Ystävä joutui onnettomuuteen ja on pysyvästi tunnoton

vyötäröstä alaspäin ja tarvitsee runsasta lääkitystä, eikä ole henkisesti enää entisensä. Hän tarvitsee pyörätuolia, muita apuvälineitä ja apua ihan päivittäisissä toimissa. Olen auttanut häntä niin, että hän on saanut myös vaihtelua elämäänsä. Hänen ei ole tarvinnut olla vain kodin seinien sisäpuolella. Olen itse naimaton mies. Ongelmaksi on muodostunut, että kun hänen vaimonsa, joka on omaishoitaja, on vihjaillut, että voisin alkaa auttamaan häntäkin intiimimmin, niin hän saisi voimaa jaksaa hoitaa miestään. Heillä oli aktiivinen seksielämä ennen onnettomuutta. Hän enkä minäkään tahdo pahoittaa ystäväni mieltä. Miten tästä eteenpäin? Kaksi vuotta on jo jaksettu. Heillä on kouluikäisiä lapsia. Vaimon ja miehen suhde on muuttunut hoitosuhteeksi, jossa minäkin autan. Autan myös lapsia. Järjestän vapaata vaimolle ihan omasta halustani. Välit ovat hyvät joka suuntaan. Ystäväni enimmäkseen hymyilee, kun vien hänet katsomaan esim rallia. Olisin voinut ottaa hänen vaimonsa, jos ystäväni ei olisi ehtinyt ensin. Vaimo tarjoaa itseään nyt minulle ja sanoo, että käytännön syistä olisi varmasti parempi olla kertomatta miehelle. Mielipiteitä? Voisin jatkaa edelleen muuten entiseen malliin, asua lähellä omassa kodissani jne. Entä lasten mielipiteiden huomioon ottaminen?