä äidilleni rautalangasta hänen käyttäymisensa, olin väärässä. Narsisti ei todellakaan halua ymmärtää mitään toimivista ihmissuhteista, jos niihin liittyy reagointi narsistin loukkaavista sanoista tai käytöksestä. On se hirviö, oma äiti, kun todellisuus paljastui. Uskoin aina, että kaikki muut ihmiset ovat sairaita mieleltään äidin diagnisointien mukaan, jos äiti ei jotenkin halunnut olla heidän kanssa tekemisissä. Totuus oli etteivät lapsista välittävät vanhemmat halunneet olla meidän vanhempien kanssa tekemissä. Ketjuun liittyen, Heiskasin rooliin, mitä edessä. Sarjalle kiitos.

Minä olin 11-vuotias, kun Huojuva talo tuli ensimmäisen kerran telkkarista. Silloin en tietenkään ollut kiinnostunut tuollaisesta, eikä se oikein lapselle sopivaa katsottavaakaan olisi ollut, vaikka ikäraja taitaa tuossa olla 7v. No muistan kuitenkin, että äitini katsoi tuota ja sivusilmällä, ohimennen varmaan näin jotain kohtauksia ja kyllähän ne mieleen jäivät. Siis ei silleen vaivaamaan, kun en sitä katsonut, mutta muistan oikeasti sieltä 1990 vuodelta tuon sarjan piinaavan tunnelman.

Mulla on käsitys, että olisin nähnyt tuon sarjan joskus aikuisena, mutta juuri kun tänään aloin katsomaan tuota nyt Areenasta, niin siinä on kohtauksia, joista mä ajattelen, että hetkinen, tässäkö oli tällaistakin. Mutta katsomisen arvoinen todellakin on tuo sarja, vaikka aihe on kamala, mutta roolisuoritukset ovat niin mahtavia, että ihan niidenkin takia suosittelen katsomaan.

Katsokaapa Areenasta myös Tumma ja hehkuva veri!! Hyvin samantyyppinen aihe siinä; naisen asema, kulttuurin "kahleet" jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo osa 3/5 (Jakso 3) järkytti siinä mukana olevien pikkulasten vuoksi. Kun Eero saa raivokohtauksen ja ne lapset ovat siinä ammeessa itkien. Samoin kuin kohtaus (aiemmin samassa jaksossa) missä Eero pahoinpitelee raaàsti vaimonsa ja perheen pikkulapsi menee lohduttomasti itkemään siihen äidin viereen.

Meni yöunet kerrasta. Eli ei herkille.

Juu, arvasin, että tämän tyylistä suomalaisten mieleistä "laatua" taas - ja varmaan myöskin kiroilua, ryyppäilyä ja sängyn rynkytystä...huoh....

Olet väärässä, ei ole mikään normisuomalaiskiroilusängynrytkytyssarja. Painopiste on lähinnä henkisessä perheväkivallassa, todellisemmin kuvattu kuin nykyajan haistatus sarjoissa. Eikä ole sängynrytkytystä, on vain henkistä väkivaltaa fyysisen lisäksi. Nykyajan sarjat ovat pinnallisia ja seksi-väkivaltaan painottuvia, mutta Huojuvassa talossa ilmenee varmaan se, mistä nykyajan aikuiset on lähtöisin. Jotuneita tarvittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo osa 3/5 (Jakso 3) järkytti siinä mukana olevien pikkulasten vuoksi. Kun Eero saa raivokohtauksen ja ne lapset ovat siinä ammeessa itkien. Samoin kuin kohtaus (aiemmin samassa jaksossa) missä Eero pahoinpitelee raaàsti vaimonsa ja perheen pikkulapsi menee lohduttomasti itkemään siihen äidin viereen.

Meni yöunet kerrasta. Eli ei herkille.

Valitettavan monelle lapselle tuo on todellisuutta.

Minullekin oli lapsena. Aina piti olla varuillaan, että millä tuulella isä on. Olen melkein 70 , enkä ole unohtanut pelkoa äidin puolesta

.

Halaus sinulle, tulen perässä muistoineni. Toivottavasti olet käsitellyt traumasi, muistosi. Minä käsittelin, mutta en myöskään pysty unohtamaan. Se on osa elämää, todellisuutta ja hyvä on ainoastaan kun sen käsittelee, ymmärtää ja hyppää yli lapseen kohdistuvan tunteen mukamas osallisuudesta.

Kiitos kauniista kommentista. Tsemppiä meille!

Eihän me oikeasti olla riippuvaisia tsempeistä, vaan terveestä mielestä, joka ollaan ymmärretty pelastettua ties miten varhaislapsuudessa ja lapsuudenkodissa, ympäristön vaikutuksesta. Sitä suojeltiin kukin omin keinoin, minä hiljaisuudella ja olemalla näkymätön lapsi. Miten sinä suojelit itseäsi?

Minä olin lapsista se, joka uskalsi nousta isää vastaan. Yritin puolustaa äitiä ja vanhinta veljeäni. Kerran isä löi saappaalla korville. Luultavasti siitä syystä toisessa korvassa on alentunut kuulo. Vihasin isääni niin, että se vaikutti avioliittooni. Mieheni kärsi siitä, että olin niin rikki ja katkera. Olin kuitenkin se lapsista joka järjesti isälle hoitopaikan ,kun hän sairastui Alzheimeriin. Äiti pääsi vapasksi isästä 88 vuotiaana. Olen käynyt läpi terapian, mutta muistot pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 11-vuotias, kun Huojuva talo tuli ensimmäisen kerran telkkarista. Silloin en tietenkään ollut kiinnostunut tuollaisesta, eikä se oikein lapselle sopivaa katsottavaakaan olisi ollut, vaikka ikäraja taitaa tuossa olla 7v. No muistan kuitenkin, että äitini katsoi tuota ja sivusilmällä, ohimennen varmaan näin jotain kohtauksia ja kyllähän ne mieleen jäivät. Siis ei silleen vaivaamaan, kun en sitä katsonut, mutta muistan oikeasti sieltä 1990 vuodelta tuon sarjan piinaavan tunnelman.

Mulla on käsitys, että olisin nähnyt tuon sarjan joskus aikuisena, mutta juuri kun tänään aloin katsomaan tuota nyt Areenasta, niin siinä on kohtauksia, joista mä ajattelen, että hetkinen, tässäkö oli tällaistakin. Mutta katsomisen arvoinen todellakin on tuo sarja, vaikka aihe on kamala, mutta roolisuoritukset ovat niin mahtavia, että ihan niidenkin takia suosittelen katsomaan.

Katsokaapa Areenasta myös Tumma ja hehkuva veri!! Hyvin samantyyppinen aihe siinä; naisen asema, kulttuurin "kahleet" jne.

Kyllä tuon ajan kahleissa näen miehenkin aseman, kumman sukupuolen tahansa jos toisella on rahaa tai vanhemilla varallisuutta, niin toisen pitää olla suhteessa orja. V''''n sairasta noissa suhteissa, joissa toinen käyttää mammonasemaa hyväkseen. Ei se ole rakkautta, eikä terve ihmissuhde, se on narsistin luoma elämä alaisineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo osa 3/5 (Jakso 3) järkytti siinä mukana olevien pikkulasten vuoksi. Kun Eero saa raivokohtauksen ja ne lapset ovat siinä ammeessa itkien. Samoin kuin kohtaus (aiemmin samassa jaksossa) missä Eero pahoinpitelee raaàsti vaimonsa ja perheen pikkulapsi menee lohduttomasti itkemään siihen äidin viereen.

Meni yöunet kerrasta. Eli ei herkille.

Valitettavan monelle lapselle tuo on todellisuutta.

Minullekin oli lapsena. Aina piti olla varuillaan, että millä tuulella isä on. Olen melkein 70 , enkä ole unohtanut pelkoa äidin puolesta

.

Halaus sinulle, tulen perässä muistoineni. Toivottavasti olet käsitellyt traumasi, muistosi. Minä käsittelin, mutta en myöskään pysty unohtamaan. Se on osa elämää, todellisuutta ja hyvä on ainoastaan kun sen käsittelee, ymmärtää ja hyppää yli lapseen kohdistuvan tunteen mukamas osallisuudesta.

Kiitos kauniista kommentista. Tsemppiä meille!

Eihän me oikeasti olla riippuvaisia tsempeistä, vaan terveestä mielestä, joka ollaan ymmärretty pelastettua ties miten varhaislapsuudessa ja lapsuudenkodissa, ympäristön vaikutuksesta. Sitä suojeltiin kukin omin keinoin, minä hiljaisuudella ja olemalla näkymätön lapsi. Miten sinä suojelit itseäsi?

Minä olin lapsista se, joka uskalsi nousta isää vastaan. Yritin puolustaa äitiä ja vanhinta veljeäni. Kerran isä löi saappaalla korville. Luultavasti siitä syystä toisessa korvassa on alentunut kuulo. Vihasin isääni niin, että se vaikutti avioliittooni. Mieheni kärsi siitä, että olin niin rikki ja katkera. Olin kuitenkin se lapsista joka järjesti isälle hoitopaikan ,kun hän sairastui Alzheimeriin. Äiti pääsi vapasksi isästä 88 vuotiaana. Olen käynyt läpi terapian, mutta muistot pysyy.

Osasin odotttaa persoonaasi, sinä olit empaattinen lapsi, olet pystynyt  käsittelemään asioita realistisesti ja silti pystymään pysymään koossa, vahvana, selviäjänä. Nuo ovat täysin hirveitä tapahtumia, mitä sinäkin olet kokenut. Ja täysin luonnollista, että olet ollu rikki ja katkera, olet siis terve. Jos et tuntisi mitään tai puolustaisit saappaalla lyöntiä, tuntisit syvimmiltään hukassa oloa, et ole mitään, koska et tunnistaisi moraalia. Hyvä näin sinulla, lisävahvuutta siihen!

Katson Areenasta ja ihan loistavaa näyttelijäntyötä. On se ennen ollut järkyttävää kun nainen on ollut miehen armoilla kun ei ole ollut yhteiskunnan suomaa turvaverkkoa.

Jäkyttävintä tuossa on kuinka mies on kylmänviileä sadisti joka hymy huulillaan kiduttaa vaimoaan esim. kohtaus missä ottaa otteen viimeisillään olevasta vaimostaan niin että menettää lapsensa ja sairaalassa melkein ilkkuen kertoo ruumisarkusta minkä on ostanut kuolleellee lapselle. Tuo ettei ole mikään juopunut raivohullu tekee tuosta käsinkosketeltavan raakaa kun milloin vain voi tulla mitä vain. Näyttelijät ylittävät kyllä itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Sairaan hyvä sarja. Harmittaa vain kun ei ole tekstitetty, ei saa osasta puheesta kunnolla selvää.

Todella hyvää näyttelijäntyötä.

Osuit suoraan ytimeen. Suomalaiset eivät osaa äänittää ja musiikilla sotketaan puhe. En jaksa katsoa suomalaisia elokuvia, juuri sen takia, ettei puheesta saa selvää.

Heiskasella menee jossain vaiheessa jo melkein koomisuuden puolelle nuo raivarit kyllä. Ainakin tuossa 4. osassa kun näyttää pers*ttä vaimolleen.... Varmaan ollut melkoiset kuvaukset kyllä. Mutta siis aivan huikeat suoritukset kyllä sekä Heiskaselta että Paavolaiselta. Harvoin näkee tällaista.

Kirjailija Maria Jotunin aviomies oli väkivaltainen. Pojanpoika on kertonut kirjassaan isoäidistään.

Loppua kohti alkoi ärsyttämään vaimon lammasmaisuus ja nöyryys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin sarjan televisioista vuosia sitten ja se jäi mieleen. Enää en pysty, koska sarja muistutti lapsuudekotini ahdistavasta tunnelmasta. Mitä kohtauksessa, jossa Lea luutasi lattioita tapahtui, potkaisiko Eero ämpärin?

Kohtauksessa, missä Lea luuttusi lattiaa tämä Eero kävi häneen yllättäen kiinni ja painoi Lean pään siihen likaämpäriin yrittäen hukuttaa hänet. Teko keskeytyi koska tytär Tytti tuli katsomaan järkyttyneenä oven suuhun.

Monta vaikeaa ja veret seisauttavaa kohtausta sisältyy tähän tv-sarjaan : esimerkiksi kun Lea kirjoittaa puhtaaksi Eeron kirjoitustyötä kirjoituskonetta naputtaen, niin täysin äkkiarvaamatta Eero iskeee nyrkillä häntä voimakkaasti ohimoon. Puhumattakaan kohtauksesta missä Eero tulee muka halaamaan viimeisillään raskaana olevaa Leaa mutta puristaakin tämän kylkiluut rikki niin, että Lea menettää kivusta tajuntansa.  Täytyy olla lujat hermot että pystyy tämän kokonaisuuden katsomaan, onneksi elokuvan loppu on lohdullinen.

Lohdullinen? 15- vuotiaan Pojun päätösrepliikkihän oli, että minä en ole oppinut rakastamaan, vaan vihaamaan. Hänestä tuli kasvamaan isänsä kopio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin sarjan televisioista vuosia sitten ja se jäi mieleen. Enää en pysty, koska sarja muistutti lapsuudekotini ahdistavasta tunnelmasta. Mitä kohtauksessa, jossa Lea luutasi lattioita tapahtui, potkaisiko Eero ämpärin?

Kohtauksessa, missä Lea luuttusi lattiaa tämä Eero kävi häneen yllättäen kiinni ja painoi Lean pään siihen likaämpäriin yrittäen hukuttaa hänet. Teko keskeytyi koska tytär Tytti tuli katsomaan järkyttyneenä oven suuhun.

Monta vaikeaa ja veret seisauttavaa kohtausta sisältyy tähän tv-sarjaan : esimerkiksi kun Lea kirjoittaa puhtaaksi Eeron kirjoitustyötä kirjoituskonetta naputtaen, niin täysin äkkiarvaamatta Eero iskeee nyrkillä häntä voimakkaasti ohimoon. Puhumattakaan kohtauksesta missä Eero tulee muka halaamaan viimeisillään raskaana olevaa Leaa mutta puristaakin tämän kylkiluut rikki niin, että Lea menettää kivusta tajuntansa.  Täytyy olla lujat hermot että pystyy tämän kokonaisuuden katsomaan, onneksi elokuvan loppu on lohdullinen.

Lohdullinen? 15- vuotiaan Pojun päätösrepliikkihän oli, että minä en ole oppinut rakastamaan, vaan vihaamaan. Hänestä tuli kasvamaan isänsä kopio.

Näin se usein menee. Ukkini hakkasi mummia, potki kylkiluita poikki, repi tukasta.Isäni hakkasi äitiäni, ja veljeni avovaimoaan kunnes poliisi meni väliin.

Minua kammotti ihan suunnattomasti se, että se äiti antoi tehdä itselleen sen kaiken kamaluuden ja vielä lapsilleen. Minä näin hänen tilanteessaan lähtemisen mahdollisuuksia. 

Siellä oli suojeleva Aulis, joka olisi varmasti auttanut.

Miten vaan, myötätunnon ja kiukun kanssa taistelin katsoessani tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki "hyvät" suomalaissarjat ja leffat ovat aina jotain perheväkivaltaa, ryyppäämistä, hakkaamista, rajua seksiä tai muuta päihteidenkäyttöä, örveltämistä, kiroilua ja huutamista? Ei jaksa. Voisivat tehdä joskus draamasarjoja, jotka koskettavat muutenkin kuin pahalla ololla ja shokkiarvolla. 

Todellisuus on muuttunut Suomisen Ollin ajoista. Suuret sukupolvet saivat osakseen välittämistä, raha teki heistä kylmiä ja itsekkäitä lapsiaan kohtaan. Tuli sex, kossu ja humppa, lapsille jäi kaverit, ei vanhempien rakkautta. Katsele vanhoja leffoja, siellä näet miten suurten sukupolvien vanhemmat, isovanhempamme eivät halveksineet lapsia, eivätkä pitäneet lapsia riesana.

Suuret ikäluokat syntyivät sotahelvetin kokeneille vanhemmille, ja käytännössä he kaitsivat toinen toisiaan.

Raha ei heistä kylmiä tehnyt, vaan turvattomuus.

Ap:n yllyttämänä katsoin ekan jakson ja se ainakin oli tylsää schaibea ja kaikki tapahtumat oli kuvattu samassa asunnossa.

Juu, ehkä kertoo sitten aikojen muuttumisesta, kun oikeasti pisti raivostuttamaan ensimmäinen jakso, jossa nainen on vain kikatteleva mistään tajuamaton hupakko. Tuon vielä ymmärrän, että mennään naimisiin miehen elätettäväksi ja eletään hänen oikkujensa armoilla, mutta tuossa alussa kyllä niin idiootin kuvan sai naisesta.