Mitä haluaisit sanoa vinkiksi rv36 olevalle?

Vierailija kirjoitti:

Niin-i, miksiköhän hätäsektiossa on todennäköisemmin komplikaatioita kuin hyvin menneessä alatiesynnytyksessä, keksiikö kukaan? Muuttuuko tilanne alatiesynnytys vs sektio, jos jätetään pelastamatta kaikki ne äidit ja vauvat jotka sektio pelastaa? Kumpikohan silloin on turvallisempi, sektio vai alatiesynnytys?

Luitko tekstit nuo linkatut tekstit? Missään kommenteissani en ole sanonut että sektiota ei saa tehdä. Sektio tulee tehdä kun siihen on aihetta. Mutta se ei poista sitä, että jos ja kun sektioon joudutaan lääketieteellisistä syistä, niin silloin on myös mahdollisuus saada komplikaatio myös itse keisarinleikkauksesta. Eli mielipiteeni ilmaisin tuolle ”hanki sektio niin ei tule kipua” id ottille

Ja sektion jälkeen ei vauvaa isompaa saa nostella, ensimmäisenä päivänä ei sitä vauvaakaan. Kivutonta kokonaan? ei varmaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Hanki kunnon imetysrintsikat. Tää on ihan oleellista. En tiedä voiko sopivan kokoisia ostaa etukäteen vai selviääkö tykkien koko vasta kun lapsi on syntynyt, mutta mulle oli etukäteen varattuna onnettomat kaverin lainaamat luiruliivit. Elämä oli hirveää niiden liivien kanssa. Rinnat oli niiiiiiin kipeät ja tukalat, että kävelin kuin vanha mummo kyyryssä. Lopulta älysin käydä hakemassa kunnon tukevat imetysliivit ja elämä oli taas elämisen arvoista.

Samaa mieltä, ja jos ostat etukäteen niin osta tarpeeksi väljät. Mulle möi liiviliikkeen myyjä liian pienet, ei edes antanut isompia kokeiltavaksi, sanoi vaan kyllä riittää. Kotona kokeilin uudestaan ja itku meinas tulla kun tajusin että kokoa liian pienet ja kuitissa luki ettei vaihto tai palautusoikeutta. Liivit makso 60€! Kävin seuraavana päivänä selittämässä että miksi minulle myytiin tälläiset, eikä annettu kokeilla isompaa. Sain onneksi vaihettua kuppia isompaan, eli eri myyjä oli samaa mieltä kanssani kun näki sovituksessa koon. Maitovaraa siis rintaliiveihin. Itsellä rinnanympärys 70 ja kuppikoko G, joten tavallisista kaupoista ei löydy liivejä.

Tee lantiopohjajumppaa, ja synnytyksen jälkeen jäävä pidempiaikainen yli vuoden kestävä pömppä voi olla vatsalihasten erkaumaa, joten googlaa myös se.

Älä suostu epiosotomiaan ellei se ole tarpeellista lapsen takia eli hänet täytyy saada nopeasti ulos. Epiosotomia ei estä repeämiä, vaikka kätilö niin väittäisi. https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo91710

https://www.vau.fi/synnytys/synnytykseen-valmistautuminen/varjele-valil…

Lue imetyksestä, lainaa vaikka jokin perusteos kirjastosta. Säästyt turhalta stressiltä, kun tiedät etukäteen mistä asiat voivat johtua.

Kun mahdollisesti hektinen vauva-aika alkaa tee päiväkirjarutiini, esim. kirjoita puhelimeen tai päiväkirjaan pieniä juttuja viikoittain. Alkuajat menee usein sumussa. Jää sitten muistoja siitäkin ajasta.

Hengitä, laske hartiat alas ja katso vauvaasi, nuuhkaise päätä ja ole hetki läsnä. Olet hänelle kaikki kaikessa :)

Vierailija kirjoitti:

Laitoksella kun vauva herää ja alkaa rääkyä, laita sille heti tissi suuhun vaikka kuka sanoisi mitä järjestyksestä. Kun lapsi on syönyt, vaihdat vaipan tyytyväiselle vauvalle, sitten seurustelua hetki ja kohta taas vauva nukahtaankin. Kämppäkaveri rupesi vaihtamaan vaippaa aina heti vauvan herättyä itkemään ja käänteli siinä sitten paloautonpunaisena huutavaa vauvaa. Kun vaippa oli saatu vaihdettua ja pylly pestyä, vauva olikin jo hysteerisessä tilassa eikä imetyksestä meinannut tulla yhtään mitään. Olin niin tyhmä ja epävarma, etten edes kehdannut sanoa äidille että ruoki se vauva kun se pystyy ottamaan tissin vastaan eikä huuda omissa maailmoissaan.

Ylipäätään pienelle vauvalle melkein joka huutoon auttaa parhaiten "tissi suuhun"-ratkaisu. Paljon helpommalla pääsee, kun heti alussa sisäistää tämän eikä kuuntele turhaan huutoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina ärsyttänyt tuo ”nuku nyt kun vielä voit”-neuvo! Ei sitä nyt voi varastoon nukkua/levätä :D

Mun mielestä tuossa neuvossa ei niinkään ole kysymys " nukkumisesta varastoon" vaan ylipäätänsä nukkumisen nauttimisesta. Siis siitä kun sai yön nukkua yhteen putkeen, ilman jatkuvia herätyksiä.  Vauvan synnyttyä kannattaa tosiaan nukkua silloin kun vauvakin, ikinä ei tiedä miten levoton seuraava yö on Herätäänkö 2 kertaa vai 20 kertaa. Kyllä itselläni on ikävä sitä kun heräsi aamulla levänneenä eikä polviin saakka roikkuvilla silmäpusseilla. Nukkumisesta kannattaa siis oikeasti nauttia! Siitä tulee ihan erilaista vauvan kanssa. 

Viikolla 36 tuo on jo myöhäistä.

Varaudu ap siihen, että synnytyksen jälkeiset pari viikkoa on pahempaa kuin itse synnytys. Alapää rikki, rinnat riekaleina, väsymys, vuodot, yms.

Luota omaan vaistoosi äitinä. Sinä olet paras asiantuntija oman lapsesi suhteen. Neuvoja satelee sieltä täältä, mutta tee niinkuin itsellesi ja teidän perheellenne tuntuu toimivalta.

Kun tulee vaikeita hetkiä, väsymystä ym. niin muista, että kaikki on ohimenevää. 

Älä osta liikaa tavaraa. Puolivuotias ei tarvitse gore-tex haalaria, heijaavaa sitteriä tai kirjakerhon jäsenyyttä. 

Nauti ja yritä painaa muistiin hyviä hetkiä. Todennäköisesti et jälkikäteen muista ekoista kuukausista mitään (aivosumu). 

Onnea matkaan <3 

Itseäni auttoi synnytyksessä paljon, kun luin synnytyksen vaiheista paljon etukäteen. Olen synnyttänyt kolme ilman kivunlievitystä (suihku ja amme vain), ja yhden (eka) kaikilla mahdollisilla puudutteilla. Kolmen luomun jälkeen olen itse ollut pirteä, vauvat ovat jaksaneet heti imeä yms ja toipuminen ollut ihan eri luokkaa. Ekasta olin pitkään toipilas. Ei se välttämättä vain puudutteista johdu, mutta kätilöidenkin kanssa olen asiasta jutellut ja kyllä siinä kuulemma paljon perää on. Ei silti kannata liiaksi kärsiä, jos tuntuu ettei pysty tai synnytys kovasti pitkittyy.

Vauvan kanssa kannattaa antaa vauvan käytännössä asua tissillä aluksi. Se auttaa imetyksen onnistumista ja omaa palautumista. Lantionpohjaa jumppaa heti alusta aktiivisesti, sekin edistää paikkojen toipumista, kun verenkierto paranee.

Nauti vauvasta <3

Vaikka monesti väsyttää ja tuntuu, ettei ole omaa aikaa tms, se pikkuvauvavaihe menee niin nopeaan ja sitten onkin talossa jo aktiivinen puuhaaja. Koskaan ei elämässä tule vastaavaa aikaa sinulle, vaikka saisit toisenkin lapsen, et esikoisen vuoksi pääse samoin enää uppoamaan vauvakuplaan.

Vierailija kirjoitti:

Varaudu ap siihen, että synnytyksen jälkeiset pari viikkoa on pahempaa kuin itse synnytys. Alapää rikki, rinnat riekaleina, väsymys, vuodot, yms.

Siihenkin kannattaa varautua, mutta ei kaikilla mene noin. Itse olen ollut viikko synnytyksestä kaikkien lasten jälkeen lähes ennallani. Toki synnytykseni ovat olleet helpohkoja ilman komplikaatioita, repeämisiä tms ja olen heti alusta jaksanut liikkua.

Lainaa tämä kirjastosta. Aivan mieletön tietopaketti!

Onnistunut imetys / toimittajat: Maila Deufel, Elisabet Montonen

Lisäksi tutustu tähän jos joudutkin pumppaamaan maitoa tai siirtyä korvikkeeseen. Pullonpyörittäjien opas

https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/796578952ca5435350305ad8e58…

Jos et saanut viimeisintä neuvolasta niin tässä vihkonen Meille tulee vauva.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129572/MUU2017_306.pdf?seq…

Älä ekoina päivinä vaivu epätoivoon, vaikkei maito nousekaan. Vauva pärjää kyllä, anna vaan imeä vaikka vartin välein. Se palkitsee kyllä onnistuneena imetyksenä.

Jos sinulle sanotaan, että vauva pitää herättää esim kolmen tunnin välein imemään, harkitse tarkkaan. Jos vauva on normaalipainoinen, terve, jaksaa hyvin imeä hereillä ollessaan ja yleisesti imee tiheään jne, kannattaa vaan nauttia, jos hän nukkuu jonkun pidemmän jaksonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoksella kun vauva herää ja alkaa rääkyä, laita sille heti tissi suuhun vaikka kuka sanoisi mitä järjestyksestä. Kun lapsi on syönyt, vaihdat vaipan tyytyväiselle vauvalle, sitten seurustelua hetki ja kohta taas vauva nukahtaankin. Kämppäkaveri rupesi vaihtamaan vaippaa aina heti vauvan herättyä itkemään ja käänteli siinä sitten paloautonpunaisena huutavaa vauvaa. Kun vaippa oli saatu vaihdettua ja pylly pestyä, vauva olikin jo hysteerisessä tilassa eikä imetyksestä meinannut tulla yhtään mitään. Olin niin tyhmä ja epävarma, etten edes kehdannut sanoa äidille että ruoki se vauva kun se pystyy ottamaan tissin vastaan eikä huuda omissa maailmoissaan.

Ylipäätään pienelle vauvalle melkein joka huutoon auttaa parhaiten "tissi suuhun"-ratkaisu. Paljon helpommalla pääsee, kun heti alussa sisäistää tämän eikä kuuntele turhaan huutoa.

Tämä!!

Esikoisella yritin keinotekoisesti pitää jotain x tunnin syöttövälejä, ja kannoin huutavaa lasta pitkin kämppää. Kaksi seuraavaa olen vaan tunkenut tissin suuhun aika pienestäkin inahduksesta. Ah, miten helppoa. Kyllä se muutamassa kuukaudessa vakiintuu ja imetysvälit pitenevät.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulle sanotaan, että vauva pitää herättää esim kolmen tunnin välein imemään, harkitse tarkkaan. Jos vauva on normaalipainoinen, terve, jaksaa hyvin imeä hereillä ollessaan ja yleisesti imee tiheään jne, kannattaa vaan nauttia, jos hän nukkuu jonkun pidemmän jaksonkin.

Kuule, jos sanotaan, että herätä vauva syömään, niin sitten se vastasyntynyt herätetään syömään! Ei ne huvikseen sitä neuvoa anna. Verensokerin lasku on vaarallista vastasyntyneillä, kaksiviikkoisesta lähtien voi olla eri juttu.

Vaikea neuvoa, kun synnytin kaksoset raskausviikolla 35+0. En ole siis kokenut raskausviikkoa 36.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulle sanotaan, että vauva pitää herättää esim kolmen tunnin välein imemään, harkitse tarkkaan. Jos vauva on normaalipainoinen, terve, jaksaa hyvin imeä hereillä ollessaan ja yleisesti imee tiheään jne, kannattaa vaan nauttia, jos hän nukkuu jonkun pidemmän jaksonkin.

Kuule, jos sanotaan, että herätä vauva syömään, niin sitten se vastasyntynyt herätetään syömään! Ei ne huvikseen sitä neuvoa anna. Verensokerin lasku on vaarallista vastasyntyneillä, kaksiviikkoisesta lähtien voi olla eri juttu.

Terve ja normaalipainoinen vauva ei tarvitse herättelyä, jos pääosin imee tiuhaan. Ei se vauva edes unisena jaksa tehokkaasti imeä. Ihan turhaa epätoivoisena surra, kun ei saa vauvaa pirteäksi kesken unien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kivutonta synnytystä, mutta helpompaa se on jos keskityt siihen kipuun että olet sen kivun"herra". 

Hyväksy kipu ja hengitä sitä kohti.  Mitä enemmän taistelet vastaan, sitä voimakkaammalta se tuntuu ja sitä enemmän hallitsee sinua. Opettele meditoimaan ja hengittämään. 

Opettele joku mantra. Minulla oli sellainen että: kävisipä vielä kipeämpää.. ja aina kun supistus tuli niin kuvittelin miten kipu avaa kohdunsuuta ja valmistaa tietä lapselle. Ja hengitin. Kuvittelin että oma hengitykseni kulkeutuu lapselle ja hän sitä kautta saa happea kun iso lihas supistellessaan vie sitä.

Hengittelemällä ja keskittymällä en tarvinnut mitään kivun lievitystä vaan synnytin luomusti.

repesikö välilihasi peräaukkoon asti?

Käytätkö tena lady suojia?

Ei ne kipulääkkeet suojaa repeämiltä, kuten ei epiosotomiakaan. Lapsen pään syntyminen hitaasti ponnistusvaiheessa vähentää repeämiä kun kudokset kerkeävät venyä.