Mitä tehdä 7v raivoaa, kiusaa pienempiä sisaruksia, huutaa

Jokin onhelmahan tuossa mahtaa olla, jota olisi hyvä ammattilaisten tutkia ja selvitellä. Saisitko koulusta ensi alkuun neuvoa että mistä lähteä liikkeelle?

Koulukuraattorille varaamaan aikaa, tai perheneuvolaan. 

Lapsi luultavasti hakee huomiota ja kun ei saa sitä muuten niin käyttäytyy negatiivisesti, koska silloin saa sitä.

Tämä on ihan klasikkotapaus. Myönteinen huomio yleensä auttaa.

Kannattaa muistaa, että vaikka se 7-vuotias olisi miten esikoinen ja vanhin, se on kuitenkin edelleen tosi pieni.

Koulun aloitus on stressaava kaikille lapsille ja jos lapsi on muutenkin tavannut reagoida kiukulla ja purkamalla tämän muihin, se korostuu.

Olen seurannut neljän lapsen koulun aloitusta ja jokaisella heillä on ollut omat pikku juttunsa.

Miehen esikoinen, poika (lieviä oppimisvaikeuksia ja laiskuutta), oli aivan mahdoton. Kiusasi, oli koko ajan vihainen ja tottelematon. Oli todella ilkeä ja raivosi, ei juurikaan ollut "ikinä" kiva. Sitä kesti aina neloseen saakka aina kouluaikoina. Nelosesta seiskan alkuun oli seesteistä, sitten seiskasta ysiin aivan kamalaa. Sittemmin on rauhoittunut, ei vaan kestänyt sitä "koulu-koulua". Nyt amiksessa saa tukea opintoihin eri tavalla (myös sosiaalista tukea psykologilta) ja on tosi rauhallinen ja iloinen kaveri. Ihan muuttunut.

Miehen toka lapsi, tyttö sopeutui kouluun periaatteessa kuin kala veteen, mutta oli aivan hirvittävän väsynyt ja joutui pinnistelemään kestääkseen sen luokkahuoneen sosiaalisesti. Pärjännyt aina mukavasti silti kaikessa, sellainen kasin-ysin oppilas. On joutunut puurtamaan illat pitkät kouluasioiden parissa jo alaluokilta saakka saadakseen arvosanoja.

Meidän yhteinen vanhempi lapsi, tyttö (patalaiska ja lievästi tarkkaavaisuushäiriöinen) oli itkuisa ekaluokan alussa, mikä oli sillä lailla uutta, ettei ole koskaan aiemmin ollut. Ei oikein millään jaksaisi koulua ja häntä joutuu tsemppaamaan koko ajan. Ei onneksi kuitenkaan ole vihainen tai riitele kovin usein, joskus tarvitsee paljon ihan itsekseen oloa ilman siskonkin seuraa. Ottaa stressiä koulusta ja pelkää että hänelle ollaan vihaisia. Joskus valvoskelee pitkäänkin yöllä murehtien kouluasioita.

Meidän yhteinen nuorempi lapsi, tyttö (huoleton hömppä) rakastaa kaikkea koulussa, mutta ei juuri ota paineita ja unohtelee kaikkea. Koulu on hänelle vielä yhtä leikkimistä ja ei mitenkään tajua miksi pitäisi kaikenlaista tyhmää lukemista harjoitella. Ei vaan jotenkin suostu ottamaan mitään stressiä mistään ja porskuttaa, koulu on sitä varten että siellä on välkät, syödään ja hengataan kavereiden kanssa. Osaa lukea, kirjoittaa ja laskea ihan OK, mielestään siis osaa "kaiken".

Ilmeisesti syntyjään paha ja ilkeä lapsi. Sellaisiakin on. Yleensä asuvat naapurissa.