Lapsi kotona eskariin saakka

Vierailija kirjoitti:

Täällä kaupunki tukee kotiopetuksessa olevia, saa kirjat ja kaikki lainaksi maksutta, kaksi kertaa vuodessa tentitään (alakoulu ja yläkoulu) koulun päättämät aineet.

Missä on näin hyvä tilanne kotikoulun suhteen? Ja onko kyseessä jokin poikkeustapaus (vakava sairaus/kiusaaminen), vai onko tuo mahdollisuus tarjolla ihan kaikille?

Meillä molemmat lapset ovat olleet kotona eskariin saakka. Meilläpäin oli muitakin lapsia jotka olivat kotona joten kavereita riitti, järjesteltiin ahkerasti leikkitreffejä, lapset kävivät seurakunnan kerhossa ja joitain harrastuksiakin oli. Lapset ovat olleet sosiaalisesti taitavia ja koulu on sujunut hyvin. Koen että lapsemme ovat saanet hyvän ja rauhallisen alun elämäänsä ja ovat erittäin tasapainoisia. En silti sano, että tämä järjestely kaikille sopisi, pitää olla lehmän hermot ja kohtuullisen määrätietoinenkin, millään boheemimeiningillä tämä ei mun mielestä suju.

Itse kyllä laittaisin lapsen hoitoon jo ennen eskari-ikää. Ei nyt ihan pienenä, mutta ehkä joskus 3-vuotiaana. Hoitopaikka on lapselle hyvä paikka opetella sosiaalisia taitoja vertaisten kanssa. Kotona ne vertaiskokemuukset taas tuppaa jäämään aika vähäisiksi, varsinkin jos ei ole muita sisaria. Tosin eipä se kai kovin suuri riski lapselle ole, vaikka olisikin eskariin asti kotosalla.

Kotikoulua sen sijaan itse vierastan ajatuksena aika paljon. Kouluiässä lapsi kun tosiaan alkaa kaipaamaan niitä kavereita ja silloin on olemassa riski, että lapsi jää kaverisuhteiden ulkopuolelle. Toki harrastusten kautta on mahdollista saada myös kavereita, mutta harrastustapaamiset usein kuitenkin tuppaavat olemaan aika harvoin verrattuna siihen, että koulussa tavataan samoja heppuja viikon aikana viitenä päivänä peräkkäin useamman tunnin ajan.

Eskarissa joutuu opettelemaan niitä, jotka toiset ovat oppineet päikyssä

No jos olet kykenevä tarjoamaan lapselle kaikki, mitä lapsi tarvitsee niin pidä vaikka armeijaan asti. Aika harva sellaiseen pystyy, joten suosittelen lämpimästi ajattelemaan lapsen parasta ja antamaan hänelle tasavertaiset mahdollisuudet normaaliin elämään.

Meidän luokalla yläasteella oli poika, joka oli ollut 7-luokkalaiseksi kotona. Siis ei ikinä ryhmiksessä, päikyssä tai eskarissakaan, vaan insinööriäiti opetti peruskoulun 1-6 lk kotona. Muutama sisar pojalla oli, ei edes kavereitakaan kun koko elämä oli kotona. Vanhemmat oli näitä koivuniemeläisiä, vaikka perhe asui Pohjois-Suomessa. Jotenkin kävi sääliksi tuo poikarukka, oli ihan ihmeissään muiden nuorten keskellä.

Aika usein siinä noin 4-5-vuotiaana lapsi alkaa todella kaivata ikäistään seuraa mutta eihän mikään estä pitämästä lasta kotona pidempäänkin. Meillä eskarilaisella oli myös todella tärkeää, että sai mennä tässä lähistöllä kavereiden kanssa ulos ilman äitiä. Selvästi kova tarve oli jo hieman venyttää napanuoraa.

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään opiskeluissa / töissä pitää olla muidenkin kuin oman perheen suvun tai ystävien  kanssa tekemisissä. Tuollainen eristäminen ei ole ihan tervettä.

Eikö teidän lapset käy missään muualla muiden ihmisten kanssa tekemisissä kuin koulussa? Aika hurja. Eikä taatusti ole tervettä.

Koulumaailma sinällään on aika iso poikkeus kenenkään elämässä. Missään muualla kun et joudu olemaan tuollaisen samanikäisten joukon kanssa tekemisissä, ja tekemässä yhtä ohjattua tehtävää kerrallaan. Se että peruskoulun käy kotona, ei ole aina huono juttu. Esim.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/2015051819715148_uu.shtml

Tuohon ei moni peruskoulussa huonossa opetuksessa, liian isossa ryhmässä ja homeista ilmaa sisään vetävänä pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiellettyä. Äitini meni töihin vasta, kun siskoni oli jo koulussa.

Sinä olit siis se pikkusisko. Tottakai silloin voi olla kotona kauemmin, jos tekee lisää lapsia. Jos vain yksi lapsi, niin ei sitä vain voi todellakaan itse päättää kuinka kauan sitä kotona ollaan.

Suomi on vapaa maa. Jos mies elättää perheen niin kyllä äiti voi olla kotona juuri niin kauan kuin haluaa.

Äiti voi elättää myös itsensä. Mun lapset on olleet kotona ekaluokkaan asti, eivät käyneet edes eskaria ja mä oon tehnyt töitä omissa nimissäni. Äitiysloma päättyi joka lapsen kohdalla kun he olivat 3kk. Olen kääntäjä ja teen työt kotona ja omalla aikataululla, eli ei oo pakko olla 8-16 koneen ääressä vaan voi välillä tehdä ruokaa ja ulkoilla ja illemmalla toinen pätkä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kaupunki tukee kotiopetuksessa olevia, saa kirjat ja kaikki lainaksi maksutta, kaksi kertaa vuodessa tentitään (alakoulu ja yläkoulu) koulun päättämät aineet.

Missä on näin hyvä tilanne kotikoulun suhteen? Ja onko kyseessä jokin poikkeustapaus (vakava sairaus/kiusaaminen), vai onko tuo mahdollisuus tarjolla ihan kaikille?

Länsi-Uusimaalla, ja on tarjolla ihan kaikille, jotka tämän vaihtoehdon haluavat valita. Ja huom: kyseessä on oikeasti vaihtoehto ylikuormitetuille kouluille, liian isoille ryhmille ja niin edespäin. :)

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla yläasteella oli poika, joka oli ollut 7-luokkalaiseksi kotona. Siis ei ikinä ryhmiksessä, päikyssä tai eskarissakaan, vaan insinööriäiti opetti peruskoulun 1-6 lk kotona. Muutama sisar pojalla oli, ei edes kavereitakaan kun koko elämä oli kotona. Vanhemmat oli näitä koivuniemeläisiä, vaikka perhe asui Pohjois-Suomessa. Jotenkin kävi sääliksi tuo poikarukka, oli ihan ihmeissään muiden nuorten keskellä.

En tiedä mitä koivuniemeläiset ovat, mutta kai tämänkin voi muullakin tavalla hoitaa. Koko elämän ei ole pakko eikä tarkoitus olla kotona, vaikka peruskoulu käytäisiinkin kotikoulussa. Miksi tämä asia pelottaa ihmisiä näin paljon, vaikka hyviäkin esimerkkejä on? Meillä ainakin eskarin aloittanut 6v oli tosi tylsistynyt vielä kakkosluokkaa aloittaessaankin, koulussa kun mennään aina sen hitaimman ehdoilla ja vauhdilla. Otettiin kevätlukukaudeksi lapsi kotiopetukseen ja hypättiin luokka yli seuraavana syksynä. Toistetaan jos tylsistyy taas.

Kumma juttu, että nämä kotona pidetyt on usein sitten niitä koulukiusattuja.

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu, että nämä kotona pidetyt on usein sitten niitä koulukiusattuja.

No siksihän niitä kotikouluun siirretäänkin, kun se kiusaaja saa vain jatkaa. Meidän koulussa kiusaaja oli pikkupaikkakunnan silmäätekevän lapsi ja aika rajua väkivaltaa tuo lapsi käytti toisiin oppilaisiin. Edes rikosilmoitus ei lopettanut pahoinpitelyitä, mukiloijan vanhemmat eivät suostuneet tekemään asialle mitään.

Pienellä paikkakunnalla ei ole välttämättä edes vaihtoehtoja jos se koulu on ainoa. Mietipä itse: laitatko mieluummin ekaluokkalaisen mukiloitavaksi kouluun vai opetatko ne samat asiat kotona?

Oma tytär oli mummihoidossa eskariin asti ja se eskarivuosi meni häneltä kyllä ihmetellessä muita lapsia. Tekisin toisin nyt.

Kotikoulua käydään varmaan monista syistä mutta joillakin vanhemmilla on mielestäni vaikuttimena se ettei lapsi saa muualta vaikutteita joita he eivät halua saavan saavan eli kyseessä on tietynlainen aivopesu esim. uskonnollisista syistä.

Meillä oli kaikki kolme kotihoidossa eskariin asti, tosin kävivät myös srk:n päiväkerhossa pari kertaa viikossa, kuvataidekerhossa, muskarissa, kirjaston satutunnilla, leikkipuistossa jne.

Mutta minä olinkin aktiivinen äiti enkä somessa tai netflixissä roikkuja, kas kun niitä ei ollut olemassakaan :D.

Kaikista kasvoi sosiaalisia ja iloisia lapsia, jotka pärjäsivät koulussa hyvin. Niin hyvin, että muutettuamme kaikki hyppäsivät yhden luokan yli ja aloittivat opiskelun vieraalla kielellä. Tätä nykyä voin todeta, että hyvin sujui ja olen ylpeä heistä, pärjäävät hienosti elämässään.

Itsellä vasta esikoinen tulossa, jonka aiomme kasvattaa (mahdollisen sisarukset myös) kotona, niin päiväkoti- kuin kouluiän.

Itse tunnen perheitä joissa lapset olleet kotona kouluun asti ja ihan reippaita ja sosiaalisia tapauksia olleet. Harrastuksista ja naapurustosta/ sukulaisista löytynyt leikkiseuraa.

Lisäksi kävin itse aikoinaan osan ylä-asteesta kuin lukiostakin etänä, kotiopiskellen homekoulujen ja pahojen homeoireiden takia.

Enkä todellakaan koe että kärsin kotiopiskelusta, pikemminkin itsestäni tuli entistä itsenäisempi ja rohkeampi tekemään erilaisia ratkaisuja elämässä ja kuuntelemaan omaa sydäntäni.

Ja koulujen tavasta tasapäistää oppilaita en Ole koskaan pitänyt, en oppilaana enkä tulevana äitinä.

Totta Kai lapsen kasvattaminen ja kouluttaminen kotona vaatii vanhemmilta paljon aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta itse niin kauan olen omista lapsista haaveillut että olen valmis heihin panostamaankin parhaalla katsomallani tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Oma tytär oli mummihoidossa eskariin asti ja se eskarivuosi meni häneltä kyllä ihmetellessä muita lapsia. Tekisin toisin nyt.

Kotikoulua käydään varmaan monista syistä mutta joillakin vanhemmilla on mielestäni vaikuttimena se ettei lapsi saa muualta vaikutteita joita he eivät halua saavan saavan eli kyseessä on tietynlainen aivopesu esim. uskonnollisista syistä.

Nykyaikana tuo voisi olla ihan viisaskin päätös, kun ei ne vanhemmat tiedä mitä koulumatkalla kännyköillä netistä selataan...

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vasta esikoinen tulossa, jonka aiomme kasvattaa (mahdollisen sisarukset myös) kotona, niin päiväkoti- kuin kouluiän.

Itse tunnen perheitä joissa lapset olleet kotona kouluun asti ja ihan reippaita ja sosiaalisia tapauksia olleet. Harrastuksista ja naapurustosta/ sukulaisista löytynyt leikkiseuraa.

Lisäksi kävin itse aikoinaan osan ylä-asteesta kuin lukiostakin etänä, kotiopiskellen homekoulujen ja pahojen homeoireiden takia.

Enkä todellakaan koe että kärsin kotiopiskelusta, pikemminkin itsestäni tuli entistä itsenäisempi ja rohkeampi tekemään erilaisia ratkaisuja elämässä ja kuuntelemaan omaa sydäntäni.

Ja koulujen tavasta tasapäistää oppilaita en Ole koskaan pitänyt, en oppilaana enkä tulevana äitinä.

Totta Kai lapsen kasvattaminen ja kouluttaminen kotona vaatii vanhemmilta paljon aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta itse niin kauan olen omista lapsista haaveillut että olen valmis heihin panostamaankin parhaalla katsomallani tavalla.

^ tämä! <3 Ihanaa että on muitakin samalla tavalla ajattelevia!

5-vuotiaaksi ok kotona. Eskari ja koulu  - ei missään nimessä kotikoulua. Aika surkeita kokemuksia usempia...

Peruskouluhan on sosiaalisten suhteiden ja erilaisten ihmisten kanssakäymiseen tarkoitettu PERUSkoulu. Asioiden oppiminen sivutuote. Jos vaan itse (tai pahimmassa tapauksessa vanhemmat) valitsevat leikkitoverit tai harraasrusryhmäm

missä vaan näkee samankäisiä ei tämä tee kenellekkään hyvää.

Opiskelu aloitetaan vasta lukiossa ja oikeastaan sen jälkeen. Kotikoulussa oppii varmasti samat jutut helpolla mutta se sosiaalinen puoli yli 7-vuotiaalla vaatii ihan muuta.

Eskariin asti sen sijaan voi hyvin olla kotona. Paras ikä minusta aloittaa kokopäiväinen päiväkoti on 5-6v. eli hyvinkin vasta eskari, sitä ennen pärjää muutaman tunnin kerholla muutamana päivänä viikossa mutta tilanne muuttuu nopeasti lapsen kasvaessa.