5-6 v valittaa koko ajan ja kaikesta. Mistä se kertoo?

Asiat taitavat olla vain liian hyvin? Kaikki annetaan periksi? Tuore uusioperhe, missä lapsi "protestoi" kenties omasta mielestään liian vähäisestä huomiosta tai sisarkateudesta johtuvaa?

Ettei olisi joku vaihe menossa?

Opittu malli.

Lapset oppii esimerkistä.

Vierailija kirjoitti:

Ettei olisi joku vaihe menossa?

Ja niitä vaiheitahan riittää joita käyttää pirun huonona syynä olla kasvattamatta lasta ja odottaa hyviä käytöstapoja. Milloin ollaa uhma- ja murrosiässä ja milloin on neljänkympinkriisiä ja vaihdevuosia,jne...

Lapsestasi on tulossa demari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei olisi joku vaihe menossa?

Ja niitä vaiheitahan riittää joita käyttää pirun huonona syynä olla kasvattamatta lasta ja odottaa hyviä käytöstapoja. Milloin ollaa uhma- ja murrosiässä ja milloin on neljänkympinkriisiä ja vaihdevuosia,jne...

No juu, kohtalaisen pitkälle menitkin johtopäätöksissäsi viisisanaisen viestini perusteella. Kiitos kysymästä, minulla on kaksi koulussa ja urheilussa loistavasti menestyvää, erittäin hyväkäytöksistä teiniä.

Aloitusviestissä mietittiin, onkohan lapsi vaan luonteeltaan valittaja. SIIHEN viittasin vastauksellani, että saattaa se olla jokin vaihekin vaan, esim itsenäistymisvaihe, tuo valittaminen.

Ap tässä.

Kyse on uusperheen yhteisestä lapsesta. Oli pienenä tosi rasittavan oloinen poika, kävi läpsimässä kaikkea. Kaikki ruoka on pahaa, kaikki on aina pielessä. Tietääkseni vanhemmat eivät ole erityisiä valittajia, paitsi mamuista.

Olen siis ulkopuolinen enkä tunne sen kummemmin poikaa. Mietin vain tuota valittamista, kun itsekin marmatin kaikesta. En muista miksi.

Lapsi on tottunut saamaan vanhemmilta huomiota valittamisella? Positiivista palautetta tai huomiota ei välttämättä anneta, jolloin lapsi etsii omat keinonsa saadakseen vanhemmissa aikaan reaktion.