Miksi nykyään pitää pukeutua ikänsä mukaan teininä teiniksi ja aikuisena aikuiseksi?

Kuka vahtii sun pukeutumista tai mielihaluja? Kasva aikuiseksi ja lopeta muiden syyttely

Nyt on pakko kysyä: mitä tarkoittaa tuo "nykyään"? Ajatteletko, että tämä on ollut joskus toisin? Milloin? Ja miten?

Ei pidä. Katso ympärillesi.

Se on vastaisku pitkittyneen nuoruuden trendille. Kai se menee niin esim. musiikkimaun suhteen, että keski-ikäisen on hyväksyttyä tykätä oman nuoruutensa aikaisista jutuista, mutta teinijutuista innostuminen on noloa.

Kuka niin määrää?

T. Lippistä, hupparia ja pillifarkkuja käyttävä 40+

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä: mitä tarkoittaa tuo "nykyään"? Ajatteletko, että tämä on ollut joskus toisin? Milloin? Ja miten?

Aikuiseksi tullessani 90-luvulla yleistyi samaan aikaan ajattelu, että iällä ei ole väliä. Nykyään mielipide tuntuu kääntyneen. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Kuka vahtii sun pukeutumista tai mielihaluja? Kasva aikuiseksi ja lopeta muiden syyttely

Lue vähän av:ta niin huomaat, että joku 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä: mitä tarkoittaa tuo "nykyään"? Ajatteletko, että tämä on ollut joskus toisin? Milloin? Ja miten?

Aikuiseksi tullessani 90-luvulla yleistyi samaan aikaan ajattelu, että iällä ei ole väliä. Nykyään mielipide tuntuu kääntyneen. Ohis

Olen varmaan sitten sua vähän nuorempi (syntynyt vuonna 1980), mutta kun ajattelen aikuisten pukeutumista 90-luvulla ja aikuisten pukeutumista nyt, ero on mielestäni aika suuri. Esim. mä pukeudun paljon teinimmin kuin tällaiset lähes nelikymppiset 90-luvulla. Olen siis eri mieltä.

Ei. Suomeen on vain alkanut tunkea briteistä se vanhoillisuus jota markkinoidaan "muotitietoisuutena". Eli kun vedät päällesi sapenruskean neuleen ja kampaat hiuksesi jakaukselle ja laitat jalkaan ällöttävät kengät niin olet muka jotenkin aikuisempi ja tyylikkäämpi ihminen.

Haksahdin itsekin tuohon aikanani mutta tuntui kuin olisin häkissä niiden "aikuisten" vaatteiden sisällä. Hirveä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä: mitä tarkoittaa tuo "nykyään"? Ajatteletko, että tämä on ollut joskus toisin? Milloin? Ja miten?

Aikuiseksi tullessani 90-luvulla yleistyi samaan aikaan ajattelu, että iällä ei ole väliä. Nykyään mielipide tuntuu kääntyneen. Ohis

Olen varmaan sitten sua vähän nuorempi (syntynyt vuonna 1980), mutta kun ajattelen aikuisten pukeutumista 90-luvulla ja aikuisten pukeutumista nyt, ero on mielestäni aika suuri. Esim. mä pukeudun paljon teinimmin kuin tällaiset lähes nelikymppiset 90-luvulla. Olen siis eri mieltä.

Se siis alkoi silloin ja on mielestäni jatkunut näihin aikoihin asti, mutta tuntuu, että suunta on taas kääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä: mitä tarkoittaa tuo "nykyään"? Ajatteletko, että tämä on ollut joskus toisin? Milloin? Ja miten?

Aikuiseksi tullessani 90-luvulla yleistyi samaan aikaan ajattelu, että iällä ei ole väliä. Nykyään mielipide tuntuu kääntyneen. Ohis

Olen varmaan sitten sua vähän nuorempi (syntynyt vuonna 1980), mutta kun ajattelen aikuisten pukeutumista 90-luvulla ja aikuisten pukeutumista nyt, ero on mielestäni aika suuri. Esim. mä pukeudun paljon teinimmin kuin tällaiset lähes nelikymppiset 90-luvulla. Olen siis eri mieltä.

Se siis alkoi silloin ja on mielestäni jatkunut näihin aikoihin asti, mutta tuntuu, että suunta on taas kääntynyt.

Jaa, mä taas ajattelen, että aikuisten pukeutuminen "nuorisovaatteisiin" (jos tällainen termi nyt sallitaan) on yleistynyt 90-lopusta. Jos mä vaikka katselen kuvia mun vanhemmista 80-luvulla (ovat syntyneet 1952 ja -54), huomaan, että he ovat pukeutuneet kyllä todella keski-ikäisesti siinä iässä, kun mä oon edustanut vielä selvästi "nuorisoa". Puhumattakaan sitten mun isovanhempien sukupolvesta tuohon aikaan (toki mulla oli tosi vanhat isovanhemmat): mun molemmat mummot käyttivät huivia, eivätkä koskaan pukeutuneet housuihin. 

Että edelleenkään en ole samaa mieltä sun kanssasi.

Keski-ikäisenä ei pärjää parikymppisen identiteetillä – Identiteettikriisi on luonnollinen osa aikuisenkin elämää ja näin siitä selviää.

Identiteettikriisi ei ratkea asioita märehtimällä. Jos tämä elämä ei tunnu hyvältä, tee jotain eri tavalla kuin ennen, neuvoo identiteettitutkija.

Opiskelut on saatettu päätökseen, on työ, parisuhde, perhe ja talo. Asiat rullaavat omalla painollaan. Lapset alkavat olla jo sen verran isoja, että on yhtäkkiä taas aikaa miettiä omaa elämää.

Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta sisällä kalvaa tyytymättömyys. Kuka minä oikeastaan nyt olenkaan ja mitä minä haluan? Oliko tämä tässä vai mitä seuraavaksi?

Aikuisiän identiteettikriisi iskee usein neljänkympin tienoilla. Iällä ei sinänsä ole mitään tekemistä asian kanssa, vaan se liittyy ennemminkin elämäntilanteisiin.

Eteen voi tulla uudenlaisia elämäntilanteita, joissa saattaa huomata, että omat vanhat toimintamallit eivät enää päde. Pitkäaikainen työkaveri vaihtaa työpaikkaa tai hyvä ystävä eroaa. Samalla saattaa itse alkaa pohtia omia valintojaan. Ei enää saa iloa elämästään tai jostain elämänsä osa-alueesta. Tulee avioero tai läheinen kuolee.

Jyväskylän yliopiston psykologian dosentti Päivi Fadjukoff on tutkinut pitkään aikuisiän identiteettiä. Fadjukoffin mukaan aikuisiän identiteettikriisi on erilainen ja pitkäkestoisempi kuin nuorella ihmisellä. Nuorena pohditaan omaa tulevaisuutta, tulevaa ammattia tai puolisoa ja etsitään omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Aikuisena sen kaiken on usein jo saavuttanut.

– Aikuinen elää omien valintojensa kanssa ja on vastuussa moneen suuntaan. Monet miettivät sitä, kuinka paljon on jo satsannut johonkin ja uskaltaako hypätä ihan uuteen. Ihmiset ovat kiinni valinnoissaan eikä muutos tapahdu ihan hetkessä.

Identiteettikriisiä ei Fadjukoffin mukaan kannata kuitenkaan pelätä. Se on luonnollinen osa ihmisen kasvua ja kypsymistä, oman tiensä löytämistä uusissa elämäntilanteissa.

Nyky-yhteiskunnassa viisikymppinen ei pärjää kaksikymppisen identiteetillä. Ihminen ei ole valmis heti koulusta valmistumisen jälkeen, vaan jatkaa kasvua ja kehittymistä läpi elämän, Fadjukoff muistuttaa.

Hän näkee identiteettikriisin ennen kaikkea mahdollisuutena. On hyvä jos elämässä on tilaa uudelle, vaikka ei vielä tietäisikään, mitä se on.

– Miten monta kymmentä vuotta olemme aikuisia? Jos kaikki olisi valmista ja olisimme siihen tyytyväisiä, olisi sekin aika outoa.

Toisaalta identiteetin etsintä liittyy myös länsimaiseen yhteiskuntaan, jossa elämme. Se mahdollistaa sen, että voimme ylipäätään pohdiskella sitä keitä olemme. Joissain muissa kulttuureissa ei välttämättä tarvitse omaa paikkaansa juuri miettiä. Jos syntyy perheen vanhimmaksi pojaksi tai nuorimmaksi tytöksi, voi elämä olla toisten toimesta jo melko pitkälle etukäteen käsikirjoitettu.

– Meille ei ole määrätty etukäteen niitä asioita. Mitä enemmän vapautta tulee, sitä enemmän tulee vaikeutta. Osalle ihmisistä selkeä polku tuntuisi turvallisemmalta. Voi tuntua pelottavalta olla valitsemassa, koska aina valitsee myös jotain pois.

Erityisen hankala identiteettikriisi on ihmisille, joilla on Fadjukoffin mukaan niin kutsuttu omaksuttu identiteetti. Siis ihmisille, jotka eivät ole paljoa minäänsä pohdiskelleet, vaan elämä on rakentunut muiden asettamien odotusten suorittamisen ympärille. Kriisin puhjetessa ei välttämättä ole valmiuksia miettiä, mikä itselle sopii ja mikä ei, kun on aina elänyt muilta omaksutun toimintamallin mukaan....

Loput: https://yle.fi/uutiset/3-10332255

Lisää: https://yle.fi/uutiset/3-9788346

Lisää: https://yle.fi/uutiset/3-10354185

Lisää: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/03/tervetuloa-yhteiskuntaan-jossa…

Kannattaa lukea, varsinkin tuo viimeinen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä: mitä tarkoittaa tuo "nykyään"? Ajatteletko, että tämä on ollut joskus toisin? Milloin? Ja miten?

Aikuiseksi tullessani 90-luvulla yleistyi samaan aikaan ajattelu, että iällä ei ole väliä. Nykyään mielipide tuntuu kääntyneen. Ohis

Olen varmaan sitten sua vähän nuorempi (syntynyt vuonna 1980), mutta kun ajattelen aikuisten pukeutumista 90-luvulla ja aikuisten pukeutumista nyt, ero on mielestäni aika suuri. Esim. mä pukeudun paljon teinimmin kuin tällaiset lähes nelikymppiset 90-luvulla. Olen siis eri mieltä.

Se siis alkoi silloin ja on mielestäni jatkunut näihin aikoihin asti, mutta tuntuu, että suunta on taas kääntynyt.

Jaa, mä taas ajattelen, että aikuisten pukeutuminen "nuorisovaatteisiin" (jos tällainen termi nyt sallitaan) on yleistynyt 90-lopusta. Jos mä vaikka katselen kuvia mun vanhemmista 80-luvulla (ovat syntyneet 1952 ja -54), huomaan, että he ovat pukeutuneet kyllä todella keski-ikäisesti siinä iässä, kun mä oon edustanut vielä selvästi "nuorisoa". Puhumattakaan sitten mun isovanhempien sukupolvesta tuohon aikaan (toki mulla oli tosi vanhat isovanhemmat): mun molemmat mummot käyttivät huivia, eivätkä koskaan pukeutuneet housuihin. 

Että edelleenkään en ole samaa mieltä sun kanssasi.

Tuota samaahan juuri tarkoitin. Se yleistyi 90-luvulla. Kun olin parikymppinen 80-luvun lopulla, äidistäni oli kamalaa, kun vielä "aikuisena" pukeuduin niin kuin joku teini. Sitten siitä aika nopeasti tuli normaalia.

Monet vanhemmat kauhistelee sitä nykyäänkin, toivotaan että nuoret osaisivat pukeutua aikuisemmin. Pahennusta ovat mm aiheuttaneet paljaat nilkat, ohuet kangaskengät, hupparit sekä se kuljetaanko pipo päässä vai ilman.

minä pukeudun justiinsa niinkun itse haluan, olen mukavuudenhaluinen

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmat kauhistelee sitä nykyäänkin, toivotaan että nuoret osaisivat pukeutua aikuisemmin. Pahennusta ovat mm aiheuttaneet paljaat nilkat, ohuet kangaskengät, hupparit sekä se kuljetaanko pipo päässä vai ilman.

Pahennusta? Miksi? Millaista olisi aikuisempi pukeutuminen? Entä jos ei omista juuri muita pitkähihaisia kuin huppareita, eikä muita kenkiä kuin tennareita? 🤔

T. 40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmat kauhistelee sitä nykyäänkin, toivotaan että nuoret osaisivat pukeutua aikuisemmin. Pahennusta ovat mm aiheuttaneet paljaat nilkat, ohuet kangaskengät, hupparit sekä se kuljetaanko pipo päässä vai ilman.

Pahennusta? Miksi? Millaista olisi aikuisempi pukeutuminen? Entä jos ei omista juuri muita pitkähihaisia kuin huppareita, eikä muita kenkiä kuin tennareita? 🤔

T. 40+

Monet nuoret ovat ihan tästä syystä alkaneet pukeutumaan yhä enemmän klassisesti, esim pojat kauluspaitaan ja ehjiin farkkuihin, tytöt jakkuun ja legginsseihin. Yritetään näyttää mahdollisimman asialliselta, kuntaas menneiden vuosoen nuorisokulttuuri ja nuorisomuoti nähdään takapajuisena, jopa paheksuttavana joidenkin nuorten keskuudessa. Huppariin pukeutuva nuori on nykyään wt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmat kauhistelee sitä nykyäänkin, toivotaan että nuoret osaisivat pukeutua aikuisemmin. Pahennusta ovat mm aiheuttaneet paljaat nilkat, ohuet kangaskengät, hupparit sekä se kuljetaanko pipo päässä vai ilman.

Pahennusta? Miksi? Millaista olisi aikuisempi pukeutuminen? Entä jos ei omista juuri muita pitkähihaisia kuin huppareita, eikä muita kenkiä kuin tennareita? 🤔

T. 40+

Monet nuoret ovat ihan tästä syystä alkaneet pukeutumaan yhä enemmän klassisesti, esim pojat kauluspaitaan ja ehjiin farkkuihin, tytöt jakkuun ja legginsseihin. Yritetään näyttää mahdollisimman asialliselta, kuntaas menneiden vuosoen nuorisokulttuuri ja nuorisomuoti nähdään takapajuisena, jopa paheksuttavana joidenkin nuorten keskuudessa. Huppariin pukeutuva nuori on nykyään wt.

Jakku ja leggingsit, todella tyylikästä...