Voinko saada jostain oikeasti apua

Healingroomissa käynti on auttanut joitakin kuulemani mukaan. Nimestään huolimatta ihan asiallinen paikka yhteiskristilliseltä pohjalta.

Vaikea sanoa mitään kun ei tiedä mitä lääkkeitä syöt, mihin vaivaan ja minkälaista ja kuinka usein saat terapiaa?

Ikävä totuushan nykyajan Suomessa tahtoo olla se, että oireet pyritään peitämään ja hautaamaan lääkkeillä. Sivuvaikutuksia hoidetaan toisella lääkkeellä. On kierre valmis.

Lääkkeitä usein tarvitaan, mutta ehdottomasti niiden tueksi hyvä terapia tarpeeksi usein! Olisi pyrittävä päästä ongelman ytimeen ja sitä kautta hoitamaan se pois ja opettelemaan hallitsemaan sitä, opettelamaan uusia tekniikoita ja näkökulmia probleemaan.

Kukaan ei oikeasti parane sillä, että isolla ja voimakkaalla lääkemäärällä turrutetaan kaikki tunteet ja asitit. Ihminen kyllä varmaan saadaan rauhoitettua ja jotenkuten yhteiskunnassa mukana roikkuvaksi zombiksi. 

Tämä on valtavan suuri probleema joka olisi otettava todella vakavasti. Ilmeisesti sitten vain lääkkeitten syöttö ja potilaan turruttaminen tulee halvemmaksi yhteiskunnalle. Terapia on kallista!

Säästämisen nimeen kaikki pois heikoimmilta tarvitsijoilta.

Tämä ei sinua auta ja tämä tullaan kipinkapin poistamaan. Olen pahoillani puolestasi, sekä kaikkien niitten tuhansien kanssakärsijöidesi puolesta.

Sähköhoitoon

Mikä sun ongelma on, siis se, miksi käyt terapiassa ja syöt lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Sähköhoitoon

Älä mene sähköhoitoon. Mulla ei muisti ole toiminut enää sen jälkeen kunnolla, vaikka aikaa on jo kulunut toista vuotta hoidoista.

Olotilasi voi johtua lääkkeistä ja niiden vaihtelusta. Kun esimerkiksi mielialalääke ajetaan alas, voi kestää vuosi pari ennen kuin aivosi normaali tila palautuu. Sama pätee tietysti lääkkeen aloitukseen, eli kestää viikkoja ennen kuin nähdään muutoksia käytöksessä, vaikka aivokemia muuttuu heti. Tällöin prioriteetti pitäisi olla se, että hankkiudut pariksi vuodeksi kokonaan lääkkeistä eroon. Se edellyttää kuitenkin sitä, että sinulla tulisi olla toimiva terapiasuhde ja tukihenkilö, joka auttaa sinua hallitsemaan sairauttasi ja opit tunnistamaan ne tilanteet, jotka vievät sinua sairauden puolelle ja kun tunnistat tilanteet, opit hallitsemaan niitä.

Tunnistat nyt olevasi ahdistunut ja haluat kuolla. Nämä ovat normaaleita tunnetiloja kenelle tahansa ihmiselle vaikeassa tilanteessa eikä niiden tarvitse sinua lamata, vaan sinun pitäisi pohtia mikä saa sinut ahdistumaan ja löydätkö itse keinoja hallita tilanteita, jotka ahdistavat, vai tavitsetko neuvoja niiden hallitsemiseen. Kuolemisen halun voit ymmärtää siten, ettet näe muita vaihtoehtoja kuin kuolla, joka on hyvin tyypillistä masennuksessa. Tyypillistä on myös se, että muut voivat nähdä tilanteeseesi hyvin toimivia ratkaisumalleja, mutta masennus estää sinua ymmärtämästä muiden ehdottamia toimintamalleja. Tässä kohdassa sinä voisit yrittää rohkeasti kokeilla jotain ehdotettua mallia ja katsoa mitä siitä seuraa. Mikäli muutos toi jotain apua, niin toista sitä. Mikäli ei tuonut, niin kokeile jotain muuta.

Tärkeintä on antaa itselleen aikaa ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Älä yritä olla muuta kuin olet. Elä itsellesi. Käytä hyväksesi toisia sen mitä tarvitset asioiden eteenpäin viemiseksi, mutta älä anna muiden käyttää sinua liikaa hyväksesi.