Lue keskustelun säännöt.
Miksi työnhausta on tullut temppurata, jonka läpäisemisessä pätevyydella ja sattumalla tuntuu olevan about sama merkitys?
23.08.2018 |
Tulee mieleen ylioppilastutkinnon kuuntelukokeet. Se joka osasi kieltä, ei välttämättä pärjännytkään parhaiten. Se, joka osasi vastata kompakysymyksiin oikealla tavalla, oli kaikkein vahvimmilla.
Suomessa kun ei vielä saisi itseään mitenkään kehua, vaan pitäisi olla "rehellinen", rekrytilanteet on kummallisia. Se HR-tyyppi odottaa, että hakija osaa ja suostuu tanssimaan sitä rekryrumbaa vaikka sitten liioittelemalla osaamistaan, mutta pöydän toiselta puolen tuijottaakin vaatimaton tohvelisankari. Vaikka olisi CV:n mukaan kuinka osaava ja pätevä.
Itselläni on käynyt niin hyvää kuin huonoakin säkää työnhakuasioissa, mikä on saanut välillä haukkomaan henkeä, kuinka SATTUMANVARAISTA urakehitys lopulta voi olla. Ja kuitenkin ihmisillä on luonnollinen tarve selittää menestyksensä omiksi ansioikseen ja tappiot ympäristön syyksi. Koska sen sattumanvaraisuuden myöntäminen totta kai ahistaa.
Aika helpolla voi ihminen koulutuksestaankin huolimatta syrjäytyä, jos psyyke on lähtökohtaisesti hauras ja jää rekrymarkkinoilla sapelienkalistelussa alusta saakka alakynteen. Asiat voivat lähteä lumipallomaisesti vyörymään väärään suuntaan, pienistäkin elämän virheliikkeistä.
Kommentit (9)
Hakijoita on niin valtavasti jokaiseen vaatimattomaankin paikkaan, että rekryäjät voivat hyppyyttää näitä mielensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, siksi että työntekijöistä ei pääse eroon jos valitsee lintsarin, saikuttelijan jne. Ja siksi että työnantaja saa maksaa äippälomat ja saikut jne...
Tämä. HR osasto on pahinta yrityksen pohjasakkaa ja usein suurin este yrityksen oikealle menestykselle.
Tämä. Olen pikkuhiljaa oppinut kehumaan taitojani maasta taivaaseen, vaikka en niin hyvä kokisi asiassa olevan. Täysin en kuitenkaan ala valehtelemaan, vaan jos en jotain ohjelmaa ole ikinä käyttänyt, niin sanon, että äkkiäkös sen oppii, ja korostan motivaatiotani.
Sain tämän kesätyöpaikan luokkalaiseni sijaan, vaikka tiedän että se luokkalaiseni olisi osannut hoitaa tämän työn paljon paremmin. Olin vain parempi kauppaamaan taitojani.
Tosiaan, kun lähes joka paikkaan on kymmeniä hakijoita, herää kysymys kuinka usein tulee valituksi joku muu kuin oikeasti paras. Se on niin hektistä sirkusta se rekryprosessi.
On suorastaan huvittavaa, kuinka suuri vaikutus pätevän ja itsevarman esittämisellä on haastattelutilanteessa. On omaa kokemusta. HR-väkikin on vain ihmisiä, ja ihmisellä on taipumus uskoa toisen paskanjauhantaa, jos se vain tehdään johdonmukaisesti ja uskottavasti. Ei ole mitään keinoa varmistaa lyhyen kohtaamisen perusteella, onko joku vain loistava näyttelijä vai "aidosti" pöhinöissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko työ elämä on temppu rataa siks pitää testata sen työn hakijan temppuilu kyky
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäöllä tuntuu olevan suurin merkitys työpaikan saamisessa, kun esim. kirjanpitäjän paikkaan pyydettiin kuvallinen hakemus. Ansioluettelosta ei ollut mainintaa.
Helpointa olisi päästä uran alkuun suhteilla, ilman sitä rumbaa ja temppurataa.