Poikani kaverittomuudesta lasu

Voi olla myös hyvä juttu, lastensuojelusta voisi saada jonkin "aikuis ystävän" jonka kanssa voisi nähdä ja tehdä yhdessä kaikekkea kivaa ja sellaista mistä nuoret tykkää (nykyään on paljon kaikkea trampoliini parkkeja yms. toimintaa mikä soveltuu vähän isommille lapsille.)eli mahdollista saada vielä niitä kavereita tätä kautta lisää. Myös harrastukseen on mahdollista saada kustannukset lasten suojelusta, jos perheessä on taloudellisesti tiukkaa.

Voisiko poika aloittaa jonkun harrastuksen jonka avulla saisi kavereita? Myös joissakin kaupungeissa toimiI esim Tsemppari niminen toiminta. Jos se löytyy teidän kaupungista niin ottakaa sinne yhteyttä. Voisiko lastensuojelun kautta löytää jonkun jutun, minkä kautta saisi kavereita/isoveli toimintaa tmv

Munkin lapsi oli jonkun aikaa ilman kavereita.

Eikö nuoria vois jo tossa iässä alkaa ohjeistamaan, että miettisi mikä/mitkä jutut itseä kiinnostaisi ja lähteä sit toteuttamaan niitä ja sitä kautta sit löytää niitä oikeita ihmisiä ja kavereita elämäänsä.

Tuntuu jotenkin oudolta, että nuorella vaan jotenkin "pitää olla kavereita" ja kuluttaa aikaansa vaikka jossain nuorisotalolla tai jossain, kunhan vaan on kavereita. Eikö vois ennemminkin olla oma ja mielekäs elämä koulun ulkopuolella?

Ei niitä kavereita kuitenkaan noin vaan lähdetä nappaamaan jostain, jos ei ole edes mitään yhteisiä juttuja.

Oispa musta tehty aikanaan lasu tuolla perusteella, kavereiden luona ei saanut käydä, remmiä tuli jos erehtyi koulumatkalla edes lyhyesti poikkeamaan jossain, ja koskaan en saanut ketään kutsua. Vasta jälkeenpäin kuulin että lapset yleensä kutsuu kavereita synttäreilleen ja käy muiden synttäreillä.