Lue keskustelun säännöt.
Syyttelyyn reagointi parisuhteessa
12.09.2018 |
Meidän suhteessa on ongelma, että näen mieheni valehtelevan, monesti on myös todisteet siitä, mutta mies alkaa karjumaan ja on joskus jopa väkivaltainen. Hänen mielestään kaikki syytökset ovat perättömiä ja vääristelen asioita. Hän löysi sivun, jossa kerrottiin, että toisen aiheeton syyttely saa toisen helposti hyökkäämään takaisin. Taisi mies vähän ymmärtää väärin, koska sanoi "Se olikin yleinen tapa vastaavassa tilanteessa. Olin miettinyt että miten mun pitäisi sitten toimia, ja noin vaan tulee, halusi tai ei". Syyttää minua hänen väkivaltaisesta käytöksestään. Tiedän itse, että valehtelevat ihmiset puolustavat itseään hyökkäämällä, koska eivät halua valheen tulevan ilmi.
Reagoitteko aggressiivisesti, jos teitä syytetään aiheetta vai onko tuo käytös juuri mikä paljastaa totuuden?
Kommentit (5)
Hän ei muutu ikinä. Oli syy mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali reaktio olisi vastata kertomalla se oma näkökulma aiheeseen ja pyrkiä korjaamaan väärinkäsitykset, mutta jokin aloituksessa vaikuttaa siltä, että tässä ei ole alunperinkään oltu hakemassa ihan normaalia suhdetta.
Ap: millainen on suhdemallisi lapsuudenperheestäsi?
Minun vaimoni tulkitsee KAIKEN "kritiikiksi" ja "syyttämiseksi". Todella raivostuttavaa yrittää antaa minkäänlaista palautetta mistään. Aggressiivinen suhtautuminen tuntuu siksikin oudolta, että hän ei ole millään tavalla epävarman luontoinen ihminen.
Syyttely, kasvattaminen ja jatkuva neuvominen eivät ole mitään normaaleja kommunikaatiotapoja parisuhteessa.
Suhteeseen kannattaa ryhtyä vain sellaisen henkilön kanssa joka kiinnostaa juuri sinä omana itsenään. Molemminpuolisen viehätyksen lisäksi tärkeä vaatimus on että kumpaakin kiinnostaa toisen hyvinvointi.
Sitten kun kohdalle osuu esimerkiksi sellaista käytöstä tai puhetta joka pahoittaa oman mielen tämä tuodaan esille minäviestein:
"Minua harmitti kun aamulla keitit kahia vain itsellesi."
"Minusta tuntuu että olet kiinnostuneempi harrastuksistasi/ystävistäsi/politiikasta kuin minusta".
Jne.
Minäviesti ei tarkoita automaattista käytöksenmuutosta, vaan keskustelunavausta jossa tuodaan ilmi se miltä toisen toiminta itsestä tuntuu. Ja sama myönteisissä jutuissa myös.
Työnjako ja voimasuhteet tulisi minun nähdäkseni pitää tämän tasapuolisen kommunikaation ulkopuolella: on kunkin pariskunnan oma asia esimerkiksi minkälaisista valta-asetelmista he pitävät, mutta kommunikaation tulisi olla avointa ja tasapuolista jotta tilanne ei mene siihen että ketään alistetaan ilman suostumusta.
Neuvominen ilman pyyntöä neuvoa, päteminen, syyttäminen ja opettaminen eivät ole tasapuolisen suhteen kommunikaatiotapoja lainkaan, joten ei pidä ihmetellä jos suhde ei ole tasapuolinen ja hyvä kun kommunikaatiokaan ei ole tasapuolista ja hyvää.
Lähde menemään. Ei tuollainen ihminen muutu, paitsi ehkä terapialla. Ja voin lyödä vetoa että sinne ei lähde, koska ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa. Onko vielä patologinen valehtelija? Ei sellaisen kanssa ole tulevaisuutta. Väkivaltaa ei pitäisi kenenkään sietää.