Kohdun ulkopuolinen...

Niin kamalaa, kuin tällaista onkin toivottaa toiselle, niin vaihtoehto olisi vielä pahempi, joten toivotaan että on mennyt kesken. Minulla tästä tyhjä kohtu-uutisesta on viikko ja päivä, pahalta se vieläkin tuntuu. Olethan sairaslomalla?



Käytännössä siis, jos hcg on jatkanut nousuaan, jostain se alkio on löydettävä ja pahimmassa tapauksessa edessä on tähystysleikkaus, jossa tutkitaan vatsanpeitteet yms. Katsottiinko sulla putket, oliko ne puhtaat? Pistoksella tarkoitetaan varmaan sitä että KU alkio yritetään " kuivattaa" eli tappaa tai sitten että yritetään aloittaa lääkkeellinen kohdun tyhjennys.



Tiedän, että sinusta tuntuu juuri nyt aivan musertavan kamalalta. Itke rauhassa ja anna surun tulla, tee asioita joista sinulle tulee parempi mieli ja mikäli mitenkään pystyt, jaa suruasi ja tunteitasi läheistesi kanssa.

Olen todella pahoillani, ' ei täällä kyllä ainakaan mitään normaalia raskautta ole' on kamalaa kuultavaa lääkärin suusta. Eivät oireet ole olleet keksittyjä, olethan sinä ollut raskaana, alkio vain on kiinnittynyt väärään paikkaan! Voimia sinulle paljon jatkoon,





hymis



ps. Alla on linkki hoitosuosituksiin kohdunulkoista epäiltäessä, jos tieto vaihtoehdoista yhtään helpottaa.

http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kaypahoito?suositus=hoi26001

Kiitos, mukana elämisestä...

Ultrassa oli kaksikin eri lääkäriä lapsettomuuspolilta katsomassa ja heidän mielestään saattoi olla, että toisessa johtimessa näkyi jotain. Toinen onkin jo poistettu aikaisemmin.

Jos käy niin, että tämäkin johdin joudutaan poistamaan, on kai kuitenkin vielä ivf mahdollista, näin ymmärsin, ja siis ei mitenkään sitten muuten...

Odottelen vielä polilta soittoa... Kipuja ei ole, eikä muuta kuin itkua ja surua...

ja toisaalta siinä sitten ei enää olekaan kohonnut KU-riski, jos molemmat johtimet on poissa! Eli jotain positiivista sentään :-/ Tiedän, että tämä on laiha lohtu.



Mua kyllä on pelottanut noi kohdun ulkopuoliset aika paljon kun puoliso on terveydenhuoltoalalla töissä ja on nähnyt (ja kertonut) miten ihmiset on hengenvaarassa niiden räjähtelevien munatorvien takia ja toisaalta kun mulla molemmat johtimet on vielä tallessa mutta silti ollaan IVF/PAS- hoidoissa muista syistä, niin että riski on olemassa että täälläkin käy samoin vielä!

Mulla oli kohdunulkoinen ja munatorvi kerkes revetä. Oli ihan hirveetä ja meinas henki mennä. Tuli aika järkytyksenä kun oli just 10 päivää aiemmin kaavittu tuulimuna. Ihmettelen miten sitä ei nähty. Np koska munatorvi oli jo revennyt ei voitu tehdä säästävää leikkausta, mutta jos se on sulla vielä ehjä niin on mahdollista tehdä säästävä leikkaus. Ainakin näin käsitin kun lekurin kanssa juttelin. Tsemppiä kovasti!

Kotiuduin eilen iltapäivällä sairaalasta, eli laparoskopia oli välttämätön.

Torstaina puoliltapäivin alkoi kamala kipu vasemmalla puolella, oikeastaan rinnan alla eikä niinkään vatsassa. Aluksi luulin sitä muuksi rintakivuksi tai hartioiden kireudestä johtuvaksi. Kun kipu ei hellittänyt menin suoraan gynen päivystykseen, jossa tilannetta tutkittiin, otettiin verikokeita ym ym.

Hcg arvot olivat taas nousseet edellisestä päivästä ja olivat jo niin korkeat, että lääkkeillä asiaa ei enää voinut hoitaa.



Ja sitten illalla mentiin leikkaussaliin. Koko ajan pelotti valtavasti, että onko se siinä ainoassa jäljellä olevassa munasarjassa, jolloin... niin, kaikki olisi ollut aika lopullista...



Leikkauksessa jouduttiin poistamaan johdin, mutta itse munasarja säästyi, siitä olen nyt todella kiitollinen! Toisaalta välillä mieleen jysähtää tietenkin se, että todellakaan ns omin menetelmin raskaus ei enää ala. Tämä on nyt varmaan osa tätä asian hyväksymistä, joka on vaikeaa.



Fyysiset kivut tuntuvat jo hieman helpottavan, oman mielen kanssa on vielä tekemistä. Onneksi voin olla koko tulevan viikon sairaslomalla. Meidän kohdalla hoidot jatkuvat joskus syksyllä, koska kys on kesän ajan kiinni. Elokuun alussa alkavat kuulemma antaa uusia aikoja.

Voi olen todella pahoillani! Minulle tosiaan kävi samoin reilu pari vuotta sitten. Asia käy edelleen mielessä, vaikka siitä onkin jo paljon aikaa. Minusta tuntui hassulta se, että kaikilta muilta, paitsi mieheltäni ja minulta, asia unohtui todella nopeasti. Me kipuilimme (minä voimakkaammin) lasketun ajan, joulun jne aikoihin. Anna siis itsellesi aikaa toipua, tukekaa toisianne. Minä vähän säikähdin sitäkin, että mieheni oli pelännyt menettävänsä minut. En ollut ajatellutkaan, että lapsen menettämisen lisäksi hän oli joutunut suremaan myös sitä.



Jos jotain hyvää tuosta leikkauksesta voi sanoa, niin sen avulla asia on nopeasti hoidettu. Hcg arvot laskevat nopeasti. Ja todellakin, IVF on edellen mahdollista.



Minua (vähän) helpotti keskustelu tuolla keskenmeno puolella. Voimia sinulle jatkoon!

Tuntuu hullulta sanoa, että aika parantaa haavat. Mutta olen itse ollut aivan vastaavassa tilanteessa vuosi taaksepäin tammikuussa (05), jolloin todella ehdin jo iloita raskaudesta joka olikin sitten kiinnittynyt tuubaan. Olin todella maani myynyt, sillä minulta oli poistettu toinen tuuba noin 4 vuotta aikainemmin saman syyn takia. Tunsin itseni naisena huonoksi, koska tunsin etten voi antaa itselleni tai puolisolleni sitä lasta jota olimme niin kauan jo toivoneet.

Meille ei jäänyt vaihtoehdoksi kuin IVF hoito. Lääkäri laittoi meidät heti Julkiselle puolelle hoitojonoon, mutta kun HUS:n klinikalta tuli kirje jossa ilmoitettiin, että ensi käyntiin menee aikaa puoli vuotta. Hoidot voidaan aloittaa vasta vuoden päästä jonoon pääsystä, niin minä jälleen murruin sekä syytin itseäni. Keskustelimme pitkään puolisoni kanssa tilanteesta, minun tunteista itseäni kohtaan sekä parisuhteestamme ja tietysti myös puolison tunteista. Päädyimme varaamaan ajan Väestöliitolta ja sen saimme jo 1.5kk päähän.

Hoidot aloitettiin tutkimusten jälkeen heti ja ensimmäinen tuorealkion siirto tehtiin jo elokuun 05 alussa, mutta taas meitä koeteltiin ja istuttus ei tuottanut toivottua lopputulosta. Mutta nyt kun mennään keväässä -06 sisälläni mekastaa uusi elämä täynnä tarmoa...tosin äiti on nyt aika väsynyt mutta onnellinen. Raskautta on takana 26+2 joten voiton puolella ollaan.



Kerron tämän vain siksi, että tiedät niin kuin tiedätkin ettet ole asian kanssa yksin ja me voimme jakaa tuntemuksiasi ...

Siteraan Tommi Läntisen kappaletta " Niin syvälle syvälle sattuu niin" .



Voimia nykyiseen ja tulevaan

Lämpimät kiitokset teille kaikille, täältä olen oikeasti saanut voimaa ja rohkaisua!

Ja se todella auttaa, kun tietää että on muitakin, jotka ovat saman kokeneet tai muuten samankaltaisessa tilanteessa - eli keskellä aikamoista myllerrystä ja epätietoisuuttakin.

Nyt jo jaksan ajatella, että toivoa on vielä, vaikka välillä kyyneleet vaan alkavat kummasti valua silmänurkasta... kuitenkaan se suru ei ole enää niin musertavaa. Tästä eteenpäin...



Lämmöllä: Hupelo