Lue keskustelun säännöt.
Valittaako vaimo kotitöistä vai oikeasti jostain muusta?
kokemus-k
10.09.2018 |
Ensin vähän taustaa... Olen ollut aina omasta mielestäni mies joka jakaa kotityöt aika tasan. Ja nimenomaan niin että tartun siihen toimeen joka pitää silloin akuutisti tehdä eikä niin että tekisin vain tiettyjä asioita jonkun listan mukaan. Olen vuosien ajan vastannut pääosin perheen ruokahuollosta, käynyt kaupassa, vienyt ja hakenut lapsia päiväkodista, siivonnut, luonut lumet ja leikittänyt lapsia. Ja tämän ihan ilman mitään erityistä kiitoksen hakua vaan vain siksi että minusta niin kuuluukin tehdä. Ja toki vaimonikin on tehnyt sitten oman (ja ihan ison) osansa.
Nyt lapsemme alkavat olla jo aika isoja (=lukiolaisia) ja monet asiat hoituvat jo paljon helpommalla. Siitä huolimatta nyt on alkanut kuulua vaimon puolelta aika usein narinaa siitä miten hän joutuu tekemään sitä ja tätä ja miten hän rasittuu kotitöistä. Kuitenkaan työnjaossamme ei ole tapahtunut mitään erityistä vaan hoidan oman osani ihan kuten aikaisemminkin. Sama vaimo joka lasten ollessa pieniä ja kotitöiden suurimmillaan jaksoi usein kehua sitä miten on ihanaa kun mies osallistuu ihan tasavertaisena siihen arkeen, nurisee nyt töiden vehennyttyä siitä miten en ole taaskaan huomannut oma-aloitteisesti imuroida tai nostaa omia pyykkejäni kappiin.
Mistä tässä on kysymys? Onko kyse alkavista vaihdevuosista, tyytymättömyydestä parisuhteeseen vai mistä? Jotenkin en osaa uskoa että kyse olisi vain kotitöistä tai sitten en enää äkkiä osaakaan kaikkien näiden vuosien jälkeen lainkaan arvioida sitä paljonkin teen tai mitä en tee.
Kuitenkin jos kysyn vaimolta että mikä mättää niin hän ottaa aina vain esiin sen miten ei jaksa jotain kotityötä ja minun pitäisi huomata auttaa siinä.
Kommentit (15)
Pääsääntöisesti pitäisi lähteä siitä, että ongelma on juuri se, mistä valitetaankin. Että vaikka mielestäsi siivoat ja käyt kaupassa, et tee puolta kotitöistä ja/tai aiheutat turhaan lisää työtä (jättämällä vaatteita lojumaan, jne.) Turha työ on turhaa, ja syö voimia tarpeelliselta, vaikka joku muu tekisikin siitä puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti pitäisi lähteä siitä, että ongelma on juuri se, mistä valitetaankin. Että vaikka mielestäsi siivoat ja käyt kaupassa, et tee puolta kotitöistä ja/tai aiheutat turhaan lisää työtä (jättämällä vaatteita lojumaan, jne.) Turha työ on turhaa, ja syö voimia tarpeelliselta, vaikka joku muu tekisikin siitä puolet.
Olen tietysti itse jäävi arvioimaan asiaa mutta oman käsitykseni mukaan en ainakaan ajallisesti tee kotitöitä vähemmän vaan todennäköisesti jopa enemmän. Vaimoni on aina viikolla pidempään töissä kuin minä ja aika usein jopa aika myöhään iltaan ja silloin teen käytännössä kaikki kotityöt, teen ruoat, siivoan keittiön, lasten jäljet jne. Tämä siis monena iltana vikossa. Meistä kahdesta minä olen myös pedantimpi joten minua ärsyttävät enemmän lattialla tai pöydillä lojuvat ylimääräiset tavarat joita yritän aina joka välissä viedä paikoilleen. Vaimoa ei niinkään häiritse lasten ympäri keittiön pöytää lojuvat koulukirjat tai olohuoneeseen unohtunut pyykkiteline. Toki ihan perussiisti hänkin on eli ei mikään sottapytty. Mutta ehkä vähän suurpiirteisempi.
Kyllähän tuossa on kaikki klassiset kyllästymisen merkit ilmassa. Ongelmien tekeminen asioista jotka ennen eivät olleet ongelmia lainkaan, on juuri sitä että ladataan sitä ”oikeutettua” katkeruutta puolisoa kohtaan ja jolla sitten oikeutetaan ero.
Suosittelen että alat henkisesti valmistautumaan siihen että lasten kotoa lähdön myötä lähtee myös vaimo.
Jos vaimosi tekee hyvin pitkää päivää töissä, niin kyllähän se on raskasta. Jos sen jälkeen sitten pitää vielä nostella toisten vaatteita lattialta, niin kyllä se ärsyttää.
Meillä mies tekee minua pidempää päivää, ja ei hänen tarvitse töiden jälkeen enää murehtia kotitöistä. Vaikka minäkin täyspäiväistä päivää töissä teen. Viikonloppuna yritämme jaksaa molemmat tehdä hommia.
On kai sekin mahdollista, että vaimon jaksaminen on jostain syystä huonompaa, ja hänestä siksi tuntuu, että kotitöitä on enemmän kuin ennen, vaikkei niin olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimosi tekee hyvin pitkää päivää töissä, niin kyllähän se on raskasta. Jos sen jälkeen sitten pitää vielä nostella toisten vaatteita lattialta, niin kyllä se ärsyttää.
Meillä mies tekee minua pidempää päivää, ja ei hänen tarvitse töiden jälkeen enää murehtia kotitöistä. Vaikka minäkin täyspäiväistä päivää töissä teen. Viikonloppuna yritämme jaksaa molemmat tehdä hommia.
Minusta olisi kuitenkin jotenkin kummallista että kun minä jatkan kotitöiden tekemistä edelleen kun puoliso tulee töistä niin hän vain makaisi sohvalla elpymässä eikä tekisi enää mitään. Mutta ehkä tässä on jokin logiikka jota en tajua.
Ja kerrottakoon vielä että minä menen aamuisin huomattavasti aikaisemmin töihin joten ehdin kyllä tehdä ihan pitkän päivän itsekin ennen kun tulen kotiin.
Analyysi tilanteesta! Listaan kaikki, mitä teet parin viikon aikana ja myös vaimosi tekemät työt. Sitten keskustelette. Tulos voi olla miten vaan, aina toinen ei tajua mitä kaikkea puoliso tekee, ne näkyvimmät työt nähdään, mutta kaikenlaiset asioiden järjestelyt yms. jotka vievät aikaa ja syövät voimia, jäävät helposti piiloon.
Meillä mies tekee ehdottomasti yli puolet kotitöistä, silti väsyn omaan osaani. Minulla syynä fyysinen sairaus, sekä se, että olen perheen projektipäällikkö. Jos en pidä mielessä jotain asiaa, se unohtuu varmasti. Tässä ei auta kalenterit, ei mitkään. Tällainen "tietotoimistona" oleminen on pidemmän päälle uuvuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kai sekin mahdollista, että vaimon jaksaminen on jostain syystä huonompaa, ja hänestä siksi tuntuu, että kotitöitä on enemmän kuin ennen, vaikkei niin olekaan.
Tuota olen itsekin miettinyt. Voiko lla niin että kun ei olla enää ihan niin nuoria (lähellä viittäkymppiä) niin
varsinkin vaimolla tuo näkyy niin että ei vain enää jaksa niin paljon. Tuo kuulostisi ihan loogiselta.
Toisaalta ratkaisu ei kai voi olla se että minä teen entistä enemmän vaan että hän osaisi vähän itse relata enemmän?
kokemus-k kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai sekin mahdollista, että vaimon jaksaminen on jostain syystä huonompaa, ja hänestä siksi tuntuu, että kotitöitä on enemmän kuin ennen, vaikkei niin olekaan.
Tuota olen itsekin miettinyt. Voiko lla niin että kun ei olla enää ihan niin nuoria (lähellä viittäkymppiä) niin
varsinkin vaimolla tuo näkyy niin että ei vain enää jaksa niin paljon. Tuo kuulostisi ihan loogiselta.
Toisaalta ratkaisu ei kai voi olla se että minä teen entistä enemmän vaan että hän osaisi vähän itse relata enemmän?
Vaihdevuodet väsyttävät. Puhukaa, teidän pitää puhua keskenänne. Tuo viimeinen lauseesi oli erittäin fiksu. Koska kerran olet teistä kahdesta puhdikkaampi, varaat vaikka kylpylämatkan ja viet vaimosi sinne. Sanot, että nyt ei imuroida vaan lähdetään vähän juttelemaan skumppalasi kädessä, rakkaani.
Lukiolaisenne siivoavat sillä aikaa. Tekevätkö muuten osansa kotihommista? Tuossa iässä pitäisi jo, vaikka koulukin on haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai sekin mahdollista, että vaimon jaksaminen on jostain syystä huonompaa, ja hänestä siksi tuntuu, että kotitöitä on enemmän kuin ennen, vaikkei niin olekaan.
Tuota olen itsekin miettinyt. Voiko lla niin että kun ei olla enää ihan niin nuoria (lähellä viittäkymppiä) niin
varsinkin vaimolla tuo näkyy niin että ei vain enää jaksa niin paljon. Tuo kuulostisi ihan loogiselta.
Toisaalta ratkaisu ei kai voi olla se että minä teen entistä enemmän vaan että hän osaisi vähän itse relata enemmän?
Vaihdevuodet väsyttävät. Puhukaa, teidän pitää puhua keskenänne. Tuo viimeinen lauseesi oli erittäin fiksu. Koska kerran olet teistä kahdesta puhdikkaampi, varaat vaikka kylpylämatkan ja viet vaimosi sinne. Sanot, että nyt ei imuroida vaan lähdetään vähän juttelemaan skumppalasi kädessä, rakkaani.
Lukiolaisenne siivoavat sillä aikaa. Tekevätkö muuten osansa kotihommista? Tuossa iässä pitäisi jo, vaikka koulukin on haastavaa.
Noita irtiottoja arjesta yritämme kyllä tehdä aina mahdollisuuksien mukaan. Ja ne ovat kyllä olleet yleensä varsin onnistuneita. Vaikutus ei kyllä kestä loputtomiin.
Mutta olet oikeassa että lapsemme voisivat tehdä enemmän. Siinä olemme varmaan olleet vähän lepsuja. Ehkä tuota jälkikasvua tottuu vain passaamaan vähän liikaa eikä ajattele miten isoja ne jo ovat. Täytyy ottaa tuo asia kyllä kotona puheeksi.
Saattaa valittaa jonkun muun asian kirvoittamana, tai ihan asiasta. Kumpi teillä hoitaa kotitöiden suunnittelun? Hieman kärkäs, mutta pointin hyvin esille tuova sarjakuva: https://www.theguardian.com/world/2017/may/26/gender-wars-household-cho…
Tätä vaan käytin joskus kotona kertoessani itse miehelle, miksi kotityöt tuntuvat niin stressaavilta. Minä yritän suunnitella vähän etukäteen, miten kannattaa tehdä ja optimoida kokonaisuuksien kannalta, hän tekee sen yhden akuutin jutun (ja pyytämättä kyllä, mikä on tietty mukava). Nykyään tää tuntuu meillä jo minustakin paljon tasapainoisemmalta, mies on ehkä vaan alkanut ajatella vähän enemmän samalla tavalla kuin minä, mitä nyt voisi tehdä eikä mitä nyt pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa valittaa jonkun muun asian kirvoittamana, tai ihan asiasta. Kumpi teillä hoitaa kotitöiden suunnittelun? Hieman kärkäs, mutta pointin hyvin esille tuova sarjakuva: https://www.theguardian.com/world/2017/may/26/gender-wars-household-cho…
Tätä vaan käytin joskus kotona kertoessani itse miehelle, miksi kotityöt tuntuvat niin stressaavilta. Minä yritän suunnitella vähän etukäteen, miten kannattaa tehdä ja optimoida kokonaisuuksien kannalta, hän tekee sen yhden akuutin jutun (ja pyytämättä kyllä, mikä on tietty mukava). Nykyään tää tuntuu meillä jo minustakin paljon tasapainoisemmalta, mies on ehkä vaan alkanut ajatella vähän enemmän samalla tavalla kuin minä, mitä nyt voisi tehdä eikä mitä nyt pitää tehdä.
Tuossa voi olla ihan pointtia mutta ehkä vähän eri suuntaan kun ehkä ajattelit. Meillä kun minä olen aina ollut enemmän se "multitaskaaja" joka tyhjentää samaan aikaan astianpesukonetta kun hämmentää toisellä kädellä kastiketta ja ryntää välillä siivoamaan kaatunutta maitoa :)
Vaimo on taas enemmän ollut yhteen asiaan keskittyjä. Mutta ehkä se onkin se joka häntä kuormittaa jos asiat tuntuvat enemmän "kaatuvan päälle" jos ei ole niin tottunut hoitamaan montaa asiaa yhtä aikaa.
kokemus-k kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa valittaa jonkun muun asian kirvoittamana, tai ihan asiasta. Kumpi teillä hoitaa kotitöiden suunnittelun? Hieman kärkäs, mutta pointin hyvin esille tuova sarjakuva: https://www.theguardian.com/world/2017/may/26/gender-wars-household-cho…
Tätä vaan käytin joskus kotona kertoessani itse miehelle, miksi kotityöt tuntuvat niin stressaavilta. Minä yritän suunnitella vähän etukäteen, miten kannattaa tehdä ja optimoida kokonaisuuksien kannalta, hän tekee sen yhden akuutin jutun (ja pyytämättä kyllä, mikä on tietty mukava). Nykyään tää tuntuu meillä jo minustakin paljon tasapainoisemmalta, mies on ehkä vaan alkanut ajatella vähän enemmän samalla tavalla kuin minä, mitä nyt voisi tehdä eikä mitä nyt pitää tehdä.
Tuossa voi olla ihan pointtia mutta ehkä vähän eri suuntaan kun ehkä ajattelit. Meillä kun minä olen aina ollut enemmän se "multitaskaaja" joka tyhjentää samaan aikaan astianpesukonetta kun hämmentää toisellä kädellä kastiketta ja ryntää välillä siivoamaan kaatunutta maitoa :)
Vaimo on taas enemmän ollut yhteen asiaan keskittyjä. Mutta ehkä se onkin se joka häntä kuormittaa jos asiat tuntuvat enemmän "kaatuvan päälle" jos ei ole niin tottunut hoitamaan montaa asiaa yhtä aikaa.
Tottuminenkin vie toki aikaa. Itsellä vei se että opettelin olemaan stressaantumatta jos kaikki ei mene ihan oman "projektisuunnitelman" mukaan kun olin sen tottunut miettimään. Koska sekin on kyllä totta että kaksi projektipäällikköäkin on vähän vaikeaa, jos molemmat ei jousta. Mutta siis itse kuulostat kyllä siltä, että teet riittävästi etkä omilla toimillasi kotitöiden saralla ehkä saa tilannetta korjattua. Pallo tuntuisi olevan enemmän vaimollasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kiukuttelin esim. kotitöistä huonon seksin takia. En pystynyt suoraan sanomaan miehelleni, että olen tyytymätön seksiin.
Hänkin rakastajan, jäin kiinni, ja se oli liiton loppu.
Ei välttämättä ole ihan hullu ajatus, että kotitöistä valitus kumpuaa parisuhdetyytymättömyydestä. Voi olla, että vaimo on ennenkin tehnyt aimo osan kotitöistä, mutta nyt kaiken intohimon ja suurimman rakkauden väljähdettyä häntä alkaakin tympimään. Pakko tunnustaa, että itse koen jossain määrin samaa. Olen aina tehnyt suurimnan osan kotitöistä, noh melko ymmärrettävästikin. Mieheni on todella paljon töissä. Ennen tämä järjestely ei niin haitannut, mutta nykyään on alkanut jotenkin ärsyttämään tuo miehen poissaolo ja tämä kotopiikana toimiminen. Välillä olen miettinyt, että parempi olisi vain asua lasten kanssa muualla. Olisi ihan oma tupa ja lupa. Enpä tiedä oliko tästä kommentista mitään hyötyä ja varmasti jotkut ajattelee, että omapahan on vikani ja mitäs tässä valitan. Niinpä niin. Sellaista se ihmisyys on.