Sinkkuudesta masennus

Moi! Onko täällä muita ikisinkkuja, tai muita, jotka on kokenut, että jatkuvasta sinkkuudesta on alkanut itselle tulla masennus.

Mä oon tässä keittiöpsykologina diagnosoinut itselläni jonkilaisen masennuksen, koska: töissä jaksan hyvin ja saan kuulla usein kuinka olen muiden mielestä ihanan iloinen, reipas ja aina hyvällä tuulella. Mutta kotiin tultuani tilanne muuttuu... usein jään vaan kotiin, enkä jaksa kerätä vaatteita lattialta, tiskata, siivota tai käydä enää harrastuksissa...

Tä on jotenkin pelottavaa..

Jotenkin tuntuu, että vaikka koitan olla ajattelematta asiaa, niin mua ahdistaa valtavasti se, että kumppania ei löydy. En vaan jotenkin kiinnostu niistä miehistä joita tapaan.

Rilenkin treffeillä tuntui vaan siltä, kuin juttelisin vaikkapa vaan jonkun työkaverin kanssa... ei mitään kipinää.

Sitten taas kesällä eräs mies sai mut tuntemaan vetovoimaa, mutta vain seksiin liittyvää. Millään muulla tasolla en ollut miehestä kiinnostunut.

Haluaisin kuitenkin löytää kumppanin, jota kohtaan tuntisin seksuaalista vetovoimaa ja samalla muitakim tunteita...

Miten voi olla niin vaikeaa löytää kumppani :D

Masentaa, mutta olen alkanut miettiä, että ehkä mä vain olen sellainen, että en vain enää 33 vuotiaana ihastu. Jospa ne tunteet kului loppuun nuorempana ja enää ei pysty.