12 vuotta kotiäitinä ja sain vakituisen työn "vain" kuuden vuoden hakemisen jälkeen! Ihmeitä tapahtuu.

Piti olla aluksi vain kuusi vuotta kotiäitinä, eli siihen asti, että nuorin täyttäisi kolme ja menisi päiväkotiin. No, eipä tullut sitä suurten ikäluokkien eläköitymisestä aiheutuvaa valtavaa työvoimapulaa ollenkaan (jonka varaan typerästi laskin).

Hain kuusi vuotta oman alan töitä ja vihdoinkin sellaisen sain, vieläpä vakituisen. Mies on hyväpalkkainen, joten on elättänyt koko perhettä yli vuosikymmenen. Minulla ei ollut välitöntä tarvetta mennä mihin tahansa työhön, enkä siksi edes yrittänyt työllistyä aloille, joilla en pärjäisi tai pysyisi pysyvästi (kuten lastenhoito, siivous, kaupallinen ala).

Opiskelin ja kouluttauduin viimeiset 6 vuotta ja yritin saada jalkaa ovenväliin. Palkattomiin harjoitteluihinkin oli niin paljon tunkua, ettei minua valittu. Olin jo lähes luovuttanut ja päättänyt, että annan työelämän olla, pysyn kotirouvana kun en mihinkään kelpaa. Onneksi en luovuttanut!