Menetin rakkaan äitini jokin aika sitten

Itse menetin isäni kaksi vuotta sitten ja edelleen tulee välillä kauhea "ikävän tunne". Olisi yhtä ja toista, mitä haluaisi kertoa isälle, mutta ei voi.



Äidin menetys tulee olemaan varmaan vielä kovempi paikka. Näissä tilanteissa on erityisen kurjaa olla ainut lapsi, kukaan ei jaa samaa tunnetta, että oma vanhempi kuoli.



Tukea saa sisaruksilta (jos niitä on) ja sukulaisilta, ystäviltä ja ajatuksesta ja jokainen meistä joutuu joskus luopumaan vanhemmistaan eli tilanne olisi joskus muulloin edessä, jos ei nyt.



Rankkaa se kuitenkin on, jaksamisia!

Isä jo aikoja sitten ja äiti reilu vuosi sitten. Kova ikävä on ja surettaa kun lapset eivät saa tutustua isovanhempiinsa. Tuntuu myös tosi väärältä että äitini odotti kovasti mummiksi tulemista ja sitten sairastui melkein heti ensimmäisen lapsenlapsen saatuaan... hän olisi kovasti halunnut osallistua perheemme arkeen ja auttaa, apu olisi myös ollut enemmän kuin tervetullutta :(



Vaan ei auta, täytyy jaksaa näin. Yritän iloita omasta perheestäni ja pitää mielessä sen että aika voi loppua koska tahansa, ihan liian aikaisin.

että esim. yksi sisaruksistani kokee, että äiti ei huomioinut häntä niin paljon, kuin minua..



ap, kiitos teille ja jaksamista!!