Katsokaa Huojuva talo tv-sarja Yle Areenasta, yksi parhaimpia suomalaisia sarjoja ikinä
Sairaan hyvä sarja. Harmittaa vain kun ei ole tekstitetty, ei saa osasta puheesta kunnolla selvää.
Todella hyvää näyttelijäntyötä.
Kommentit (86)
On erittäin hyvä. Kirja on myös hyvä, kannattaa lukea.
Juu. Ahdistavan todellista näyttelemistä.
Tuo osa 3/5 (Jakso 3) järkytti siinä mukana olevien pikkulasten vuoksi. Kun Eero saa raivokohtauksen ja ne lapset ovat siinä ammeessa itkien. Samoin kuin kohtaus (aiemmin samassa jaksossa) missä Eero pahoinpitelee raaàsti vaimonsa ja perheen pikkulapsi menee lohduttomasti itkemään siihen äidin viereen.
Meni yöunet kerrasta. Eli ei herkille.
Ei ole mitään höttöä. Ei tehdä nykyisin tällaista.
En katso. Studio Julmahuvi on kuitenkin parempi.
Antti Mikkola teki kiinnostavan dramatisoinnin tästä klassikkoromaanista kääntämällä Huojuvan talon sukupuoliroolit päinvastoin ja Leeasta tulee hänen versiossaan se väkivaltainen hullu. Tampereen teatterissa menee tämä.
Tv-sarjan Huojuva talo pääosissa olevat Sara Paavolainen ja Kari Heiskanen olivat tuolloin oikeasti aviopari.
Vierailija kirjoitti:
Tuo osa 3/5 (Jakso 3) järkytti siinä mukana olevien pikkulasten vuoksi. Kun Eero saa raivokohtauksen ja ne lapset ovat siinä ammeessa itkien. Samoin kuin kohtaus (aiemmin samassa jaksossa) missä Eero pahoinpitelee raaàsti vaimonsa ja perheen pikkulapsi menee lohduttomasti itkemään siihen äidin viereen.
Meni yöunet kerrasta. Eli ei herkille.
Valitettavan monelle lapselle tuo on todellisuutta.
Tyylikäs ohjaus , taitavat luonnenäyttelijät, hieno puvustus ja lavastus sekä ne kuvaus plus maalaukset henkilöhahmoista ovat todella hienot. Tällaisille hiotuille mestariteoksille missä kaikki on huolella mietitty, ne jussit pitäisi jakaa. Klassikko jokatapauksessa.
Yle areena on kyllä ilahduttavan monipuolinen ja tasokas tarjonnassaan. Aina löytyy jotain mielenkiintoista.
Makuasioita, sanoi musti kun... luuta kaivoi
Mikä tämän sarjan pointti on? Herättää ja lietsoa vihaa valkoista heteromiestä kohtaan?
Sehän on kirja! Onko siitä tehty näytelmä?
Vierailija kirjoitti:
Tv-sarjan Huojuva talo pääosissa olevat Sara Paavolainen ja Kari Heiskanen olivat tuolloin oikeasti aviopari.
Laittoivat itsensä kyllä sataprosenttisesti likoon . Ei voi kuin ihmetellä ja uppoutua noihin kohtaloihin koska tekivät niin vereslihalla realistiset roolityöt. Taitavia, lahjakkaita ammattilaisia. Mestarillista näyttelijäntyötä viimeistä piirtoa ja kulmakarvan kohotusta, äänen värähdystä myöten. Vetää hiljaiseksi katsojan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän sarjan pointti on? Herättää ja lietsoa vihaa valkoista heteromiestä kohtaan?
Tiedätkö koska tuo kirja on kirjoitettu ja kuka oli Minna Canth?
Aikanaan(kin) oli hyvin tärkeää tuoda julki perheväkivaltaa, ihmisten traumoja ja niistä johtuvaa käytöstä ja narsismia, mitä termiä ei silloin edes tunnettu.
Mies on se pahis koska silloin kun teos ilmestyi yhteiskunta oli vahvasti miesten. Naiset tarvitsivat puolestapuhujia ja totuudenkertojia, ne naiset joille tuollainen oli todellisuutta.
Katsoin sarjan televisioista vuosia sitten ja se jäi mieleen. Enää en pysty, koska sarja muistutti lapsuudekotini ahdistavasta tunnelmasta. Mitä kohtauksessa, jossa Lea luutasi lattioita tapahtui, potkaisiko Eero ämpärin?
Vierailija kirjoitti:
On erittäin hyvä. Kirja on myös hyvä, kannattaa lukea.
Huojuva talo ilmestyi vasta 20 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Kuvasiko Jotuni tässä kenties omakohtaisesti kokemaansa avioliittohelvettiään? Kuvaushan on hyvin realistinen. Tietääkö kukaan faktaa kirjailijan taustasta?
Olen nähnyt tuon TV-sarjan 90-luvun alussa. Ihan jäätävä. Vaikea ymmärtää, miten silloinen todellisen elämän aviopari Sara Paavolainen ja Kari Heiskanen pystyivät edes näyttelemään avioparia tuossa sarjassa.
Olin Huojuvaa taloa silloin katsoessa vielä niin nuori, etten ymmärtänyt, millaista on kotiväkivalta saati mitä tarkoittaa narsistinen persoonallisuushäiriö. Maria Jotunin kirjoittama Huojuva talo julkaistiin vasta 20 vuotta kirjoittajan kuoleman jälkeen ja siihen on syynsä. Jotunin aviomies, Viljo Tarkiainen oli luonnehäiriöinen mies, joka tyrannisoi Jotunia julmalla otteella. Ei olisi tullut kysymykseenkään, että Jotunin jo vuonna 1936 kirjoittama Huojuva talo olisi voitu julkaista heidän elinaikanaan. Se ilmestyi postuumisti vasta vuonna 1963.
Olen ollut lyhyessä mutta intensiivisessä suhteessa narsistisesti luonnehäiriöisen miehen kanssa. Useita vuosia myöhemmin halusin lukea kirjana Huojuvan talon. En pystynyt. Jäi kesken. Liikaa takaumia omaan liittoon.
En ole ihan varma, mitä ap tarkoittaa tuolla lausahduksella "sairaan hyvä sarja". Tulee puistattava tunne ikään kuin hän ihannoisi henkistä sekä fyysistä väkivaltaa ja toisen nujertamista. Toivottavasti olen väärässä. Näyttelijätyöstä olen kuitenkin samaa mieltä. Paavolainen ja Heiskanen loistavat rooleissaan.
Kyllä, yksi parhaimmista sarjoista. Kyllä Suomessakin osataan, kun on vain rahaa ja aikaa tehdä. Ja ennen kaikkea - kun teksti on hyvä. Maria Jotunin tekstit on kaikki merkillisellä tavalla moderneja, iättömiä. Tämäkin tarina narsistista ja häneen lankeavasta naisesta on valitettavasti ikuinen - ja aina yhtä lohduton.
Edelleen hyviä tv-elokuvia ja -sarjoja, jotka kannattaa katsoa:
Siunattu Hulluus (Mollberg)
Simpauttaja (Veikko Kerttula)
Kuolleista herännyt (Kahakorpi, Sipilä)
Solveigin laulu (Kekäläinen)
Elämänmeno (Lindman)
Tankki täyteen (Hardwick, TUominen)
Vetää kaikista ovista (Nuutinen, Tiikkainen)
Pakanamaan kartta (Hardwick)
Tabu
Hymyhuulet
Huojuva talo (Bergholm)
Ilman kavaluutta (Lindman)
Liian paksu perhoseksi (Köngäs)
Painija (Ijäs)
Tahdon asia (Vuoksenmaa)
Studio Julmahuvi
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, yksi parhaimmista sarjoista. Kyllä Suomessakin osataan, kun on vain rahaa ja aikaa tehdä. Ja ennen kaikkea - kun teksti on hyvä. Maria Jotunin tekstit on kaikki merkillisellä tavalla moderneja, iättömiä. Tämäkin tarina narsistista ja häneen lankeavasta naisesta on valitettavasti ikuinen - ja aina yhtä lohduton.
Edelleen hyviä tv-elokuvia ja -sarjoja, jotka kannattaa katsoa:
Siunattu Hulluus (Mollberg)
Simpauttaja (Veikko Kerttula)
Kuolleista herännyt (Kahakorpi, Sipilä)
Solveigin laulu (Kekäläinen)
Elämänmeno (Lindman)
Tankki täyteen (Hardwick, TUominen)
Vetää kaikista ovista (Nuutinen, Tiikkainen)
Pakanamaan kartta (Hardwick)
Tabu
Hymyhuulet
Huojuva talo (Bergholm)
Ilman kavaluutta (Lindman)
Liian paksu perhoseksi (Köngäs)
Painija (Ijäs)
Tahdon asia (Vuoksenmaa)
Studio Julmahuvi
Ja tietysti se isoin helmi: Raid
Ihan kananlihalla katsoo tuota näyttelijätyötä ja henkilöhahmoja joiden kohtalot ovat triviaaleja ja surullisen monen uhrin arkena vielä tänäkin päivänä. Järkyttävä ja todentuntuinen.
Ei ole ajan hammas puraissut eli hyvin on kestänyt aikaa tämä laatu sarja.