3,5v jäähyistä
Meillä on 3,5vuotiaan kanssa elämä ryöstäytynyt ihan käsistä.
Ollaan yritetty olla sopuisia ja mukavia ja järkeviä ja lempeitä ja oikeudenmukaisia leikitään pojan kanssa paljon (lähes koko ajan on jompikumpi lukemassa, painimassa, puuhaamassa tms)
Nyt uhmaikä on vaan mennyt ihan kamalaksi pomottamiseksi. Lapsi kiljuu, kiukuttelee, nimittelee, tappaa jne (aloitti päivähoidon vuoden alussa ja oppi sotaleikit yms)
Hävettää mennä sen kanssa enää mihinkään, kun se saattaa kaupungillakin raivota tappavansa kaikki.
Ollaan yritetty tiukentaa otetta ja tehdä selväksi mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
En oikein ees tiedä mistä päästä aloittaisi.
Mistä laitatte esim jäähylle?
Voiko jäähylle laittaa kaikesta, mikä lapsen käytöksessä kyllästyttää (esim ruokapöytään tullessaan sanoo " HYI yäk en syö" -ei mikään vaarallinen rikos, mutta ikävä tapa)
Tuntuu, että tällähetkellä lapsen käytöksessä on niin paljon ikäviä piirteitä, että on ihan kamalaa, jos ne jäävät päälle ja " siitä tuleekin tommonen" ...
Ja mitä kun lapsesta jäähyllä olo ei ole niin kamalaa, että sillä ei mun mielestä oo ihan toivottua tehoa?
Omaa pinnaa olen yrittänyt venyttää ja yrittänyt löytää niitä positiivisia puolia lapsesta ja kannustaa hyvissä asioissa MUTTA...
Kannattaa yrittää olla huomioimatta ihan pikku juttuja, kuten tuo jos ruokapöytään tullessa sanoo että yök. Tiedän että se on ärsyttävää, meillä sitä kuulee kuorossa mutta sitä varmemmin sen kuulee seuraavallakin kerralla mitä enemmän siihen reagoi. Olen muutenkin huomannut, että monesta lapsen " ärsyttävästä tavasta" pääsee helpoiten eroon kun ei ole huomaavinaankaan. Siis tietysti pitää opettaa ettei tuo ole kohteliasta ja nyt on tällaista ruokaa ja sitä syödään mut ei kannata tehdä asiasta sen suurempaa numeroa. Tällainen linja olisi varmasti hyvä ottaa monessa muussakin " ei niin elintärkeässä" asiassa. Helpommin sanottu kuin tehty.. tiedän!!
Jäähyä ei meillä ole viime aikoina käytetty mut esikoisen ollessa n 3v se oli tehokas keino. Käytin sitä esim jos oli vieraita ja meno meni mahdottomaksi riehumiseksi pojan kohdalla tai muulloin jos tilanne vaati rauhoittumista. Laitoin pojan istumaan penkille niin että rauhoittui ja lupasi tulla aloittamaan leikit riehumisen sijaan.
Mietin myös tuota, kun kirjoitit että lapsen kanssa tehdään koko ajan jotain. Periaatteessahan se on tietysti tosi hyvä asia, mutta voisiko olla niin että liika on liikaa siinäkin suhteessa. Lapsen voisi olla hyvä oppia olemaan myös ilman huomiota, koska ehkä tilanne voi kiepsahtaa siihen että jos joutuu hetkenkin olemaan ilman huomiota niin sitä on haettava keinolla millä tahansa?? Ja varmaan lapsen olisi hyvä oppia leikkimään itsekseen/kavereiden kanssa.
Joka tapauksessa voimia teille ja yrittäkää myös nauttia lapsesta! Yksi keino minkä meille neuvoi eskarin lastentarhanopettaja, on se että sivuuttaa epätoivotun käytöksen -esim jos pukeminen ei suju niin ei reagoi siihen- vaan antaa positiivista palautetta pienimmästäkin onnistumisesta tyyliin " kylläpä hienosti hait kengät valmiiksi" . Näin positiivinen palaute kuulemma lisäisi toivottua käytöstä. Meillä ei vaan kyllä ole tullu tavaksi tuo, tuppaa unohtumaan niin helposti.