Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen parisuhteessa
26.08.2018 |
Mies ei huomioi. Pelaa töiden jälkeen loppuillan jopa yöhön asti. Joudun mennä yksin nukkumaan. Vapaapäivät viettää kavereidensa kanssa. Olen kertonut yksinäisyydestä ja siitä että haluaisin yhteistä aikaa. Joka kerta sama vastaus: ”Mehän oltiin viime vuonna yhdessä Kreetalla”. Joo niin oltiin, se oli ihanaa, mutta se oli viime vuonna. Ja yhden viikon ajan kesti matka, jonka jälkeen taas sama yksinäisyys jatkui. Ei mennä yhdessä edes koiran kanssa lenkille, ei syödä yhdessä kun mies syö tietokoneen ääressä. Suhteen alussa tehtiin kaikkea yhdessä ja miehen mielestä on normaalia, ettei pitkässä suhteessa vietetä samalla tavalla aikaa yhdessä enää.
Kommentit (7)
Enpä itsekään jaksaisi tuollaista. Mies varmaan viihtyisi paremmin sinkkuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatpahan olla rauhassa,vonkaako edes?
En mä rauhassa halua olla. Oon sellanen ihminen joka ei viihdy yksin. Seksiä meillä on hyvin epäsäännöllisesti. Mies haluaisi seksiä vasta myöhään yöllä kun lopettaa pelaamisen ja silloin olen itse ollut nukkumassa jo tunteja. Kun taas itse haluaisin näihin aikoihin, jolloin mies ei ole vielä pitkään aikaan lopettamassa pelaamista. Jomman kumman on kuitenkin aina joustettava, jotta seksiä saisi joskus edes.
Vierailija kirjoitti:
Enpä itsekään jaksaisi tuollaista. Mies varmaan viihtyisi paremmin sinkkuna?
Niinkin voi olla. On itse kuitenkin sanonut ettei halua erota, mutta en ymmärrä mitä iloa minusta edes on hänelle enää.
Oolisi tietysti kiva kuulla, että mikä sitten aa teidät jatkamaan yhdessä? - Pelkkä tapa, vai halu esittää ja näytellä lapsille toisaan rakastavia ja kunnioittavia vanhempia? Vai mikä? Jonkun kerran olen ahtaassa ja pienessä mielessäni ajatellut, että miksi olen sinkkuna ja ollut sinkku jo vuosia johtuu varmasti osaksi siitä, että ne asiat ja tai puuhat, joissa kaipaan ja toivoisin rinnalleni kumppania ovat loppuviimein määrällisesti aika vähän, kun verraten hyvin pärjjän ihan itsekin. Mutta ei se tietenkään näin yksinkertaista ole. Kyllä minullakin on hetkeni ja aikani, jolloin kaipaan ja haaveksin enemmän kuin paljon läheisestä kumppnista, jonka kanssa jakaa monin tavoin eri asioita
Kuulostaa exältäni nuoruudessani. Lopulta kyllästyin ja lähdin. Sen jälkeen en ole koskaan enää suostunut alistumaan kenkään varavaihtoehdoksi jonka ohi kaikki muut menevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama juttu, ollaan oltu yhdessä 10v ja mies vain istuu tietokoneella nykyään tai on harrastuksissa. Lapisa meillä ei ole. Minullakin on yksinäinen olo, ei tehdä enää mitään yhdessä ja jos jotain tehdään, minä olen se joka on sen keksinyt. Tuntuu siltä että hän ei tarvitse/halua tehdä asioita yhdessä, minulle se yhdessäolo ja yhdessätekeminen on tärkeää. Vähän aikaa sitten ilahduin, kun yhtäkkiä tuli viereen istumaan ja juttelemaan kanssani, kunnes sain tietää että netti ei toimi. Netti ei toiminut viikkoon, räpläs sen sijaan puhelimella, mutta oli kuitenkin huomauttavasti parempi viikko kuin kauaan aikaan. Paljon olisi myös tekemistä kotona, remontit ym, mies ei koskaan silti ehdota että laittaisimme asiat kuntoon, mitään ei tapahdu. Minulle remontointi olisi ok, kunhan tehdään yhdessä. En edes jaksa enää muistuttaa niistä ja kysellä milloin olisi hyvä aikataulu.
Mietin usein että lähtisin tästä suhteesta, mutta senkin tuntuu tosi vaikealta. Ajatus että lähtisin vuokralle johonkin kerrostaloon (tai rivitaloon jos löytyy) tuntuu todella pahalta. Alan kuitenkin olemaan aika tyhjä sisälläni, joten en kauan enää kestä ellei se ymmärrä tilannetta.
Saatpahan olla rauhassa,vonkaako edes?