Lue keskustelun säännöt.
Sairas perhekuvio: kuusikymppinen vanhempi syyllistää kolmekymppistä lastaan?
06.09.2018 |
Miten te muut koette tällaisen?
Eli kuusikymppinen, eläkettä odottava vanhempi olettaa, että hänen kolmekymppinen useiden satojen kilometrien päässä asuva itsenäinen, perheellinen lapsensa tullessaan viikonloppuvierailulle lapsuudenkotiinsa (ehkä noin 6 kertaa vuodessa) hoitaa kaikki tämän kuusikymppisen tekemättömät työt. Kotityöt, polttopuut, perus- ja suursiivoamiset, ikkunanpesut, pyykit, haravoimiset ja pihatyöt, siis kaikki sellaiset ns. normaalit arjen askareet, jotka normaalit omakotiasujat tekevät itsenäisesti.
Kun aikuinen lapsi ei tähän enää taivu, syyllistää tämä vanhempi lastaan laiskaksi ja röyhkeäksi. Siis eikös se laiska ja röyhkeä ole oikeasti tuo vanhempi tuossa kuviossa?
Tämä vanhempi on täysin toimeton päivästä toiseen, mutta ei saa aikaiseksi ylläpitää kotiaan käytännössä millään tavalla. Olettaa ja kuvittelee, että aikuinen lapsensa hoitaa hänen sotkunsa ja mahdollistaa omakotitalossa asumisen kun tulee käymään lapsuudenkodissaan?
Kommentit (18)
No silloin tekee jotain, kun käy siellä mutta pitää vierailut suht lyhyenä. Onneksi et asu lähempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo todellakaan normaalia toimintaa, haiskahtaa vahvasti sille n-alkuiselle asialle.
On meinaan tuttua myös meillä, toinen vanhempi käyttäytyy kuin tyrannikuningas jota meidän lasten pitää perheinemme liehitellä ja palvella.
Välien katkaisu on ainoa auttava asia, mutta niin kauan kun kuviossa on vielä myös toinen vanhempi, se ei ihan kokonaan onnistu.
Huvittavaa näissä tällaisissa kuvioissa on se, ettei tämä palveluja ja auttamista odottava ja vaativa vanhempi ole itse auttanut millään tavalla jälkikasvuaan, päinvastoin.
”Hänhän ei muiden vuoksi alennu vaivautumaan”. Mutta odottaa kyllä muiden vaivautuvan hänen vuokseen.
Meillä sama homma, plus lisäksi pitäisi olla rahoittamassa talon remontteja.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut koette tällaisen?
Eli kuusikymppinen, eläkettä odottava vanhempi olettaa, että hänen kolmekymppinen useiden satojen kilometrien päässä asuva itsenäinen, perheellinen lapsensa tullessaan viikonloppuvierailulle lapsuudenkotiinsa (ehkä noin 6 kertaa vuodessa) hoitaa kaikki tämän kuusikymppisen tekemättömät työt. Kotityöt, polttopuut, perus- ja suursiivoamiset, ikkunanpesut, pyykit, haravoimiset ja pihatyöt, siis kaikki sellaiset ns. normaalit arjen askareet, jotka normaalit omakotiasujat tekevät itsenäisesti.
Kun aikuinen lapsi ei tähän enää taivu, syyllistää tämä vanhempi lastaan laiskaksi ja röyhkeäksi. Siis eikös se laiska ja röyhkeä ole oikeasti tuo vanhempi tuossa kuviossa?
Tämä vanhempi on täysin toimeton päivästä toiseen, mutta ei saa aikaiseksi ylläpitää kotiaan käytännössä millään tavalla. Olettaa ja kuvittelee, että aikuinen lapsensa hoitaa hänen sotkunsa ja mahdollistaa omakotitalossa asumisen kun tulee käymään lapsuudenkodissaan?
Pahoittelen, on aika tavallista että vanhemman ja aikuisen lapsen välinen suhde on todella vaikea. Juuri siksi en pahemmin omiin vanhempiini ole yhteydessä. Älä ole sinäkään. Ei tuo tuosta kovin helpolla parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se hiukan röykeää mennä lomailemaan toisen nurkkiin ilman korvausta.
Meillä ne kuusikymppiset päätti ruveta yrittäjiksi (vastoin neuvojamme) ja syyllistävät nyt aiitä, että emme käytä kaikkea vapaa-aikaamme ilmaistyöntekijöinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa joko a) katkaista välit tai b) vierailla vain päiväseltään, nopeasti muutaman tunnin ajan ja keksiä joku tekosyy, miksi on ihan pakko lähteäkin ei totuutta kehtaa kertoa (esim. juhlat tai joku tärkeä meno). Yövy jonkun muun luona tai vaikkapa hotellissa, sekin tulee sulle kevyemmäksi kuin olla tekemisissä myrkyllisen henkilön kanssa.
Jos välit katkaisee, kuten minä tein (koska en enää jaksanut jatkuvaa syyllistämistä, haukkumista ja loputtomia vaatimuksia, erityisesti kun omassakin elämässäni oli riittävästi sairauksia ja selviämistä), tästä seuraa mustamaalaus ja sukulaisille/tuttaville haukkuminen. Eli sinut stigmatisoidaan tämän vanhemman toimesta laiskaksi, huonoksi, röyhkeäksi, ahneeksi, kauheaksi, ihan millaiseksi vaan.
Silti sanoisin että helpommalla pääsee vaikka selän takana haukutaan. Jos joku fyysisesti terve henkilö ei omaa laiskuuttaan jaksa/viitsi/halua tehdä omia kotitöitään, ei se laiskuus ole riittävä syy sille, että aikuisten lasten pitäisi tehdä kaikki tämän henkilön puolesta. Muuttakoon omakotitalosta kerrostaloon tai hankkikoot maksullista siivousapua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis Täh? Onko tällaistakin olemassa? :o
Että aikuinen, vasta kuusikymppinen työikäinen ihminen olettaa muiden siivoavan ja tekevän hänen kotityönsä koska itse ei jostakin syystä vaan viitsi? Siis mitä ihmettä?!
Ja että velvottaa kaukana asuvan aikuisen lapsensa tähän orjan rooliin kun lapsi kerrankin viitsii edes tulla kylään? En ole pitkään aikaan hullumpaa ja röyhkeämpää kuullut. Jäispä multa tuo kyläpaikka väliin.
No eihän se ole hullu joka pyytää vaan hullu on se joka tekee kaiken tuon.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa siitä ettei muut kyykytä ja määräile. Ei ole pakko olla kenenkään orja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis Täh? Onko tällaistakin olemassa? :o
Että aikuinen, vasta kuusikymppinen työikäinen ihminen olettaa muiden siivoavan ja tekevän hänen kotityönsä koska itse ei jostakin syystä vaan viitsi? Siis mitä ihmettä?!Ja että velvottaa kaukana asuvan aikuisen lapsensa tähän orjan rooliin kun lapsi kerrankin viitsii edes tulla kylään? En ole pitkään aikaan hullumpaa ja röyhkeämpää kuullut. Jäispä multa tuo kyläpaikka väliin.
Voi kuule. Kumpa tietäisit....
Se kuvio on niin sisäänrakennettu ja sairas, että vain ulkopuolelta tullut ymmärtää heti sen sairauden. Kaikki muut ovat sopeutuneet tilanteeseen ja toteuttavat käsikirjoitettuja roolejaan. Ja tämä laiska vanhempi pyörittää haaremiaan jossa kaikilla on häntä itseään yksipuolisesti hyödyttävä rooli. Hän itse kun ei halua missään nimessä ikinä hyödyttää ketään.
Mun silmät sai avautumaan vasta mieheni, joka kyseenalaisti koko kuvion. Kysyi multa suoraan, miksi ihmeessä kaikki perheessäni toimivat kuin orjat ruoskaa heiluttavan isännän käskyttäessä. Ja tämä isäntä ei tee yhtään mitään, me muut ahkeroimme kuin muurahaiset hänen ympärillään eikä mikään koskaan kelpaa tai ole hänelle riittävän hyvää.
Ja mikä pakottaa menemään tuonne työleirille 6 kertaa vuodessa tai ikinä enää?
Tekisin itse selväksi että voin tulla kylään mutta en ala mitään suursiivousta tekemään tai halkoja hakkaamaan. Laiska ostakoon palvelut.
Jos alkaa syyllistäminen ja haukkuminen niin luuri kiinni.
Ja kyläpaikasta pääsee aina pois jos alkaa vaatimukset ja painostaminen.
Jotain rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä pakottaa menemään tuonne työleirille 6 kertaa vuodessa tai ikinä enää?
Tekisin itse selväksi että voin tulla kylään mutta en ala mitään suursiivousta tekemään tai halkoja hakkaamaan. Laiska ostakoon palvelut.
Jos alkaa syyllistäminen ja haukkuminen niin luuri kiinni.
Ja kyläpaikasta pääsee aina pois jos alkaa vaatimukset ja painostaminen.
Jotain rajaa.
Yhdyn näihin neuvoihin!
Lisäksi kannattaa miettiä, miksi se syyllistäminen on sulle niin suuri ongelma? Miksi syyllistyt? Miksi tunnet syyllisyyttä?
Oot kuitenkin itse vastuussa omista tunteistasi. Toki taustalla on jo lapsuudesta opitut mallit ja traumat, ja niistä irtipääseminen on varmasti vaikeaa, mutta kannattaa ainakin yrittää. Anna vanhempasi yrittää syyllistää, mutta älä syyllisty! Naura tälle laiskalle surkimukselle.
Siis tyyppi ei itse jaksa laiskuuttaan tehdä normaaleja askareita ja kuvittelee, että se olisi muka muiden velvollisuus? Se on tasan tarkkaan vain sen kyseisen henkilön oma velvollisuus, ei muiden!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä pakottaa menemään tuonne työleirille 6 kertaa vuodessa tai ikinä enää?
Tekisin itse selväksi että voin tulla kylään mutta en ala mitään suursiivousta tekemään tai halkoja hakkaamaan. Laiska ostakoon palvelut.
Jos alkaa syyllistäminen ja haukkuminen niin luuri kiinni.
Ja kyläpaikasta pääsee aina pois jos alkaa vaatimukset ja painostaminen.
Jotain rajaa.
Yhdyn näihin neuvoihin!
Lisäksi kannattaa miettiä, miksi se syyllistäminen on sulle niin suuri ongelma? Miksi syyllistyt? Miksi tunnet syyllisyyttä?Oot kuitenkin itse vastuussa omista tunteistasi. Toki taustalla on jo lapsuudesta opitut mallit ja traumat, ja niistä irtipääseminen on varmasti vaikeaa, mutta kannattaa ainakin yrittää. Anna vanhempasi yrittää syyllistää, mutta älä syyllisty! Naura tälle laiskalle surkimukselle.
Siis tyyppi ei itse jaksa laiskuuttaan tehdä normaaleja askareita ja kuvittelee, että se olisi muka muiden velvollisuus? Se on tasan tarkkaan vain sen kyseisen henkilön oma velvollisuus, ei muiden!
Et selvästikään ole elänyt tällaisessa perheessä? Henkinen irtautuminen on usein vuosia kestävä prosessi, koska se on niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä pakottaa menemään tuonne työleirille 6 kertaa vuodessa tai ikinä enää?
Tekisin itse selväksi että voin tulla kylään mutta en ala mitään suursiivousta tekemään tai halkoja hakkaamaan. Laiska ostakoon palvelut.
Jos alkaa syyllistäminen ja haukkuminen niin luuri kiinni.
Ja kyläpaikasta pääsee aina pois jos alkaa vaatimukset ja painostaminen.
Jotain rajaa.
Yhdyn näihin neuvoihin!
Lisäksi kannattaa miettiä, miksi se syyllistäminen on sulle niin suuri ongelma? Miksi syyllistyt? Miksi tunnet syyllisyyttä?Oot kuitenkin itse vastuussa omista tunteistasi. Toki taustalla on jo lapsuudesta opitut mallit ja traumat, ja niistä irtipääseminen on varmasti vaikeaa, mutta kannattaa ainakin yrittää. Anna vanhempasi yrittää syyllistää, mutta älä syyllisty! Naura tälle laiskalle surkimukselle.
Siis tyyppi ei itse jaksa laiskuuttaan tehdä normaaleja askareita ja kuvittelee, että se olisi muka muiden velvollisuus? Se on tasan tarkkaan vain sen kyseisen henkilön oma velvollisuus, ei muiden!
Et selvästikään ole elänyt tällaisessa perheessä? Henkinen irtautuminen on usein vuosia kestävä prosessi, koska se on niin vaikeaa.
Todellakin olen elänyt just tällaisessa perheessä. Tai oikeastaan vielä pahemmassa. Lisäksi mun roolini oli olla perheen musta lammas, ikuisesti se huono ja kelpaamaton syntisäkki. Ihan sama mitä tein ja kuinka autoin, aina oli jotakin perusteellista vikaa ja lopulta kaikki tekoni lakaistiin maton alle. Eli etten ollutkaan tehnyt mitään. Apua kuitenkin pidettiin aina itsestäänselvyytenä.
Yhtenä päivänä vain ymmärsin, etten enää halunnut reagoida sillä tavalla kuten narsistinen vanhempani minun halusi reagoivan. Sillä reaktiotanihan hän aina teoillaan ja sanoillaan metsästi. Sitä että puolustin itseäni, hermostuin ja lopulta pahoitin mieleni.
Ymmärsin myös, etten ole sellainen kuin hän minua haukuillaan kutsuu ja arvostelee. Hänen sanoillaan ja teoillaan ei ollut enää mitään todellista merkitystä. Nykyisin lähinnä nauran hänelle. Halveksun häntä. Kierrän kaukaa. Elän omaa elämääni. En välitä. Pitkä tie tämä on ollut enkä vieläkään ole täysin kuivilla, mutta voin jo paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut koette tällaisen?
Eli kuusikymppinen, eläkettä odottava vanhempi olettaa, että hänen kolmekymppinen useiden satojen kilometrien päässä asuva itsenäinen, perheellinen lapsensa tullessaan viikonloppuvierailulle lapsuudenkotiinsa (ehkä noin 6 kertaa vuodessa) hoitaa kaikki tämän kuusikymppisen tekemättömät työt. Kotityöt, polttopuut, perus- ja suursiivoamiset, ikkunanpesut, pyykit, haravoimiset ja pihatyöt, siis kaikki sellaiset ns. normaalit arjen askareet, jotka normaalit omakotiasujat tekevät itsenäisesti.
Kun aikuinen lapsi ei tähän enää taivu, syyllistää tämä vanhempi lastaan laiskaksi ja röyhkeäksi. Siis eikös se laiska ja röyhkeä ole oikeasti tuo vanhempi tuossa kuviossa?
Tämä vanhempi on täysin toimeton päivästä toiseen, mutta ei saa aikaiseksi ylläpitää kotiaan käytännössä millään tavalla. Olettaa ja kuvittelee, että aikuinen lapsensa hoitaa hänen sotkunsa ja mahdollistaa omakotitalossa asumisen kun tulee käymään lapsuudenkodissaan?
Ei oo normaalia.
Ymmärtäisin joten kuten jos kyseessä olisi vaikkapa kasi-ysikymppinen vanhus, joka ei enää fyysisesti pysty pitämään huolta asioistaan, mutta silloinkin järkevämpää olisi miettiä muita asumismuotoja kuin oktalo. Mutta että kuusikymppinen, vireä ihminen on niin laiska että olettaa jo omassa elämässään elävien lastensa toimivan hänen siivoajiaan? Ja että nämä tulevat tähän orjatyöhön kaukaakin? Haloo!
Kuusikymppinen joko a) palkkaa siivoajan ja remontoijan tai b) muuttaa pois omakotitalosta.